Ei kipuu ei hyötyy ja uusi maastavetoennätys

Posted on Posted in Kamppailulajit, Muoti, Puntti, Punttimimmi, Terveys, Treeni, Yleinen

”Hei, olen Natalia ja olen treeniholisti.”

Tämä viikko on ollut treenien suhteen huono, mikä on johtanut siihen että olen ollut tosi pahalla päällä. Viime viikon perjantaina mun nilkka kipeytyi painiessa ja sunnuntaina olkapää kipeytyi seurauksena huonosta heitosta. Nyt keskiviikkona kävin painimassa ja kuperkeikankin tekeminen sattui olkapäähän. Se otti tietenkin ihan sikana päähän, en tykkää joutua miettimään että mitä pystyn tekemään ja mitä en, ilman että sattuu. Tai siis, kun alkaa miettimään vaikka sitä että nilkkaan saattaa sattua niin muu kroppa tekee tekniikat huonommin, milloin varmaan loukkaantumisriski muihin kehonosiin suurenee. Enkä tykkää olla sellainen joka kokoajan valittaa treeniparille että ”älä tee sitä tai tätä koska mua sattuu”, menee toisenkin treeni pilalle.

Sanotaan että no pain – no gain, tai ei kipua ei hyötyä suomennettuna, mutta ei se ihan niinkään mene. Kun on pidempään treenannut oppii tunnistamaan eri kiputilat, toisenlainen kipu on ”hyväksi”, mutta toisenlainen kipu ei ole. Esimerkiksi vaikkapa potku reisilihakseen, se sattuu ja siihen tulee mustelma, mutta pystyy silti jatkamaan eikä mikään luultavasti hajoa, kun taas jos vaikka niveliin sattuu niin voi olla eri seuraamukset. Mulla noi jalan nivelsiteet sen verran monesti revenneet/revähtäneet (en ole ihan varma että kumpaa vai kumpaakin), etten ihan mielelläni haluaisi ne väkisin rikkoa. Päätin sitten olla tämän viikon käymättä kamppailutreeneissä, että saa kipuilevat raajat rauhassa palautua.

kuva 1 (4)

Siinä päästäänkin tähän treeniriippuvuuteen. Pipo kiristyi heti kymmenen senttiä ajatuksesta etten voi käydä treenaamassa, vaikka tiedän että se on parempi vaihtoehto. Ja sitten kun alkaa ärsyttämään se että olen pahalla päällä vaikka siihen tavallaan ei ole syytä niin on jo kierre valmis 😀 Onneksi on punttisali! Muistan kun ratsastin ja ihmettelin ihmisiä jotka kävivät vain kerran viikossa tunneilla, että siinähän on ikuisuus aina välissä kun itse kävin joka päivä tallilla. Tässä on vähän sama, musta esimerkiksi viikko on ihan älyttömän pitkä treenitauko. Eihän se oikeasti ole, mutta kun on tottunut treenaamaan lähes joka päivä ja jopa useasti päivässä niin onhan se käytännössä. Santoaan jos tekee seitsemän treeniä viikkoon ja on salilta viikon poissa, niin se on yhtä pitkä aika kuin seitsemän viikkoa sellaiselle joka treenaa kerran viikossa. Pientä sunnuntaimatematiikkaa! 😉

Tästä touhusta on kuitenkin tavallaan sen verran riippuvainen, että ainakin minusta tulee tosi alakuloinen ellen pääse treenaamaan, mikään ei oikein maita ja kaikki kiukuttaa. Eilen ajattelin käydä tekemässä tehokkaan pumppitreenin salilla ennen illan synttärijuhlia, mutta olin pahalla päällä ja muistin ettei siihen kyllä mikään hauiksen pumppailu auta. Keksin sitten tehdä sumomaastavetoa 10 kg koroituksilla. Olen tässä jo jonkun aikaa harjoitellut tekniikkaa 50kg painona ja teki mieli kokeilla missä mennään voimatasojen suhteen. Takaraivossa oli pieni ajatus että olisi makeeta jos sata kiloa nousisi, mutta tärkeimpänä tehdä puhtaasti nostoja.

kuva 2 (4)

Aloitin lämmittelyn jälkeen tekemällä 4x4x50kg, sitten aloin lisäämään painoa 10kg kerralla. Tein niin että jos tekniikka ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvä, niin tein ennemmin samalla painolla uudestaan kun että olisin siitä lähtenyt koroittamaan. 70kg tuntui oikein hyvältä työpainolta mulle jatkoon, 50kg kun on sellainen että sen saa nostettua oikeastaan olemalla ihan mitenpäin vain, niin tuolla painolla joutuu jo väkisinkin vähän enemmän miettimään. Kun 80kg nousi 4 kertaa valtasi jo tosi hyvä fiilis, jess, nostin juuri oman painoni! Varmaan aika hullu kiilto ollut silmissä kun tajusin että mulla on jonkun verran voimaa ja halusin katsoa minkä verran nousee 😀 80kg alkoi kuitenkin jo tuntumaan painavalta, peiliin kun vilkaisin niin näytti siltä että mun otsasuoni räjähtäisi ihon läpi ihan milloin vain kun sen verran painetta päässä 😀

Siitä seurasi 90kg ja sitten 100kg. Huh, sata kiloa nousi kolme kertaa! Pakko vielä kokeilla 105kg, 2 kertaa ylös, ilman että tekniikka petti. Ihan mieletön fiilis, teki mieli huutaa 😀 Kävin juomassa vähän vettä ja keksin vielä kokeilla 110kg, joten kävin pyytämässä erästä salillaolijaa jos voisi ottaa sen videolle. Ensimmäinen nosto tuli ja siitä vielä toinen! Videosta kuitenkin paljastui se mitä itsekin olin tuntenut nostaessa, selkä pyöristyi niin että kyseessä oli enemmänkin kirjaimellisesti maasta nosto kuin maastaveto.

kuva 2Nostovaiheessa

kuva 3110kg

Tästä on oikeastaan ollut tosi ristiriitaiset fiilikset siitä asti. Tavallaan olen tosi iloinen että sain 110kg nostettua kaksi kertaa maasta ja ylitin itseni ja tavoitteeni, toisaalta vähän ruoskin itseäni että oli tyhmää lähteä yrittämään. Joo, onnistuin, mutta siinä vaiheessa kun tekniikka pettää loukkaantumisriskikin on suuri. Ei olisi kovin hienoa kertoa että yritin omaa saliennätystä ja selkä paukkui. Niin ei käynyt, mutta olisi voinut. Tai en tiedä, ehkä olen vain liian kriittinen itselleni. Tietty niin kun aina sanon, niin kadullakin voi tippua jäätä niskaan, ettei voi pelätä loukkaantumista ja siksi jättää asioita tekemättä. Mutta kaikkea ei silti kannata tehdä.

kuva 5Vaatteet: Tritaniumstore

Eilen kun illalla katsottiin videota niin sain neuvon etten olisi alhaalla niin pitkään, vaan kiinnittäisin remmit ja ottaisin happea ja sitten vasta asennon, niin mun asento ei ehdi hajota. Mulla on edelleen huono liikkuvuus, mutta sitä yritän lähes päivittäin treenata. Mavea tehdessä käyn aina sarjojen välissä venyttelemässä ja yritän saada liikkuvuutta niin että pääsisin mahdollisimman optimaaliseen asentoon. Harmi ettei ole kuvia mun liikkuvuudesta vuosi sitten, siihen verrattuna tämä nykyinenkin on jo ihan mahtava 😀 Koska kehitystä on kuitenkin tullut, sen huomaan myös sambotreeneissä, mun otteluasento on nimittäin myös parantunut.

Nyt saa maksimikokeilut jäädä taas hetkeksi ja panostan liikkuvuuden parantamiseen entuudestaan, jotta tekniikkakin paranee ja sen mukana kaikki muukin. Tiedossa on muutenkin huippujänniä juttuja treenin suhteen, huomenna paljastan enemmän. Stay tuned! 😉

4 thoughts on “Ei kipuu ei hyötyy ja uusi maastavetoennätys

  1. Sulla kyllä on selkä ihan liian pyöreenä tossa ekassa mave kuvassa, mitä ei sais tapahtua. Ja tokassa kuvassa sitten taas yliojennat liikaa taakse. Suosittelen sulle vyötä käytettäväksi noissa maksiminostoissa ja oikeasti suosittelen panostamaan oikeeseen tekniikkaan. Itseltä loppu maastavedot tossa viimevuoden joulukuussa kokonaan maksimeja vääntäessä, kun välilevy pullahti niin pahasti alaselässä (ilman vyötä ja selkä pääs pyöristymään viimesen noston aikana) että nyt on sitten maastavedot vedetty tämän elämän osalta (ja kyykkäilyt kyykkäilty… ja muut suuret massaliikkeet). Ja duunipaikkakin uhkaa lähteä alta, koska tää mun selkä on ollut sen jälkeen niin paskana, etten mä pysty paljoa ajelemaan ilman helvetillisiä kipuja (ajan siis kuorma-autoja ja pyöräkuormaajia työkseni). Että oikeasti, kokemuksen syvällä rintaäänellä, älä revi liikaa, liian aikaisin ja paskalla tekniikalla, niin sun selkä ei sano riksraks ja poks. Tää ei meinaan oo mitään hirveen siistiä 😀

    ps. Oon kirjoittanut tästä paskan selän kanssa treenaamisesta myös tonne mun blogiin mikäli kiinnostaa käydä lukemassa!

    1. Moikka!

      Juuri tuota pelkäänkin, tosi ikävä lukea sun selästä! Todellakin jää maksimiyritykset siihen asti kunnes osaan hallita tekniikkaa paremmin. Pitää käydä lukemassa, tsemppiä selän kuntouttamiseen! 🙂

  2. Onko noita sun jalkoja leikattu? Meinaan vähäkään isommat repeämät hoidetaan helpoiten kirurgin avustuksella, toki voidaan yrittää jotain konservatiivisia kuntoutuksia, mutta leikkaamalla noi hoidetaan. Revähdykset taas meneekin sitten jo helposti levolla.

    1. Ei ole leikattu, viimeksi oli puhetta että saattaa joutua leikkaamaan mutta jalka paranikin itsestään. Siksi olenkin ihmetellyt kun joskus on puhuttu että olisi mennyt nivelside poikki, etten usko että se silloin ihan itsestään muutamassa viikossa olisi taas ok 😀 Eli varmaankin revähdyksistä vain kyse!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.