Jumppaa, vatsakipua ja salikyylä

Posted on Posted in Punttimimmi, Yleinen
This girl is back in business! Mahtava fiilis kun pääsin maanantaina kahden viikon tauon jälkeen salille! Kurkku vielä kipuilee, mutta kuumetta ei enää ole niin en jaksa sohvallakaan makoilla. Oli kieltämättä järkytys käydä aamulla parin viikon tauon jälkeen vaa’alla, 77,4kg näytti eli kilo tullut nyt sairastelun aikana lisää. Enkä valitettavasti usko että se kilo on niitä uusia lihaksia jotka ovat levossa kasvaneet! 😉 Eivaan ei sillä painolla nyt oikeasti mitään merkitystä ole, ihan luonnollista että vähän heittelee eikä se maailmaa kaada, nopeastihan kroppa kuitenkin palautuu normaaliksi kun pääsee jumppaamaan. 

Maanantai-aamuna aurinko paistoi, mikä mahtava tekosyy mennä treenaamaan!

Tein heti aamusta ”kevyen” melkein koko kropan treenin, ajatuksena nimenomaan käydä vähän läpi kroppaa sairastelun jälkeen lähtemättä heti repimään normitreenien tavoin. Seuraavanlainen treeni tuli tehtyä:
Reidenojennuskone 4x25x10kg
Sissykyykky 3×15 omalla painolla
Askelkyykky veto 4xmax omalla painolla
Pullover 3x15x4 levypainoa
Ylätalja leveällä otteella 3x15x30kg
* Pystypunnerrus istuen käsipainoilla 2x12x8kg
* Käsien nosto eteen käsipainoilla 2x15x3kg
* Vipunnostot sivulle etunojassa 2x15x3kg
Ojentajapunnerrus ylätaljasta 3x12x20kg
Hauiskääntö käsipainoilla 12x8kg, 10x7kg, 8x6kg peräkkäin ilman taukoja
Hauiskääntö taljassa 3x12x15kg
(*=supersarjana)
Loppuun vielä kunnon venyttelyt kun aikataulu antoi myötä. Heti ekan sairastelujälkeisen treenin jälkeen huomaa kyllä suunnatonta eroa, vaikka lihaspaineet eivät vielä ole samat kuin ennen sairastumista, niin ainakin tämä tyttö on eri ihmisen näköinen kuin ennen treeniä. Muuttuu heti sohvaperunasta astetta urheilullisemman näköiseksi 😀 Ja ehkä vielä tärkeämpänä se että miten hyvää se tekee pääkopalle päästä raudan kimppuun! 

Projekti sohvapullasta sporttinen mimmi

Tänään lähdin salille ajatuksena tehdä normi selkätreeni, mutta sekä pää että rauta tuntui tahmealta. Vaikka nukuinkin 12 tuntia niin väsytti enkä mitenkään saanut aivot keskittymään treenattavaan lihakseen. Ei siinä että ne olisivat mihinkään muuhunkaan keskittyneet, tuntui siltä että vain robottina tein liikkeet ja tuijotin tyhjää. En tiedä oliko salilla ilmastointi pois päältä vai liian kovalla, mutta hikoilutti ihan älyttömästi ja samalla salilla tuntui viileältä. No, treenin loppupuolella alkoikin aika jäätävä vatsakipu. Mahtavaa… Hetken hengittelin ja teki jo mieli lähteä kotiin peiton alle itkemään mutta päätin tehdä treenin loppuun, enää parit hauisliikkeet jäljellä. Vatsaliikkeet jätin ihan suosiolla pois 😀 Aina ei voi tietenkään treenit mennä niin kuin Strömssössä (tosin taitavat laittaa ruokaa eikä treenata 😀 ), joten parempi onni huomiseen ja perjantain treeneihin, joille on sovittu treeniseuraakin! Kivaa 🙂 Toivottavasti siis vatsakipu menee ohi huomiseen mennessä, tän illan ohjelman jouduin jo nimittäin peruuttamaan. 

Täs on mun treenikassi! Näytti huomattavasti mua paremmalta treenin jälkeen, niin ei huvittanut napata itsestäni kuvia.

Ja sitten siirrymmekin Iltalehtien rakastamaan aiheeseen, eli ärsyttäviin salityyppeihin. Harvemmin itse jaksan kiinnittää huomiota siihen mitä muut salilla tekevät, jos nyt joku keksii tehdä jotain tosi outoa niin saatan reagoida mutta enpä muuten hirveästi mieti muiden tekemisiä. Kun aloitin punttitreenin niin mua saattoi ärsyttää hirveästi sellaiset salikyylääjät, jotka tuijottelevat esim. peilin kautta sun tekemisiä. En siis tarkoita että olisi paha juttu jos joskus vilkaisee toista, mutta sellaiset joista tuntuu ettei sielä salilla tee muuta kuin tuijottavat 😀 En tiedä, joko tällainen on loppunut tai sitten en enää kiinnitä asiaan huomiota 😀 Tänään sitten tähän sääntöön poikkeus.

Salilla nimittäin on ruvennut käymään yksi mies jonka kanssa ollaan pariin otteeseen eksytty samaan aikaan salille. Ei olla koskaan jutellut, mutta muutamaan otteeseen olen reagoinut siihen että hän saattaa jäädä peilin kautta tuijottamaan minua. Tänäänkin ihan joka kerta kun satuin katsomaan peiliin niin istui jossain pitämässä harvinaisen pitkiä sarjavälejä ja tuijotti mua. No, eikai siinä, ei se nyt niin vakavaa ole. Aloin omissa ajatuksissani tekemään pulloveria kun tämä mies asettuu seisomaan pari metriä mun taakse ja jää siihen ihan pokkana seisomaan siksi ajaksi että teen 2 sarjaa ja venyttelen siinä välissä, koko ajan kyyläsi mun tekemisiä. Siis mitä vitsiä??? Tietty voimme kuvitella että hän olisi halunnut tulla tekemään liikettä juurikin siinä taljassa missä itse olin, mutta silloinhan voisi tulla kysymään että voiko tehdä sarjaa välissä, eikä vain tuijottaa! En käsitä 😀

28 thoughts on “Jumppaa, vatsakipua ja salikyylä

  1. Kyylääminen on mielenkiintoinen aihealue.

    Onneksi suhtaudut siihen hyvin. Tuskin kukaan kyylä sentään mitään pahaa haluaa, vaikka ei niistä aina tiedä. Jos joku salikyylä oikeasti alkaa ottamaan nuppiin, niin itse ehkä kertoisin siitä jollekin luettavalle taholle, kuten salin valvojalle tai treenikaverille, joka voisi tulla tuomarin roolissa tuomaan vähän hajurakoa. Ihan asiallisesti asian voi hoitaa, ei tarvitse haistatella tms. kyylälle että painuisi jo vittuun. Mutta mielummin itse en menisi väliin.

    Luulen, että kyylääjät ovat useimmiten vain jostain henkisestä ongelmasta kärsiviä, kenties sairaalloisen ujoja, itsetunto-ongelmaisia tai vastaavia. Kyylä on kiinnostunut kohteestaan – siksi hän kyylääkin – muttei vaan voi tehdä asialle mitään. Aika surullista jopa.

    Toisaalta meissä jokaisessa asuu pieni kyylä. Moni saattaa kyylätä vaikka ihmisen sijasta koko maailman menoa, mutta harva ikinä tekee mitään konkreettista maailman pelastumisen puolesta. Niin sitä vaan kyylätään.

  2. Paluuviite: dr dre in ear phones
  3. Paluuviite: hvid brun lebron 15

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.