Tunti turpaan, kirjaimellisesti.

Posted on Posted in Kamppailulajit, Punttimimmi, Treeni, Yleinen

Verta, hikeä ja kyyneliä? Niin klisheiseltä kun kuulostaa niin niitä kaikkia kehonnesteitä pääsee kyllä valuttamaan jos rapakuntoisena keksii mennä matsitreeneihin. Teen kuitenkin tän postauksen kronologisessa järjestyksessä, joten jatketaan siitä mihin viimeeksi jäätiin, eli sunnuntain sambotreeneistä!kuva 3

Valmentajani kävi vähän aikaa sitten Venäjällä ja osti mulle sieltä virallisen sambopuvun, vitsi oli hienoa vihdoinkin saada lajiin tarkoitettu puku käyttöön! Treeneihin lähtiessäni varauduin pahimpaan, sillä antibioottikuuri oli viimeistä päivää meneillään ja yleiskunto erittäin huono.

Jo lämmitellessä tiesi kyllä olevansa hengissä, salin ympäri kun oltiin juostu ja mentiin kehonhallintapuolelle niin en enää oikein hallinnut mun kehoa 😀 Onneksi kuperkeikkojen tekeminen ei mitään ydinfysiikkaa sentään ole. Yksi kundeista oli koko treenien aikana ottamassa videota, toivottavasti saan sen jossain vaiheessa teille tänne nähtäväksi! 🙂

kuva 4

Yksin kun oltiin lämmitelty otettiin parin kanssa sellaista että katsottiin ruudut tatamilta ja piti joko vetää toinen omaan ruutuunsa tai työntää pois ruudustaan tms. Oli tosi hauskaa! Varsinkin kun piti vetää toinen omaan ruutuunsa niin koko painollaan kun koitti kaveria vetää niin tuli muutamat kuperkeikat tehty suuntaan ja toiseen. Koko treenin aikana vaan naurettiin parin kanssa kaikille liikkeille siinä vaiheessa kun päästiin mattoon ja toinen ”voitti”. Tosissaan muttei vakavasti 🙂

Tehtiin erillaisia heitto- ja kaatotekniikoita, kaikki lähtivät samasta tilanteesta mutta muuttui sitä mukaan miten kaveri reagoi. Loppuun jäätiin mun parin kanssa sparraamaan kun energiaa löytyi. Huomasi tietty selkeästi sen että toinen harrastanut lajia vuosia kun voitti kaikki ”erät”, mutta sain kuitenkin pistettyä sille jonkun verran vastaan niin olin ihan tyytyväinen! Tehtiin vähän sovelletuin säännöin että sai kuristaa, niin minähän jäin giljotiiniin sitten 😀 Muuten ei tullut varsinaisia lopetuksia vaan siirryttiin jatkamaan ylös jos lopetusta ei tullut matossa heti.

kuva 1 (2)

Eilen oli positiivinen fiilis omasta kunnosta niin lähdin toista kertaa hokutoruy ju-jutsun matsitreeneihin. Ärsyttävästi tulin kipeäksi viime kerran jälkeen niin jäänyt muutama viikko välistä vaikka tarkoitus on niissä kerran viikossa käydä. Lämmittelynä lyötiin varjoa, tehtiin eri ohjattuja liikkeitä ja omatoimista pyörimistä ja sen jälkeen lähdettiin heti matsaamaan. Hokukisoissa erät ovat 2 minuutin pituisia niin treeneissäkin oli sellaiset. Heti alkuun olo oli ihan kujainen, tuntui vaan tosi oudolta yrittää lyödä toista vatsaan tai ylipäätänsä lyödä ja potkia. Hokussa ei saa lyödä päähän mutta potkia saa.

Vartin kun oltiin sparrattu niin olin ihan poikki, tuntui ettei kropassa olisi mitään voimia enää jäljellä vaikka puoli tuntia oli vielä matsiaikaa jäljellä. Muutama erä menikin siksi ihan puolustellessa, kun en vain jaksanut lyödä takaisin. Eli voitte kuvitella että tuli turpaan, sellaista ihmistä joka ei lyö takaisin on meinaan aika helppoa lyödä ja potkia 😀 Otin siis ihan kirjaimellisesti tunnin verran turpaan. Mulla oli taas käytössä sama fiksu idea kuin viimekerralla, blokata potkut reidellä. Toimii hetken aikaa mutta jossain vaiheessa tulee ihan puujalka ja alkaa olla vaikeaa pysyä pystyssä. Se että mulla meni 30min kävellä Kaapelitehtaalta Ruoholahden kauppakeskukseen kertonee jotain 😀

kuva 1 (3)

Tällä kertaa osasin jo paremmin torjua pääpotkut, kaikkia en kuitenkaan saanut ja yhden kovemman osuman otin leukaan. Ensimmäinen ajatus oli vain että jaha, nyt osui. Sitten alkoikin näkymään tähtiä niin luulin että tippuisin niin pelästyin sen verran että muutama kyynelkin taisi valua. Ei siis ees pahemmin sattunut, mutta onhan se nyt pelottavaa saada potku päähän. Kaverillekaan ei kovin kiva tilanne kun olin niin poikki etten saanut sanaa suustani niin koitin peukkua näyttää että ei tässä nyt mitään hätää ole 😀 Sen sijaan että olisin mennyt sivulle itkemään ja ihmettelemään jatkettiin, mitä nyt pari kyyneltä siinä menoa haittaisi. Erän jälkeen huomautettiin että mun naamasta vuoti verta, tiedä sitten mikä ottanut osumaa sillä en ainakaan jälkeenpäin mitään haavaa ole mistään löytänyt.

Puke-Faint-Die

Kun alettiin ottamaan matsia hokusäännöillä (aiemmin pelkät lyönnit ja potkut) tuntui että homma alkoi sujumaan vähän paremmin kun mukaan tuli alasviennit ja mattopaini, kun tajusin että mähän voin tarttua kiinni toisesta ja lähteä siitä kaatamaan. Tuli hyvä fiilis kun sain kummatkin parini vietyä mattoon, sellainen pieni voitto tähän treeniin 🙂 Loppuun parin kanssa sellaista että toinen makasi maassa tyyny sylissä ja toinen hakkasi sitä täysiä 30sek, sitten 1min 30 sek painia heti perään. Mun pari oli tosi reilu, jos huomasi että olin yrittämässä jotain niin antoi vähän siimaa että pääsin sitä mun lukkoa kokeilemaan kunnolla eikä vääntänyt heti pois vaikka näin väsyneen tytön yrityksiä ei varmaan olisi vaikea torjua 😀 Sen päälle vielä 30sek täysiä polvia mahaan. Ei kuulosta pahalta mutta 30 sek on yllättävän pitkä aika.

kuva 5Ihan loppu.

Oli itseasiassa yllättävän opettavainen treeni, nyt tiedän miltä tuntuu kun ei oikeasti jaksa, sekä miltä tuntuu olla porukan huonokuntoisin sekä huonoin. Matsien välissä oli kiva saada palautetta osaavimmilta, sanomista tuli juurikin reisillä blokkaamisesta ja että kädet pitäisi muistaa pitää ylhäällä vaikkei päähän lyödä, kun niitä potkuja tosiaan tulee. Tosi hyvä fiilis jäi treeneistä taas, vaikka treenataan kovaa niin porukka on tosi kiva eikä jää sellaista fiilistä että kukaan yrittäisi mua tappaa siellä 😀 Ihan nauratti kun pukkarissa kerroin että oli tosi kiva treeni. Jaa, tosi kivaa kun näkee tähtiä, kyynelehtii ja naamastakin vuotaa verta? Viime päivinä on kohistu paljon fitneksestä, mutta ei tämäkään ihan jokaiselle taida sopia! 😀

3 thoughts on “Tunti turpaan, kirjaimellisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.