Yksin matkalle omasta tahdosta

Posted on Leave a commentPosted in Punttimimmi, Reissumimmi, Reissut, Yleinen

Yksin syöminen ravintolassa. Asia mikä kauhistuttaa monia. Saati sitten yksin matkustaminen.

Olen matkustanut verrattain paljon viime vuosien aikana, sekä yksin että seurassa. Muutama vuosi sitten en pitänyt vaihtoehtonakaan lähteä yksin matkalle. Ei käynyt edes mielessä että voisi lähteä täysin yksin jonnekin. Olin mä toki käynyt Ranskassa kaverin luona ja sinne matkustin yksin, mutta en ollut paikan päällä yksin.

Yksi kesä muutama vuosi sitten olisin halunnut lähteä matkaan ja olin opiskeluiden ohella säästänyt sen verran että että se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Mutta kukaan mun kavereista ei päässyt lähtemään, niin en sitten lähtenyt ollenkaan ja se harmitti. Kun sen jälkeen silloisen poikaystävän kanssa suunniteltu matka ei toteutunutkaan, se oli käännekohta ja päätin että jos kukaan ei lähde mukaan niin lähdenpä sitten itse. En antaisi sitä ettei kukaan lähde mukaan estää mua näkemästä maailmaa. Silloin olisin kuitenkin ehkä kaivannut sitä että olisi ollut seuraa matkassa.

Mutta nyt. Ai ettien että, en malta odottaa että pääsen yksin reissuun. Nyt kyse ei ole siitä etteikö matkaseuraa olisi tarjolla ja on tuntunut aika tylyltä kieltäytyä. Mutta haluan. Lähteä. Yksin.

Heinäkuussa lähden viikoksi Kreikkaan, yksin. En ole koskaan käynyt Kreikassa ja jostain syystä se tällä kertaa houkutteli. Selasin eri vaihtoehtoja muutaman päivän ja sitten se löytyi; täydellinen paikka. Minulla ei ollut aikomusta vielä sinä päivänä varata matka mutta kun täydellinen matka löytyi niin tartuin siihen.

Siis ajatelkaa. Kreikassa, mökki vuoren (tai ainakin kukkulan) huipulla merenrannan tuntumassa. Mökki!!! Rakastan mökkeilyä ja hotelleja selatessa mikään ei tuntunut tarpeeksi rauhalliselta. Sitten löytyi tämä. Saan olla yksin viikon mökissä, eikä tarvitse olla sosiaalinen ellei siltä tunnu. Haluan vain pötkötellä auringossa, lukea kirjaa, kierrellä saarta, uida ja olla omissa ajatuksissa. Viikon, mökissä, yksin. Jos ei vielä selvinnyt, niin tämä on minusta täydellinen lomaviikko.

En malta odottaa!

Parasta yksin lomaillessa: hakea take-away ruokaa ja syödä sitä hotellissa samalla kun lukee hyvää kirjaa <3

Jos sinäkin haaveilet yksin matkustamisesta, niin suosittelen lähtemään! Ei tarvitse lähteä maailman toiselle puolelle jos ei halua, vaan juuri siihen paikkaan minne itse haluaa. Siihen hotelliin minne itse haluaa. Tekemään juuri sitä mitä itse haluaa. Yksin kun matkustaa, kun saa päättää kaikesta itse (ainakin siinä määrissä missä budjetti antaa periksi). Rakastan matkustaa hyvässä seurassa, mutta nykyään rakastan matkustaa myös yksin.

Tämän tekstin kuvat on viime vuoden kesälomareissusta Espanjan aurinkorannikolla, jossa olin osan matkasta Emilian ja Santerin luona ja osan hotellissa.

Ja loppuun vielä mainos. Fitnesstukulla on sunnuntaihin asti menossa kampanja, jossa saa -20€ alennusta kun ostaa vähintään 80€:lla. Kelatkaa mun ilme kun näin tän sähköpostin ja just eilen tilasin uusia treenivaatteita… Mutta jos sä tarttet treenivaatteita tai lisäravinteita niin alennus kannattaa hyödyntää. Linkki on mainoslinkki, eli jos ostat sen kautta saan pienen provision. Klikkaa tästä päästäksesi ostoksille ja muista käyttää koodia ”FT20” saadaksesi alennuksen. Tarjous on voimassa sunnuntai 25.3 asti.

PS. Söin viimeistään eilen yksin ravintolassa. Se ei ollut kamalaa.

MM-kisat Moskovassa – videoblogi ja kisaraportti

Posted on 4 CommentsPosted in Kisat, Puntti, Punttimimmi, Reissumimmi, Reissut, Tapahtumat, Treeni, Yleinen

On aika palata ajassa taaksepäin, tarkalleen marraskuuhun 2017. Silloin kone nousi kohti Moskovaa, jossa oli viimevuoden päätavoitteeni; nimittäin voimanoston MM-kilpailut. Tarkennuksena teille jotka ette tiedä, niin kilpailen pelkässä maastavedossa, eli en tee yhteistulosta, en siis kyykkää enkä penkkaa kisoissa. Viime vuonna olin vielä 23-vuotta, joten kisasin juniorisarjassa, painoluokassa -90kg. Voimanostossa on juniori siihen asti että täyttää 24.

Mulla oli pyhänä tarkoituksena laihduttaa taas ylimääräisen painon pois, mutta mun dieetillä ei kiristynyt mikään muu kuin pipo. Stressiä muutenkin riitti vaikka muille jakaa niin päätin etten stressaa siitä painosta sen enempää vaan vedän sitten ylimääräisen painon. Rehellisesti minusta on kiva vetää painoa. Kuulostaa vähän hullulta, mutta minusta se on aika mukavaa puuhaa. Yleensä ei toki enää siinä kohtaa kun ne viimeiset grammat hikoillaan pois, mutta siihen asti! 😀 En tälläkään kertaa tule avaamaan täällä blogissa sitä että miten sitä painoa vedetään, kun en halua että kukaan alkaa sen perusteella mitä on pintapuoleisesti mun blogista lukenut sitä itse yrittämään.

Ehkä tärkein painon vetämisessä kun on mielestäni se, että on suunnitelma ja siinä suunnitelmassa pysyy. Tarkoitan siis tällä sitä että asiat ei voi vain tehdä suurin piirtein ja vähän sinne päin. Ekoilla kerroilla kun olen vetänyt olen stressannut tosi paljon että pääsenkö painoon, varsinkin jos kisaviikolla on useampi kilo vielä yli ja ihmiset kyselevät painoa ja kauhistelevat että ”et tule pääsemään painoon jos syöt vielä”, vaikka suunnitelmaan kuuluu syöminen. Painonvetotapoja on monta, mutta siihen tapaan mihin päättää ryhtyä on pakko sitoutua jos haluaa päästä painoon, eikä lähteä hommaa sekoittamaan kun joku ulkopuolinen muutama päivä ennen kisoja kertoo että ”toi ei toimi, teekin näin”. Nyt kun sitä on muutaman kerran tehnyt niin oli jo kohtalaisen luottavainen mieli.

Täytyy kyllä nostaa hattua Hannalle joka taas kerran sai mut painoon, siitä huolimatta että olin Moskovassa ja yhteydenpito ei sujunut ihan niin helposti kuin Suomessa. Saatoinkin kisaviikolla mainita, että jos oikeasti saa mut painoon niin pystyy ihan mihin vain enkä enää ikinä epäilisi! Ja niinhän siinä kävi, että kisapuntari näytti 89,4kg. Ja ihan totta, seuraavan kerran kun vedin painoa en stressannut koska luotin että jos pääsin Venäjällä painoon niin pääsen Suomessakin, mutta se on sitten eri tarina.

Lähdettiin Moskovaan perjantai-iltana, lauantaina oli puntari ja sunnuntaina kisat. Etukäteen oli tiedossa että mun sarja alkaisi sunnuntaina klo 12:30 ja sen perusteella oli suunnitelma. Olin ollut etukäteen majoitusliikkeeseen yhteydessä ja sauna piti järjestyä, mutta ylläripylläri sellaisesta ei ollut tietokaan kun tultiin perille. Olin laskenut tällaisten asioiden varaan ja mukana oli saunapuku. Muutenkin olimme koko reissussa sillä asenteella että todennäköisesti kaikki mikä voi mennä pieleen niin menee, niin ei stressattu pienestä. Onneksi seura oli mitä parhain eli Eva oli reissussa mukana, jos yksin olisin ollut ei varmaan olisi ollut hymy yhtä herkässä.

Kisat olivat Dolgoprudnyissa, joka sijaitsee Moskovan alueella n. 20 km Moskovasta pohjoiseen. Tämä ei todellakaan ollut mikään turistikohde, mutta oli aika siistiä kokea tällainen paikka. Hyvin tarpeellinen lause ja ”jäänmurtaja” etsittiin matkasanakirjasta heti kun päästiin rajatarkastuksesta läpi, nimittäin että miten venäjäksi kysytään että ”puhutteko englantia?”. Onneksi ollaan molemmat Evan kanssa opiskeltu vähän venäjää, sillä englannilla ei kovin pitkälle päässyt. Mutta vaikka meidän venäjäntaito on erittäin pököpökövenäjää, oli tosi kiva huomata että ihmiset yrittivät kovasti ymmärtää mitä haluttiin sanoa. Ranskasta esimerkiksi minulla on ihan päinvastainen kokemus, kun lähdin sinne kahden vuoden kieliopiskelun jälkeen ja kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan…

Anyway, lauantai aamuna mulla oli kilon verran painoa yli ja alkoi hikoileminen. Kolme tuntia myöhemmin olin painossa ja lähdettiin kohti puntaria. Tähän asti kaikki meni aika nappiin, kisapaikalle kun tultiin mua jännitti tosi paljon että olenhan varmasti painossa. Oma vaaka näytti että olin, mutta koska kerran on käynyt niin että on ollut 300g heitto ylöspäin, en sen jälkeen ole uskaltanut luottaa oman vaa’an lukemaan sataprosenttisesti. Löydettiin punnituspaikka tai toisinsanoin punnitusjono. Voin kertoa että siinä kohtaa kun olet painossa, tyhjänä ja kuivana, etkä halua mitään muuta kuin päästä syömään ja juomaan, kolmen tunnin jonottaminen kuumassa huoneessa jossa ilma ei kierrä ei ole mitään suurinta nautintoa… 😀 Mutta Evalle täytyy kyllä nostaa hattua, hän ymmärsi tilanteen hyvin ja sen ettei se valittamalla parane vaan jonotti iloisesti sen kolme tuntia mun kanssa! Se oli vaan tehtävä!

Ovelle kun päästiin, selvisikin seuraavat ilouutiset. Aikataulut olivat muuttuneet, sen sijaan että mun sarja alkaisi klo 12:30, se alkaisikin klo 9:50. Tässä vaiheessa kello oli n. 16, joten aikaa tankkaamiselle jäi huomattavasti suunniteltua vähemmän. Mutta ei auta itku markkinoilla vaan tähän oli vain asennoiduttava. Tankkaus meni tosi hyvin ja kisa-aamuna kun kuudelta lähdin lenkille oli sellainen fiilis että tänään rikon kaikki ennätykset ja olen elämäni kunnossa. Onneksi kukaan ei nähnyt mua, kun herättelin kroppaa juoksemalla pilkkopimeällä parkkipaikalla ja väistelin kuoppia, samalla kun kyyneleet valui poskilla kun tuli niin tunteellinen olo, kun tajusin että tässä sitä nyt ollaan ja tänään nostan mm-kisoissa. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, että mua tuppaa jännittämään kisaaminen tosi paljon!

Lähdettiin kisapaikalle ajoissa heti seitsemän jälkeen, koska Venäjä, ja siinä kohtaa kun ovet aukesi selvisi, että ne aikataulut jotka kisapaikalla oli edeltävänä päivänä ollut seinillä ja jonka mukaan suunnitelma oli muutettu olikin väärät. Mun sarja alkaisi vanhan aikataulun mukaisesti klo 12:30 🙂 🙂 🙂 🙂 🙂 🙂 Siinä kohtaa ei olisi ollut järkeä lähteä enää takaisin hotellille vaan aamupäivä meni kisapaikan lattialla pötkötellessä. Lopulta mun sarja alkoi klo 13:30. Lämmittelyt oli tehty liian aikaisin siihen nähden, kun tein ne sen mukaan että kisat alkaisi klo 12:30. Koko aamupäivän olin vain jännittänyt niin siinä kohtaa kun kisat viivästyivät entisestään toivoin jo että kisat olisivat ohi. Niin raastavaa odottaa siinä jännityksessä.

Olin laittanut aloitukseen kovat raudat kun tiesin olevani parhaassa kunnossa ikinä, mutta jotenkin siinä kaiken säätämisen seurauksena se paras kunto katosi ja lämmittely oli niin tahmeaa että vaihdoin aloitukseen 170kg. Se tuntui raskaalta. Sitten tokaan 175kg, joka oli tosi vaikea. Olin ihan varma ettei se tulisi kun lähti niin huonosti, mutta jotenkin se vain nousi. Luulin että se hylättiin mutta yllätyksekseni hyväksyttiin! Viimeiseen nostoon 180kg ja mainittakoon tässä välissä, että kisapaikalla ei näytöt toiminut, niin nostojärjestystä ei ollut tiedossa vaan se piti kuulutusten perusteella arvata. Mun viimeiseen nostoon oli kuulutettu joku toinen ja yhtäkkiä olikin bar is loaded ja minun nimi. Olin niin hämmentynyt mennessäni lavalle että unohdin ottaa painetta ennen kun otin tangosta kiinni ja se ei luonnollisesti liikkunut ollenkaan. Tosin se tuskin muutenkaan olisi liikkunut, kun edeltävät nostot olivat niin vaikeat.

Mutta vaikka kisat olivat henkisesti rankimmat kisat ikinä, illalla palkintojen jaossa kaikki tuntui kuitenkin olevan sen arvoista! Se oli siinä! Maailmanmestaruus!

Maanantai oli varattu kaupunkiin tutustumiseen ja Moskovassa asuva Irina ja hänen perheensä näyttivät meille kaupunkia.

Näillä taustatiedoilla on ehkä helpompi lähteä katsomaan meidän videoblogia, leikkasin siitä pois suuren osan meidän selostuksesta, niin ne asiat on nyt tässä tekstissä avattu. Alkuun video oli reilu 20min, mutta tämä 13 minuutin pätkä lienee hieman yleisöystävällisempi. Eli ei muuta kuin mukava asento ja video pyörimään!

Kaikessa kurjuudessaan, oli niin siisti kokemus!!! Lähtisin milloin tahansa uudestaan!

Morjesta pöytään (taas)!

Posted on 16 CommentsPosted in Mielipiteet, Punttimimmi, Reissumimmi, Reissut, Yleinen

Hei vain kaikille, vai onko siellä ruudun toisella puolella enää ketään? Huomasit varmaan heti blogiin tullessasi, että ulkoasu on täällä muuttunut! Kansikuvan kuvat on ottanut Tiia Nyholm, lukuunottamatta Suomi-lippu kuva joka on Evan ottama MM-kisojen palkintojen jaon jälkeen. Kuvat yhdistin omin pikku kätösin.

Nyt tuntui sopivalta hetkeltä lyödä päivitystä kehiin, sillä piti päättää että pidänkö blogin domainin vai jätänkö blogin homehtumaan jonnekin internetin syövereihin ja valitsin näistä ensimmäisen. On vähän hakemista tässä, että miten tämä blogin päivittäminen nyt toimiikaan? Mistä oikein kirjoitan uuden artikkelin? Oikea kohta ilmeisesti löytyi kun tämä teksti näki päivänvalon ja tässä sitä ollaan, tällainen ujo comeback.

Olen itseasiassa miettinyt pitkään blogin kirjoittamisen jatkamista, mutta aina kun innostun asiasta, niin muistan bloggaamisen haittapuolia. En vielä tätä tekstiä kirjoittaessa tiedä että kumpi painaa puntarissa enemmän, kivat vai huonot puolet, mutta se jää nähtäväksi. Mitään tähtitieeteellisiä tavoitteita minulla ei blogin suhteen ole, mutta pidän kuitenkin kirjoittamisesta ja voisi olla kiva välillä tulla tänne purkamaan ajatuksia.

Yksi asia mikä on minua mietityttänyt blogin jatkamisessa on mun vanhat kirjoitukset. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen kun olin 18 ja olen nyt 24. Jokainen ymmärtää että tuossa ajassa ihminen kasvaa ja mielipiteet muuttuvat, mutta pelkään vähän sitä että joka kerta kun jatkossa kirjoitan tämänhetkisen mielipiteen tai otan kantaa johonkin, joku on kaivamassa jotain vanhaa blogitekstiä ja kertomassa että 17.10.2012 kirjoitit kyllä että asia on näin… Eli toivoisin teiltä lukijoilta sen verran avarakatseisuutta, että ymmärrätte että minulla osa mielipiteistä on muuttunut, tai olen ymmärtänyt että kaikki asiat ei ehkä ole niin mustavalkoisia. Mieti nyt vaikka itseäsi, että jos olisit ottanut kantaa johonkin 19-vuotiaana, niin oletko edelleen menneisyyden sinäsi kanssa täysin samaa mieltä?

Valkovenäjän pääkaupungissa, Minskissä joulukuussa

Viime päivityksestä on kulunut viitisen kuukautta, joten aika paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua. Voimanoston MM-kisat Moskovassa, Hokutoryu MM-kisat Minskissä, Tatu Avola Memorial… Kiinnostaisiko teitä lukea näin jälkeenpäin muistelmia näistä?

Tuota uutta banneria tehdessäni mietin myös toista vaihtoehtoa tekstille, ”deadlift and chill” olisi aika iskevä. Se ei vain sovi minulle kovinkaan hyvin, sillä vahvuuteni ei todellakaan ole chillata, vaan paremmin sopisi ehkä deadlift and overthink… 😀

Tästä ensimmäisestä comebackteksistä ei tullut kovin pitkä, sillä tuntuu että samalla haluaisin kerrata kaikki tapahtumat ja ajatukset mitä on melkein puolen vuoden ajan kerääntynyt, mutta samalla on järkevintä ettei lyö kaikkea oksennuksena yhteen tekstiin.

Eli hei, kiva että löysit takaisin tänne! Jatkossa lupaan olla kerjäämättä kommentteja, mutta nyt olisi kiva jos raapustaisit pari sanaa tuohon alle kommenttiboksiin niin tiedän etten vain omille silmille kirjoita. Olisi kiva tietää kuka sinä olet ja mitä olet kiinnostunut lukemaan? En kuitenkaan lupaa että tälläkään kertaa olen yhtään sen parempi vastaamaan kommentteihin (eikö jokainen saa olla tosi surkea jossain), mutta yritän parantaa tapani!

Kun tekee parhaansa mutta se ei ihan riitä

Posted on Leave a commentPosted in Kisat, Motivaatio, Puntti, Punttimimmi, Tapahtumat, Treeni, Yleinen

Pettymys. Se sana jos jokin kuvaa sitä fiilistä mitä koin toissa sunnuntaina kisoissa. Niin suuri pettymys.

Tavallaanhan kisat menivät tosi hyvin. Sain tuloksen, kotiinviemiseksi oman sarjan kultamitalin ja muutenkin huomasin että olin kehittynyt kilpailemisessa. Mutta ihan vielä näin reilun viikonkaan jälkeen kisoista pettymys ei ole laskenut niin paljon, että osaisin laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja iloita kehityksestä.

Kyseiset kisat olivat FPO penkkipunnerrus ja maastanoston SM-kilpailut ja WABDL World Cup. Tämän syksyn päätavoitteena minulla on marraskuun MM-kilpailut Moskovassa, mutta haluan kilpailla usein jotta opin kilpailemaan ja otin nämä kisat osaksi treeniä. Treenit ennen kisoja sujuivat hyvin ja liikuttelin isompia rautoja kuin ennen EM-kisoja.

Yritän oppia olemaan suunnittelematta kisanostoja liikaa etukäteen, niin että katsoisin kisapäivänä että mikä on päivän kunto ja mikä olo. Helpommin sanottua kuin tehtyä, mulle olisi kovin luontevaa suunnitella jo nyt ensi vuodenkin kisojen raudat… Näille kisoille olin asettanut tavoitteeksi 190kg, sitä lähtisin hakemaan jos olisi hyvä päivä.

21326015_10155086880558924_1788397350_n

Siiri lähti mukaan mun huoltajaksi ja meillä oli hotelli Turun keskustassa lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Lauantaina kävin aamusta puntarilla ja jäin loppupäiväksi seuraamaan kisoja. Minusta on aina yhtä siistiä katsoa kun vahvat ihmiset nostavat rautaa.

21362974_10155086884598924_1614345103_n

Puntarin lukema hieman yllätti, olin ollut kahden vaiheella että pudotanko alempaan sarjaan vai menenkö alkuperäisten suunnitelmien mukaan raskaaseen sarjaan. Oli sen verran paljon stressintekijöitä ennen kisoja ettei olisi ollut järkevää lähteä vetämään painoa, niin söin reippaasti pari viikkoa ennen kisoja kun ei tosiaan tarvitsisi ruuasta nipistellä. Koska puntaria edeltävänä päivänä mun aamupaino oli 95,1kg, söin vielä illalla herkkuja kun teki mieli, koska ei olisi mitään merkitystä puntarilla kun menisin heittämällä raskaaseen sarjaan. Voitte kuvitella että hieman harmitti ne edeltävän illan herkut, kun kisavaaka näytti painoksi 91,3kg… Ei olisi paljosta jäänyt kiinni että olisin päässyt alempaan sarjaan, mutta eipä sillä lopputuloksen kannalta olisi ollut mitään merkitystä.

21362969_10155086884363924_388581780_n

Aamulla sain syötyä hyvin, eikä kisapaikallakaan jännittänyt mitenkään ylimaallisesti. Oli vain hyvä fiilis, sellainen että pääsisipä kohta jo nostamaan. Hyvää fiilistä ei kannata kuitenkaan ymmärtää niin, että olisin siellä hymyillyt kun Naantalin aurinko ja heittänyt letkeää läppää, mutta siis nostoja ajatellen hyvä ja keskittynyt fiilis. Lämmittelyt meni hyvin ja otin lämmittelynostoja 150kg asti, sekin tuntui hyvältä ja tässä kohtaa olin jo päättänyt että tänään on se päivä kun 190kg nousee. Aloituspaino 165kg nousi helposti ja siitä oli hyvä fiilis lähteä hakemaan uutta ennätystä.

165kg – my first attempt and only good lift at the Nationals the other week 😈

A post shared by Natalia G (@punttimimmi) on

Toiseen nostoon sitten 190kg. Oli tosi hyvä fiilis lähteä nostamaan ja sieltähän se nousi. Paitsi että ei. Polvien yli kun olin saanut tangon lantio ei enää liikkunut eteen. Ei sitten millään. Sitten tajusin että tanko oli jo liikkunut alaspäin ja siten nosto hylättäisiin vaikka saisin sen taisteltua ylös, niin päästin irti. Jos sitä saisi ne pienet voimat säästettyä viimeiseen yritykseen.

Siitä olen itsestäni ylpeä, että epäonnistuneen noston jälkeen sain itseni kasattua ja fokuksen siihen seuraavaan nostoon, enkä jäänyt siinä tilanteessa märehtimään epäonnistumista. Kolmanteen nostoon oli taas hyvä ja keskittynyt fiilis, mutta polviin se jäi. Voisi perustaa oman lajin meille, joilla on voimia vain vetää tankoa polvien yli, mutta ei loppuojennukseen. Eli täytyy olla onnellinen ettei harrasta lajia missä heti suorituksen tehtyään toimittaja kysyisi nopeita kommentteja. Mua harmitti niin paljon oma epäonnistuminen että ne nopeat kommentit eivät varmasti olisi olleet mitään painokelpoista.

21362900_10155086884338924_1424514586_n

Harmitti, miten pienestä jäi kiinni. Eri asia, jos olisi ollut huono päivä ja tuntunut että mikään ei kulje tai jos olisin mennyt nostamaan asenteella että kokeilen jos sattuisi nousemaan. Tai jos tanko ei olisi liikkunut ollentaan. Mutta oli hyvä fiilis ja olin varma että nousisi, jos niin voi sanoa. Kaikki meni nappiin muuten, ei jäänyt mistään sellaisesta kiinni, josta voisin ajatella että jos asiat olisivat menneet toisin niin olisin onnistunut. Tein parhaani, mutta tällä kertaa se ei ihan riittänyt tavoitteeseen. Kuten kirjoitin tekstin alussa, mulla menee vielä hetki että osaan laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja näen miten paljon olen oikeasti kehittynyt. Tällaista se välillä on.

Kisaraportti EM-kilpailuista

Posted on 3 CommentsPosted in Dieetti, Kisat, Yleinen

EM-kisoista on jo melkein kuukausi, mutta hetken aikaa piti kerätä ajatuksia ja itse fiilistellä, ennen kuin halusin tämän tekstin julkaista. Palataan siis kuukauden ajassa taaksepäin, World Powerlifting Congressin (WPC) EM-kisoihin. Tai pitää ehkä mennä vielä pidemmälle, jotta tässä tekstissä on jotain järkeä. Tiedossa on siis paljon lukemista, joten otahan hyvä asento.

Kun SM-kisojen jälkeen sain tiedon että olin Suomen joukkueessa EM-kisoihin, päätin melkein heti että pudottaisin painoa alempaan sarjaan eli -90kg sarjaan. SM-kisoissa kisasin +90kg sarjassa. Viime joulukuussa olin vetänyt painoa alempaan sarjaan, mutta epäonnistuin tankkauksessa ja kisat menivät mönkään. Selvää oli siis että tällä kertaa pitäisi tehdä asiat toisin, joten jos haluaisin mennä alempaan sarjaan olisi pakko laihduttaa.

imageÄidin ompelema dieettimotivaatiopaita

Vähän aloin heti siistimään ruokavaliota, mutta vasta pääsiäisen jälkeen aloin kunnolla dieetille kun huomasin ettei paino pelkillä kauniilla ajatuksilla tippunut. Pääsiäisen jälkeen aamupaino oli 96,7kg. Tähän ihan välikommenttina että SM-kisoissa paino oli 93 ja jotain ja sama juttu oli Porin kisoissa syksyllä. Normaalisti mulla paino pyöri siinä 95-97 ympärillä sekä ennen että jälkeen kisojen, että en tiedä jännitänkö niin että painoa tippuu muutaman kilon vai miten voi olla mahdollista.. 😀

imageLaiskan päivän lounas, pohjalla on riisiä mikä ei kuvasta näy

Alkuun tein dieettini itse, mutta ainoa mikä siinä kiristyi oli pää. No okei, tippui painokin ja kroppa kiristyi, mutta ei siinä tahdissa kun olisi pitänyt. Toukokuun lopussa dieetti laitettiin uusiksi ja nyt alkoi muutosta tapahtumaan. Edelleenkin alkuun hitaasti ja mua ärsytti kovasti ajatus siitä että olen useamman kuukauden dieetillä ja joutuisin silti vetämään painoa. Jälkeenpäin uskon että syy siihen ettei paino oikein tippunut oli migreeninestolääke joka minulla oli kuukauden verran käytössä dieetin aikana, sillä koko sen ajan kun lääke oli käytössä olo oli todella nesteinen. En tajunnut tätä sen kuukauden aikana kun ei koskaan aikaisemmin ole tällaista ollut ja havahduin yhteyteen vasta lopetettuani lääkkeen, koska vuorokaudessa paino tippui yhtäkkiä kilon verran vaikka mikään muu ei ollut muuttunut ja sen jälkeen paino tippuikin tosi nopeasti. Olisi vähän vähentänyt painostressiä jos olisin osannut laskea 1+1, kun paino myös nousi kilolla heti lääkkeen aloitettuani…

Treenit kulkivat dieetistä huolimatta todella hyvin ja rikoin salilla omia ennätyksiä melkein joka treenissä. Itseasiassa kaikki treenit SM- ja EM-kisojen välissä olivat todella hyvät. SM-kisojen jälkeen valmentajani Marko Patteri teki muutamia muutoksia mun treeniohjelmaan ja ne tuntuivat todella toimivan.

image

Vikassa kovassa vetotreenissä, reilu kaksi viikkoa ennen kisoja tein uuden ennätyksen 180kg, joka oli sama kuin minun sarjani maailmanennätys. Se tuntui paljon kevyeemmältä kuin mitä esimerkiksi 160kg tuntui viime kesänä, kun sen ensimmäistä kertaa nostin, joten siinä mielessä jäi hyvä fiilis. Videota analysoidessani kuitenkin näkyi että reidet meni vähän tangon alle, mikä olisi kisanostossa saattanut johtaa hylkäykseen. En edes käsitä minkä takia työnsin ne reidet sinne alle, kun voimaa olisi muutenkin ollut nostaa niin otti päähän tosi paljon. Kaksi viikkoa aikaa opetella tästä huonosta tavasta pois ja jännitti että onnistunko?

Fiilis lähteä kisoihin oli kuitenkin ihan erilainen kuin aiemmin, koska tiesin olevani parhaassa kunnossa ikinä ja että voimaa on. Tällä kertaa kisalepo oli vähän lyhyempi kuin aiemmin, kaksi viikkoa ennen kisoja kävin viimeisessä kisoihin valmistavassa hieronnassa, luottohierojallani eli HC-hieronnan Tonilla Mayorsilla ja kymmenen päivää ennen kisoja tein viimeisen nopeustreenin. Sen jälkeen ei muuta kuin kisojen odottelua ja painon seuraamista. Aikaisemmin tämä kisalepo on tuntunut aika tuskaiselta kun on jännittänyt niin paljon, mutta nyt ei jännittänyt samalla tavalla vaan oli vaan odottavainen olo.

Kuten jo kirjoitin paino lähti loppua kohden tippumaan tosi hyvin, niin ei tarvinnut enää sitäkään stressata vaan tiesin että pääsen painoon. Tai yritin ainakin kovasti luottaa siihen että Hanna saa mut painoon oli mikä oli. Kivaa oli se, että vielä puntarilla edeltävänä päivänä pystyin syömään normaalisti, vain päivällinen ja iltapala jäi pois. Illalla menin Hannalle yöksi ja aamulla oli sitten aikainen herätys saunaan.

Dieetistä jäi tosi hyvä fiilis ja silleen meni tosiaan nappiin että voimatasot säilyivät elleivät kasvaneet eikä tarvinnut pahemmin nälkää nähdä. Toki jengin kysellessä kuulumisia vitsailin nälästä ja kurjuudesta, mutta todellisuudessa ei tarvinnut pahemmin nälkää nähdä.

img_5529 img_5542

Viimeisen vuorokauden aikana ennen puntaria paino vähän jumitti ja saunaan mennessä paino oli sama kuin edeltävänä päivänä, eli 91,2kg. Hyvin lähti kuitenkin tippumaan aamutuntien aikana, sillä puntarilla paino oli 89,2kg. Ja silloin olin jo syönyt ja juonut vähän, kun olin painossa jo kun lähdettiin puntarille. Kovin suuri luotto mulla ei tosin ollut siihen että oikeasti olisin painossa, never forget viime joulukuun Tampereen reissua, kun olin painossa kotivaa’alla ja kisavaa’alla olin 0,3kg ylipainoinen ja pääsin muovipusseissa kuumaan suihkuun, heh.

Mutta tosiaan, olisi vain kannattanut luottaa Hannaan, koska puntarilla olin 800g kevyeempi kuin mitä olisi tarvinnut olla. Kisasin siis -90kg junioreissa. Katsoessa kuvia mitä otettiin puntarin jälkeen tuli heti nälkä, en ollut tunnistaa itseäni kuivan kesän orava lookista! 😀

em2img_5651 img_5657

Hanna oli tehnyt mulle mukaan ihan parasta puuroa! Nam! Tankkaus sujui erittäin hyvin ja seuraavana päivänä oli sitten viimeinkin odotettu kisapäivä! Tosiaan minua ei ollut tähän asti jännittänyt juurikaan, olin vain innoissani, mutta kisa-aamuna alkoi jo jännittämään menetetynkin ajan edestä 😀 Hyvä niin, koska jos ei yhtään jännittäisi niin olisi turha lähteä kisaamaan. Colin tuli hakemaan mut aamusta ja nokka kohti Vantaata jossa kisat olivat. Nyt vasta kirjoitushetkessä tuli mieleen että olisi voinut ottaa kisapaikasta kuvia, mutta en nähtävästi siellä tullut ajatelleeksi. Nyt jos koskaan tuntui siltä että kello ei liikkunut ja aika omaan nostoryhmään tuntui tuskaisen pitkältä. Ihan kun kello piruuttaan olisi liikkunut ekstra hitaasti… 😀

img_5676 img_5678imageimage

Ensimmäiseen nostoon laitoin 155kg ja huomasin että lämmittelystä oli ehkä mennyt vähän turhan pitkä aika kun nosto tuntui hieman tahmealta ja siltä etten ihan ollut hereillä. Ei muuta kuin herätystä sitten, koska seuraavaan nostoon laitettiin mun tavoite kisoihin 182,5kg, joka olisi uusi maailmanennätys sarjaani. Noston aikana ainoa ajatus päässä oli ”polvet lukkoon” ettei varmastikaan työntyisi reidet alle. Videosta näkee että vähän jännitti kun jäin vielä varmuudeksi pitämään tangosta kiinni kun se oli jo maassa, ettei vaan menisi hylkyyn sen takia että ote irtoaisi!

Ei hylätty vaan nosto hyväksyttiin kaikin tuomariäänin. Hitto sitä fiilistä!!! Ja siitä fiiliksestä ehdin nauttia sen 10 sekunttia ennen kun piti henkisesti jo valmistautua seuraavaan nostoon! 😀 Viimeiseen nostoon 190kg, joka irtosti maasta mutta oli tällä kertaa kuitenkin liikaa. Eikä siinä mitään, koska pääsin tavoitteeseen mikä oli näille kisoille asetettu ja tein uuden maailmanennätyksen sarjaani niin vähemmästäkin saa olla tyytyväinen.

fullsizerender-2Parhaat kannustajat <3

em1Huoltaja Colin

Aika uskomaton päivä, eikä sille fiilikselle vieläkään löydy sanoja. Euroopanmestaruus ja maailmanennätys, olen niin iloinen siitä että saavutin tavoitteeni. Oikeasti tavoitteeni koko vuodelle 2017 oli vetää 180kg, joten sen yli on jo menty ja melkein puoli vuotta 2017 jäljellä. Seuraavaksi sitten kohti isompia rautoja, game on!