Kaikki on kiinni uskaltamisessa

Posted on Posted in Kamppailulajit, Punttimimmi, Treeni, Yleinen

Tällä viikolla olen aloittanut nyrkkeilyn uudestaan! Tiistaina oli ensimmäinen treeni, mua jännitti ihan tajuttomasti. En edes tiedä mistä se jännitys lähti, yleensä en jännitä mitään mutta nyt olin niin ahdistunut että koitin keksiä kaikenmaailman tekosyitä ettei tarvitsisi lähteä treeneihin. En tiedä oliko suorituspaineita vai mitä? EIvaan oikesti pelkäsin että kaikki muut olisivat tosi pelottavia, isoja ja pahoja ja että hajoaisin, sillä viime nyrkkeilytreenit missä kävin niin seurauksena oli sairaalareissu ja revähtänyt nivelside.

Oli tietenkin lähdettävä kun olin luvannut, ja hyvä niin, sillä eihän sielä ollut mitään pelottavaa! Pikkusalissa vastassa oli sambovalmentaja, pari treeneistä tuttua kaveria ja muutama minulle entuudesta tuntematon mies. Otin kuitenkin varman päälle ja esittäydyin ”moi olen Natalia ja olen tosi huono”. Sille vain naurettiin että ”täällähän sitä oppii!” 🙂 Tehtiin erillaisia lyömiscomboja parin kanssa vuorotellen, en ollut ehtinyt lämmitellä niin koitin aina hengähdystauoissa jumpata paikat auki. AIka rennot treenit siinä mielessä että joka neljäs minuutti pidettiin minuutin mittainen tauko, sitten taas 3 minuuttia lyöntejä. Kun tehtiin sellaista että pari löi kerran yhden suoran ja minä väistin sen, löin 2 lyöntiä vatsaan ja sitten kaksi suoraa päähän, niin parini antoi hyvän vinkin joka jäi mieleen. ”Don’t act, react!”. Tällaisissa tekniikkajutuissa jää tosi helposti toistamaan vain tiettyä liikerataa, liikkeet eivät ole reaktioita toisen liikkeistä vaan ulkoa opittu suoritus, näyttelemistä. 

En ollut tajunnut että treeni olisi vain tunnin pituinen vaan luulin että sparrattaisiin vielä puoli tuntia, niin olin ihan ihmeissäni kun äijät tunnin päästä ottivat hanskat pois, oli pakko kysyäkin että ”loppuiko jo?”. Oikeastaan aika kivaa ettei varsinaisesti sparrata vaan harjoitellaan vai tekniikkaa, tietty olisi saanut jäädä sparraamaan jos olisi halunnut. Tunnin verran aktiivista tekniikkatreeniä, lämmittelyt ja jäädyttelyt hoidetaan itse sen ulkopuolella. 

s1

Eilen oli taas tuplatreenin aika, aloitin nyrkkeilytreeneillä, sitten vartin tauko ja sambotreeneihin, yhteensä 3h jumppaa. Mä kyllä niin rakastan noita sambon alkulämpöjä! Vaikka hiki valuu silmiin ja puuskuttaa välillä kuin viimeistä päivää niin se on ihan sika hauskaa! Varsinkin nyt kun pikkuhiljaa rupeaa hahmoittamaan niitä vaikeimpiakin liikkeitä jotka aluksi tuntuivat ihan mahdottomilta!

Esim. käsilläseisonnasta punnerrustapainen liike josta kerroin aikaisemmin, nyt kun ollaan tehty sitä pystystä niin olen vihdoinkin ruvennut onnistumaan siinä! Eli liikkeessä mennään seisomaan käsille, ja liike on samannäköinen kun perus punnerrus, paitsi että jalat ovat ilmassa ja se loppuu niin että rintakehä tulee maahan ja jalat viimeisinä. Jos jalat päästää eka maahan niin siitä tulee melko epämiellyttävä 😀 Toinen mikä on todellakin ollut vain uskaltamisesta kiinni on siltaanmeno ylihypyllä, eli päälläseisonnasta jalat yli niin että jää siltaan. Se on näyttänyt niin epämukavalta kun kundit sitä tekee että olen suosiolla tehnyt kuperkeikkaa kun silleen ollaan liikuttu matolla eteenpäin, mutta nyt kun uskalsin kokeilla niin sekin onnistuu! 🙂 Niin kun ruotsiksi sanotaan, ”man måste våga för att vinna”!

Harjoiteltiin eri alasvientejä, tällä kertaa mulla oli aika kevyet parit, mikä teki suorittamisesta yllättävän vaikeaa! Mielestäni paras pari tekniikka treeneihin on suurinpiirtein samankokoinen tai mua isompi kaveri, joka jo osaa jutut ainakin suunnilleen, ei pistä liikaa vastaan, muttei myöskään heittäydy itse mattoon. Nyt arvioin joko voimankäytön parin painoon nähden väärin tai sitten hyppivät itse mattoon, jompi kumpi tai molemmat sillä jäin monesti pystyyn hämmentyneenä siitä miten toinen noin helposti lensi. Treenin päätteeksi venyttelyä, tein vetäjän kanssa maailman epämiellyttävintä liikettä, molemmat tekee nilkkalukon ja pitää sen sellaisessa asennossa että tuntuu, mutta siinä just ja just pystyy olemaan. Sillä harjoitellaan nilkkalukkojen sietokykyä, ettei heti taputtaisi. 

feb

Tässä tämän hetken kirjoitustuokio, nyt pitääkin ryhdistäytyä jos meinaan treeneihin ehtiä tekemään ennen töitä, tänään sambo/bjj. Ainiin, ja tänään on ystäväpäiväkin! Ainakin mennään vähän terveellisimmissä merkeissä, viime vuonna Stina oli mun luona, kumpikaan ei hirveästi ystävänpäivästä pidä eikä treffikutsuja sadellut niin päätettiin pitää ihan hullu mättöpäivä kaikkien maailman herkkujen kanssa ja katsottiin Siltaa johonkin aamu 3 asti 😀 

 Hyviä treenejä ja ihanaa ystävänpäivää siis kaikille!

38 thoughts on “Kaikki on kiinni uskaltamisessa

  1. Paluuviite: all black lebron 13s
  2. Paluuviite: vans rata vulc sf
  3. Paluuviite: iphone 3 cover

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.