Mä en halua kilpailla lajissa jossa suoritukseni arvostellaan ulkonäköni perusteella!

Posted on Posted in Kamppailulajit, Kisat, Motivaatio, Muoti, Punttimimmi, Treeni, Yleinen

Mä olen aina vihannut sanaa fitness, ihan siitä asti kun aloitin salilla käymisen. Siitä syystä ensimmäinen treeniblogini joutui gym-spacen kategorioissa Muscle-kategoriaan, ettei kukaan vahingossakaan pitäisi mua fitnessmimminä 😀 Sana fitness on mulle tarkoittanut sellaista aeroobista liikuntaa rakastavaa porkkanoita puputtavaa naista joka treenaa näyttääkseen hyvältä. Sellaista joka hymyilee Elixian mainoksissa 😀

vladcomp10Kuva lainattu täältä.

Sana fitness ei vain ole ikinä edustanut sitä mitä olen tai mitä haluan olla, mun tavoitteita tai edes tapaa jolla treenaan. Kun aloitin puntilla niin mustahan piti tulla kehonrakentaja 😀 Tämä tosin ennen kun tiesin mitä pääsy kehonrakentajan lihoihin vaatisi!

Sen jälkeen kun aloin tekemään punttitreeniä ja tutustuin fysiikkalajeihin, kisaaminen body fitneksessä tai naisten fysiikassa on käynyt monen monta kertaa mielessä, uskokaa pois. Tällä hetkellä en kuitenkaan usko että se olisi minun juttuni. Ainakin tässä elämäntilanteessa tiedän ettei mikään fysiikkalaji olisi minulle sopiva, kilpailumielessä, sillä en usko että saisin siitä irti sitä mitä haluan.

Body-fitness-168cm-54Kuva lainattu täältä.

Kuva 283 (kopio)Kuva lainattu täältä.

_MG_5538 (kopio)Kuva lainattu täältä.

Olen tässä viime päivinä jotenkin kokenut valaistumisen sen suhteen missä haluan kilpailla ja menestyä. Mä olen äärimmäisen kilpailuhenkinen ja tykkään kilpailla, mutta mulla ei ole mitään kiirettä sillä en tykkää hävitä. Menestyminen vaatii kovaa työtä ja ensin treenataan kunnon pohja jotta se olisi mahdollista.

 Itseasiassa musta nyt tuntuu että olen löytänyt sen mitä haluan tehdä. Haluan olla kamppailu-urheilija ja haluan olla siinä paras, tai ainakin niin hyvä kuin mitä minusta on ikinä mahdollista saada!

MMA_GirlsKuva lainattu täältä.

big_thumb_9db5c0ecf11eb9a02cd5c9080e2a4daaKuva lainattu täältä.

Photo Credit: Esther Lin/STRIKEFORCEKuva lainattu täältä.

1341861985501Kuva lainattu täältä.

Näitä vaparikuvia katsellessa tulee tosi vahva fiilis siitä että haluan jonain päivänä itsekin olla tuossa.

Tykkään ajatuksesta että teen parhaani ja sillä suorituksella joko voitan tai häviän. Nimenomaan siis sillä suorituksella, en usko että minulle olisi sopivaa kilpailla lajissa jossa sijoitukseni on kiinni siitä miltä näytän kilpailupäivänä. Mulle urheileminen ja nättinä oleminen ei ole ikinä tarkoittanut samaa asiaa, joten en usko että tykkäisin siitä että menestykseni urheilijana olisi kiinni ulkonäössäni. Tai senhän olen jo huomannut salilla, että minulle ei pitkän tähtäimen motivaattoriksi riitä ajatus vähän pyöreämmistä olkapäistä.

Jos olisin vahva niin voimanosto voisi kilpalajina olla mun juttu, mutta näillä voimilla ei nostolavoilla paljon hurrattaisi 😀

74270_4862578005107_1410105492_nKuva lainattu täältä.

caitlyn_trout_squatKuva lainattu täältä.

Aloin miettimään aikaisempaa kilpailutaustaani ja kyllähän se älyttömän hyvä voittajafiilis tulee siitä kun tekee parhaansa, onnistuu ja voittaa. Voittaa siis olemalla paras, tekemällä parhaan suorituksen. Työntämällä kuulaa pisimmälle, hyppäämällä korkeuskisoissa korkeiten tai tekemällä nopeimman puhtaan esteradan hevosen selässä. En siis usko että saisin samat kiksit siitä että tekisin parhaani mutta sijoitukseni olisi siitä kiinni että kenen ulkonäkö miellyttää tuomareiden silmää eniten. Vaikka tottakai olisi ihan mahtavaa voittaa fysiikkakisatkin, en sitä väheksy.

Muistan miten kisojen yhteydessä jännitettiin tuloksia! Jos oma suoritus oli mennyt nappiin piti vielä katsoa muiden suoritukset ja pitää peukkuja että oma tulos riittäisi. Miten odotti kuulutuksia väliaikatuloksista, oliko oma nimi vielä mukana? Sitten se fiilis kun tajusi että oma tulos oli kaikista paras oli ihan tajuton.

Muistan lämmöllä kun ensimmäistä kertaa voitin esteratsastuskisat! Olin aina haaveillut pääseväni tekemään kunniakierroksen ja sitten se voitto napsahti ja laukattiin maneesin ympäri samalla kun yleisö hurrasi ja taustalla soi Tina Turner – Simply the best. Ihan sanoinkuvaamaton fiilis!

img2253676Olin niin innoissani että oikein tuuletin yleisölle! 🙂

 Toki fitnesskisoissakin jännitetään tuloksia ja voittaminen on mahtavaa, mutta jotenkin luulen että kilpailulaji missä suoritus tehdään kilpailutilanteessa on paljon enemmän minun juttuni kuin se että suoritukseni urheilijana määritellään siinä että miltä näytän kisapäivänä. En tässä sano etteikö fysiikkalajit vaatisi kovaa treeniä, mutta siellä lavallahan ei urheilusuoritusta tehdä, eikä sijoitus perustu urheilusuoritukseen. Ennen kun joku vetää palkokasvit nenäänsä niin en tässä väitä etteikö fysiikkalajien kilpailijat urheilisi salilla! 😉

 En nyt kuitenkaan väitä ettenkö ikinä haluaisi fysiikkakisassa kilpailla, mutta tällä hetkellä en halua. Mieleni saattaa muuttua täysin tai jos vaikka loukkaannun niin etten pysty treenaamaan kamppailulajeja niin se on varteenotettava vaihtoehto. Mutta tällä hetkellä musta tuntuu että olen löytänyt sen mikä juuri minulle sopii ja mitä haluan tehdä, ja se on kamppaileminen! 🙂

11 thoughts on “Mä en halua kilpailla lajissa jossa suoritukseni arvostellaan ulkonäköni perusteella!

  1. Upeaa, että olet löytänyt lajisi! 🙂 Kisasin nyt muutamaan otteeseen syksyllä bikinissä ja tykkäsin siitä todella paljon. Mun on kuitenkin todettava, että toisessa lajissani kilpacheerleadingissä ne parhaimmat kiksit tulee juuri niissä kisatilanteissa eli niissä suorituksissa, joissa se jännitys on ehkä suurimmillaan eikä fitness-kisoista synny mulle samanlaista euforiaa 😀 Eli ymmärrän hyvin mistä puhut!

    Jade
    http://busybeingbodylicious.fitfashion.fi/

    1. Mielenkiintoista kuulla kisaajan näkemys tästä asiasta, kiva ettet ole erimieltä niin en ole ihan metsässä näiden ajatusten kanssa! 🙂

  2. millasia tuloksia sulla on penkissä, mavessa ja kyykyssä? muuten kannattaa kattoo muittenki kun tuon GPA-liiton sivuilta noita voimanostojuttuja, esim Suomen voimanostoliiton.

    ja ihan muuhun liittyvä kysymys mutta kuinka pitkä oot? 😀 näytät tosi pitkältä kaikissa kuvissa 😀

    1. En osaa sanoa maksimipainoista, mutta luulisin että yhteistulos voisi pyöriä n. 200kg:ssa. Totta tuo että kannattaa muihin liittoihin verrata voimiansa, ammattilaiset on aina ammattilaisia! 🙂 Olen 177cm pitkä, eli ei ne kuvat ihan valehtele! 😀

  3. Aamen! Muistan, että olet treenannut vaparia joskus? Kävitkö peruskurssin vai muuten treeneissä ja miksi lopetit?

    Itse olen muuta kamppailulajia harrastanut ala-asteikäisestä asti ja nyt vihdoin syksyllä toteutin salaisen haaveeni 😀 ja menin vaparikurssille. Vaihdoin lajia juurikin siitä syystä, että haluan päästä kilpailemaan joskus. Oon aivan innoissani tästä vaihdosta ja tuntuu, että oon löytäny jutun, missä haluan olla todella hyvä! Odotan innon ja pelon sekaisin tuntein ns. oikeisiin treeneihin siirtymistä. Harmi, kun mulla ei juuri oo kamppailulajeja harrastavia kavereita (poislukien treenikaverit), niin ei oo kenelle hehkuttaa kaikkea tätä 😀 Tietysti oma mies on kamppailu-urheilija, mutta noin niinkun muuten.

    1. Joo, ihan oikein muistelet! Kävin peruskurssin ja sen jälkeen vuoden treenasin aktiivisesti vaparia! Vuosi peruskurssin alkamisen jälkeen loukkasin niskani ja ollessani vielä alaikäinen vanhempani kielsivät minua jatkamasta harrastusta. Kun täytin 18 aloitin uudestaan, mutta jo toisen treenin seurauksena oli taas sairaalareissu. Menin punttisalille nostattamaan kuntoa ja innostuin siitä niin paljon että jossain vaiheessa totesin ettei enää ole sen loukkaantumisriskin ja kuntoutumisajan arvoista.

      Tosi kiva kuulla että olet löytänyt lajin josta pidät, missä päin käyt treenaamassa? 🙂 Niihin ns. oikeisiin treeneihin siirtyminen oli ainakin siihen aikaan paljon ”isompi” juttu kuin mitä itse ajattelin, sillä täpötäydeltä peruskurssilta meitä taisi olla 4 jotka jatkoivat. Mutta sitä on mielestäni turha pelätä ainakaan negatiivisessa mielessä, vaikka varmasti vähän jännittääkin 🙂 Siellä pääsee sitten oikeiden treenien makuun ja treenaamaan itseään parempien tyyppien kanssa mikä monesti on kehittävämpää kuin se että molemmat ovat tasavertaisia kun opitaan juttuja. Ja tänne olet aina tervetullut hehkuttamaan juttujasi jos siltä tuntuu, niitä on mielenkiintoista lukea! 🙂

      1. Voi ei! Onpa huonoja kokemuksia. 🙁 Mutta mahtavaa, että oot päässyt uudestaan kamppailulajien pariin 🙂
        Mua ei niinkään jännitä se, että en ns. uskaltaisi treenata kokeneempien kanssa. Se on kuitenkin todella kehittävää. Tulee vaan sellanen olo, että onko heille mielestään tylsää tai turhaa treenata ’vasta-alkajien’ kanssa, vaikka omassa tapauksessanikin olen harrastanut kamppailulajeja jo kauemmin. Tiedän myös, että kun on aiemmin treenannut itse siten, että usein on ollut alempivöinen pari, niin se on itselle vaan kehittävää! Siinä osaa kiinnittää enemmän huomiota esim. pieniin tekniikkajuttuihin ja kokeilla juttuja, jotka eivät kokeneemmilla toimi.

        Haha, varo vaan sun kommenttiboksi voi täyttyä mun jutuilla 😀 Oon sitä blogin perustamista miettinyt. Sinne voisi suoltaa juttujaan niin paljon kun huvittaa! Eikä näitä kamppailuaiheisia blogeja kuitenkaan ole liiaksi… En vaan haluaisi tulla tunnistetuksi ja naiset ainakin vaparin parissa on aika marginaalinen osuus. Siksi vastaankin näin yleisesti, että treenaan Varsinais-Suomessa. Luulen silti, että arvaat 😀

  4. Hahah, iteki oon harrastanu esteratsastusta ja muistan niin hyvin sen tunteen kaikkina kisapäivinä! Koko päivän niin ilonen ja odottava fiilis ja sit ku pääs verkkaa ni täys keskittyminen päälle. Ja illan lopuks ku sai tykittää kunniakierroksella niin kovaa ku pääs, huikeeta! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.