Seuraus siitä kun viettää kaksi viikkoa voimanostoäijien kanssa…

Posted on Posted in Kamppailulajit, Motivaatio, Punttimimmi, Terveys, Treeni, Yleinen

Eilen kun istuin sporassa matkalla salille havahduin siihen että miltä mahdan näyttää sivullisille. Päälläni mulla oli hurmaajahousut ja iso huppari ja huppu vielä vedetty niin syvälle otsaan kuin mahdollista. Hiuksetkin oli piilotettu pipon alle eikä naamassa meikkiä. Mukana metrin pituinen treenikassi ja penkillä istuin jalat leveästi. Aloin melkein nauramaan ääneen kun tajusin miltä tuo näytti, tosta ei enää paljon naisellisemmaksi muutu 😀

ssssTodistetusti mun silmät katsovat eri suuntiin kun väsyttää 😀

Sitten kauhistelin käytöstäni, varsinkin tuo mun istumisasento on mulle aina ollut ihan no no. Muistan monta vuotta sitten kun olin suunnitellut lähteväni armeijaan ja törmäsin mimmiin joka oli juuri silloin intissä. Hän istui jalat leveällä, kiroili kuin merimies ja sylki lattialle. Silloin päätin että minähän en inttiin lähde, koska en halua että noin miehinen käytös tarttuu mulle. Joten nyt on kyllä pakko pitää tyttöjen ilta, jossa kaikki maskuliiniset ja voimaan liittyvät puheenaiheet on kielletty, sillä tästähän kohta puuttuu enää se että alkaisin piereskelemään 😀

Don’t get me wrong, musta naisellisuus ei todellakaan ole kiinni siitä että mitä on päällä tai onko meikkiä vai ei, mutta jatkossa voisin opetella istumaan vähän naisellisemmin julkisilla paikoilla 😀 Salille kun olin matkalla niin kaikki muu tapa pukeutua olisi ollut väärin, mutta itseäni alkoi tilanne huvittamaan.

Sitten kun olin tarpeeksi pohtinut tätä asiaa olin jo perillä ja oli lyömistreenien aika. Voi pyhä Sylvi kuinka rapakuntoinen olen 😀 Normaalisti minuutin erätauot tuntuvat aika pitkiltä, nyt olivat ohi ennen kuin alkoivatkaan. Meitä oli vain 4 paikalla joten vuoroteltiin liikeratojen keksimisessä. Yksi kamalimmista mutta silti huipuista oli sellainen jossa toinen lyö vasemmalla kädella suoran ja toinen vastaa heti lyömällä samaan aikaan vasemman käden upparin. Tätä kun tehtiin nopealla tempolla niin vaati ihan 110% keskittymistä. Pienikin keskittymisen puute ja olisi tullut nenä kipeäksi 😀

sssAinoa edes melkein tarkka kuva, kädet tärisi monta tuntia treenin jälkeen!

Jätin suosiolla sambopuvun kotiin, koska tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän että olisin jatkanut sambotreeneihin vaikka ei pitäisi. Olen nyt luvannut itselleni ja muille että aloitan rauhallisesti kun olen ollut kipeä niin pitkään, jotta toivottavasti ei tulisi takapakkia. Tässä on vain sellainen pikku ongelma että kun mun pää haluaa treenata niin paljon enemmän kuin mitä kroppa kestää. Yleensä kai se menee toisinpäin, että pää luovuttaa ensin? 😀 Onneksi jätinkin puvun kotiin, koska nyt jopa hetken harkitsin että kuitenkin menisin jumpalle, ilman pukua!

Treenin jälkeen juttelin Aven ja Jussin kanssa ja sovimme että Helsingin Jujutsuklubi lahjoittaa peruskurssin kevätkaudelle arvottavaksi mun joulukalenteriin. Jee! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.