Mitä jos leikkaus ei auttanutkaan?

Posted on Posted in Punttimimmi, Terveys, Yleinen

Eilen heräsin istualtani tietokoneen äärestä ja tajusin että olin nukahtanut nojaten naama käteeni. Olisi pitänyt mennä venäjänkurssille, mutta noin väsyneenä siitä ei olisi tullut yhtään mitään niin menin nukkumaan. Heräsin 4 tuntia myöhemmin ja oli tosi huono olo. Veikkasin ettei nyt ole ihan kaikki kunnossa mut en halunnut saada sitä todistettua niin en mittanut lämpöä.

Venäjänkurssista puheenollen olen ollut vähän turhan kunnianhimoinen mun iltaohjelmien suhteen. Mä rakastan sellaisia päiviä kun herätessä voi vain olla eikä tarvitse miettiä että x ajan päästä pitää tehdä sitä ja tätä. Ei ole sovittuja menoja eikä hommia rästissä mitä ”pitäisi” tehdä. Voi vaan olla ja tehdä mitä mieleen tulee.

Silti olen suunnitellut syksyni niin ettei mulla ole yhtäkään sellaista päivää. Joka ikiselle illalle on ohjelmaa. Treenejä, venäjänkurssi ja töitä. Valitettavasti kevääksi homma taitaa taas mennä niin että venäjänkurssi saa näillä näkymin jäädä. Mä haluan oppia venäjää, mutta mulla pitää myös olla edes yksi päivä viikossa jolloin voin keskittyä esimerkiksi läheisten näkemiseen. Onhan se meinaan vähän tylsää kun ei ikinä pysty näkemään ketään ilman että pitää tuntea pistoksen huonoa omatuntoa siitä ettei ole siellä missä pitäisi olla.

Tänään oli vaikea herätä, niin heräsin niin viime tingassa että mulla oli 11 minuuttia aikaa siitä kun ovi sulkeutui Töölössä, siihen että piti istua junassa Rautatieasemalla. Eikä missä junassa tahansa vaan tietty siinä joka lähti raiteelta 1, eli johon oli pisin matka. Hyppäsin sulkeutuvien ovien välistä, samalla kun sulkeutuivat viimeistä kertaa. Olin kyllä ihan varma etten ehtisi. Tietyöt, ruuhka-aika ja hitaat ihmiset luovat yllättäviä haasteita arkeen, varsinkin kun kello tikittää. Junassa alkoi mielenkiintoinen keskustelu kolmen mummon välissä, olisin mielelläni osallistunut jos hengästymiseni ja hikoiluni ohella olisin kyennyt.

Kotimatkalla olo taas heikkeni ja kotona oli pakko tarttua kuumemittariin kun mietin että olenko vain väsynyt vai olenko oikeasti kipeä. Tällä kertaa kuumemittari pelasti ja treeneistä oli turha haaveilla.

Pessimismi on ihan turhaa, mutta kieltämättä alkaa jo pelottaa että mitä jos leikkaus ei toiminutkaan? Pidempään minua seuranneet varmaan muistavat että ennen kuin nielurisani leikattiin keväällä olin jatkuvasti kipeä. Normaalia oli olla viikon terve ja sen jälkeen kaksi viikkoa kipeä. Olen ollut tosi tyytyväinen leikkauksen tuomiin tuloksiin niin en haluaisi uskoa että tämä on siitä kiinni.

kuva

Kavereiltani kun kysytään niin heidän mielestä olen edelleen kokoajan kipeä, vaikka itse en sitä osaa niin ajatella sillä olen ollut niin paljon enemmän terveenä. Mutta, nyt tätä sairastelua on jatkunut yhteensä yli neljä viikkoa, välillä olen ollut parempi ja sitten sairastelu on taas jatkunut, vaikka yhden antibioottikuurinkin olen syönyt. Tämä saa kieltämättä jo pienen epätoivon syntymään mun mielessä. Mitä jos sairastelukierre oli vain hetkellisesti ohi ja joudun taas sairastelemaan kokoajan? Huomenna yritän heti aamusta päästä lääkäriin ja verikokeisiin, toivottavasti asia selviäisi sillä.

7 thoughts on “Mitä jos leikkaus ei auttanutkaan?

  1. Tietyöt, ruuhka-aika ja hitaat ihmiset luovat YLLÄTTÄVIÄ haasteita arkeen, kun ei herää ajoissa…

    :D:D:D:D apua sori

    naurattaa 😀

  2. Moikka! Mulla on ollut myös samanlaista ja sain astmadiagnoosin. En tosiaankaan ajatellut olevani astmatikko kun ei edes ollut hengenahdistusta… Kipinkapin astma ja allergiakokeet

    1. Mulla itseasiassa epäiltiin astma 2011 samojen oireiden takia ja tein astmakokeet ja puhalsin piippuun jne, mutta lääkäri sanoi ainakin silloin ettei mun tuloksista saisi astmaa tekemälläkään 🙂 En tiedä, voisiko se puhjeta myöhemmin?

  3. Mulla oli muutama vuosi ihan samanlaista sairastelukierrettä… kokeissa ei näkynyt mitään ja aloin jo epäilemään omaa päänuppia.
    Treenasin silloin PALJON ja söin terveellisesti.
    Viime syksynä jouduin sitten vähentämään liikuntaa eräästä syystä ja samalla myös aloin olemaan itselleni syömisten kanssakin armollisempi.. sen jälkeen en ole sairastellut 🙂

  4. Mykoplasmatesteihin! Pyydä niitä jos eivät ohjaa! Kaikki lääkärit ei heti laita, toiset automaattisesti.

  5. joo voi 🙂 mulla ei myöskään näkynyt tuossa 20 vuotiaana kun tehtiin ihan työpaikan takia (epäiltiin hometta) puhallukset nyt 3 vuotta myöhemmin löytyi astma 🙂 että kaipa se oli sielä lievänä kokoajan ja nyt räjähti ”käsiin”
    Tuo mykoplasma on toinen,se kannattaa myös tarkistuttaa verikokeella. Itse sairastin sen ennen astman puhkeamista, oli pirullinen tauti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.