Peppua kokeilumielessä

Posted on Posted in Mielipiteet, Motivaatio, Muoti, Punttimimmi, Tapahtumat, Treeni, Yleinen

Ensimmäistä kertaa on ollut sellainen olo ettei tee mieli kirjoittaa blogiin. Ei ole tehnyt mieli päivittää tänne yhtään mitään. Mun elämässä on viime viikkoina tapahtunut aika paljon asioita. Sekä aivan mielettömiä juttuja että ei niin mahtavia. Blogin ollessa julkinen pyydettiin etten kiroittaisi yhdestä asiasta tänne ja se sai minut miettimään.

Kun aloitin bloggaamisen, kirjoitin tänne mun kuulumiset. Miten treeni oli mennyt, mitä vaatteita oli päällä, miten koulussa ja töissä meni, ketä kaveria näin ja mitä teimme. Ehkä joku kuva kaverin kanssa, ehkä peilikuva tai ehkä ruokakuva. Avauduin kun oli p*ska päivä ja hehkutin kun tapahtui jotain siistiä. Hain motivaatiota omaan treenaamiseen kertomalla siitä blogiin.

2013-06-26 18.28.27 2013-06-19 20.02.502013-03-21 23.54.422013-03-26 22.54.572013-02-27 18.20.27Kaikki tekstin kuvat ovat otettu noin puolen vuoden sisään siitä kun aloitin bloggaamisen.

Tekstien julkaiseminen ei ollut mikään vakava asia, joskus tekstit olivat pelkästään kirjoitusvirheitä ja joskus ehkä pelkkä kuva. Tai sitten päivitin ratikassa että ”olen menossa salille, täällä sataa”. Olen huomannut että mun kynnys kirjoittaa tekstiä on kasvanut todella paljon näiltä ajoilta, teksteissä pitää olla punainen lanka ja jotain sisältöä ettei lukija pety. Itse vihaan avata tekstejä joita luettua ei saanut yhtään mitään.

Hyvistä asioista on helppo kertoa, mutta pidin siitä että kerroin myös huonoja juttuja ja huonoista fiiliksistä, sillä silloin blogi oli realistinen. Jos vain kirjoittaa ne hyvät asiat niin blogista tulee pelkkä kiiltokuva ja sitä mä en halua. Samalla pelkään että jos kirjoitan negatiivisista asioista vaikutan pöljältä, jos mun huono päivä on sitä että kengännauha aukeaa. En halua valittaa turhanpäiväisistä asioista vaikka olisikin huono mieli, sillä aina on ihmisiä joilla on asiat huonommin.

En kuitenkaan halua että kukaan istuu kotona miettimässä että ”oi kun olisi yhtä täydellinen elämä kuin tuolla Punttimimmi-bloggaajalla”, sillä ei kenenkään elämä ole. Ei edes bloggareiden 😀 Mutta kun elämässä kohtaa huonoja asioita, niistä ei yleensä halua suurelle yleisölle puhua. Ei kukaan halua kertoa tuhansille ihmisille tulleensa petetyksi tai jätetyksi, että rahatilanne on huono tai että on muita huolia.

2013-06-23 04.26.05 2013-05-17 23.24.05

Tänään jätän monta kuulumista kirjoittamatta blogiin. Teen esimerkiksi paljon siistejä asioita joista jätän tänne kertomatta, vaikka päiväkirjamaiseen blogiinhan niistä pitäisi kertoa. Varsinkin jos haluaisi leveillä sillä miten siistiä elämää elää 😉 Sellaiseen mulla ei ole ikinä ollut tarvetta. Mutta suurin syy siihen etten kirjoita niistä on se, etten halua ottaa tapahtumahetkellä kuvia vaan olla läsnä.

En halua häiritä hienoja hetkiä esimerkiksi ystävien kanssa ottamalla kuvia, vaikka kuvia olisi hienoa olla muistoksi. Mutta se ei ole sama asia silloin kun niitä kuvia otetaan blogia ajatellen, eikä muistoksi. Ja ne kuvat jotka on otettu nimenomaan muistoksi, niitä en halua jakaa täällä. Koska ne ovat meidän muistoja, ei kaikille näytettäviä asioita. Vähän niinkuin joku perhevalokuva-albumi. Eihän sitäkään esitellä tuhansille ihmisille?

2013-05-07 13.36.09 2013-05-21 17.36.11

Tänään bloggaaminen tuntuu enemmän työltä kuin harrastukselta, sillä sitä pitää päivittää ja joka päivälle pitäisi olla jotain sanottavaa. Tätä blogia lukee päivittäin jopa tuhansia ihmisiä. Se on asia josta olen todella kiitollinen, kuten aina sanon niin minusta on aivan uskomatonta, miten niin monta ihmistä voi kiinnostaa mun asiat. Kun enhän minä ole mikään julkkis tai ole tehnyt mitään erityistä. En halua kirjoittaa olevani tavallinenkaan koska en pidä siitä määritelmästä, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Mä nyt olen mä ja kirjoitan siitä, vielä puhekielellä ja kielioppivirheillä, en edes oikeaoppisella suomenkielellä 😀

Samalla välillä on vaikea suhtautua näihin lukijamääriin. Joutuu miettimään tarkkaan mitä haluaa jakaa niin isolle joukolle ihmisiä ketä ei tunne. Välillä rajan vetäminen tuntuu myös vaikealta, toisinaan tuntuu että tämä on päiväkirja itselleni, mutta tilastot kertovat että muutkin tätä lukevat. Haluanko aina että kaikki tietävät mun asioita, missä menee se yksityisyyden raja?

Pitäisi kirjoittaa tarpeeksi mielenkiintoisista asioista ja pitäisi olla tarpeeksi myyvät otsikot jotta niitä tekstejä luettaisiin. Mä tiedän (tai oletan) että mun blogia luetaan siksi että juuri ne asiat joista kirjoitan kiinnostavat, tekstinikin on suunnattu juuri niille jotka ovat niistä kiinnostuneet ja jaksavat seurata juttujani. Siis heille, jotka tulevat tänne jopa päivittäin, eikä vain satunnaisesti mielenkiintoisten otsikoiden perässä.

2013-05-21 21.31.09 2013-04-18 19.16.37 2013-04-05 14.41.31 2013-03-11 18.39.27

Alkuunhan kirjoitin tätä itselleni, päiväkirjana jota muut pystyivät seuraamaan. Nyt stressaan siitä että joku teksteistäni kerää vähemmän lukukertoja kuin toiset. Harmittaa huomata että ne tekstit joihin olen panostanut ja joihin olen itse tyytyväinen jäävät monesti hännille. Tai että treenitekstini, joihin koko blogi perustuu, avataan 4000 kertaa vähemmän kuin teksti jonka otsikossa luvataan pakaroita. Siitäpä tämän tekstin otsikko on kokeilu, jos tätä ei avata kuin muutaman kerran olen väärässä.

Luin klikkausjournalismista mielenkiintoisen artikkelin, joka kertoo siitä miten klikkaukset vaikuttavat siihen millaista sisältöä sosiaaliseen mediaan tuotetaan. Jos Nikki Minagen peppu vetää 100 000 enemmän klikkauksia kuin oikeasti tärkeä uutinen, jatkossa kerrotaan enemmän peppujuttuja ja vähemmän oikeasti tärkeitä asioita. Tai joillekin jonkun julkkiksen takapuolen kuolaaminen on ehkä oikeasti maailman tärkein asia, mutta he tuskin muutenkaan ymmärtävät mitä ajan takaa.

2013-05-16 20.20.04Siitä vähän takapuolta ettei niiden jotka eivät lukeneet tekstiä tarvitse pettyä.

Tykkään bloggaamisesta tosi paljon. Mutta parin vuoden aikana se on myös muuttunut paljon. Haluaisin että juttuja luettaisiin koska sisältävät kiinnostavaa asiaa, ei siksi että otsikossa luvataan jotain mediaseksikästä, mutta sisältö on tyhjä. Sitä siitä nimittäin tulee jos klikataan aina vain niitä lukijoidenkalastusotsikoita. Silloin niitä tehdään jatkossakin, sillä toimivat halutusti.

Mitä mieltä sinä olet? Luetko/kirjoitatko mielummin turhanpäiväisiä klikkausmagneetteja vai tekstiä jossa on jotain sisältöä?

10 thoughts on “Peppua kokeilumielessä

  1. Aloin lukemaan tätä tekstiä, koska yleensä luen kaikki tekstisi. Jossain välissä kuitenkin mietin, että hetkinen….miten tää otsikko nyt liittyy tähän?! 😀 heh.
    Oletko muuten minkä pituinen?

    1. Haha, toivottavasti selkesi kuitenkin lukemalla! 😀 Olen 177cm pitkä!

  2. Avasin tämän tekstin, kun otsikko vähän ihmetytti: ”mitä, eikö se muka treenaa pakaroita koskaan ja on nyt vasta kokeillut? Vai mitä tämä oikeen on?” 😀
    Mutta joo, on sillä otsikoinnilla ainakin mulle iso merkitys. En nyt ihan kuitenkaan mitään kohujulkkispaljastushulabaloota lue otsikoiden perusteella, mutta vaikka tavallisten Ylen uutistenkin otsikointi vaikuttaa lukemishalukkuuteen.

  3. Hihhih, hyvä peppujuksaus!;D Itse en oikein tiedä kuinka paljon otsikot edes vaikuttavat siihen mitä minä luen….eivät kovin paljoa, sillä klikkailen kyllä auki blogeja silloin kun on sopivaa aikaa – oli otsikko mikä tahansa.:)
    Välillä on todella haastavaa miettiä mitä viitsii blogiin kirjoitella, ja juuri sen vuoksi ainakin itselläni saattaa tulla taukoja kirjoittaisessa. Kirjoittamattomuus ei suinkaan tarkoita sitä etteikö mitään kivaa (tai kurjaa) olisi tapahtunut…aina ei vain tiedä mitä kannattaa blogiin avata. Olisi kiva tietää, mitä lukija nimenomaan toivoisivat. Tuttua myös tuo, että tahtoo elää ne hetket, eikä pelkästään räpsiä kuvia. Sen vuoksi kuvien ottaminen jääkin toisinaan melko vähälle.

  4. Hei!
    Löysin blogisi joitain kuukausia sitten, jonka jälkeen aloin aktiivisesti seurata sitä nimenomaan tekstien sisällön takia. Pidän tyylistäsi kirjoittaa ja siitä, että teksteissä on jotain sisältöä. Nimenomaan sisältöä, joka kiinnostaa minua.
    Kiitos hyvästä blogista, seuraan neljää blogia säännöllisesti ja Punttimimmi on yksi niistä! 🙂

  5. Mä itseasiassa luin tän postauksen, kun tuolla etusivulla lukee sitä tekstin alkupätkää. Olisin muuten jättänyt kokonaan lukematta otsikon takia, kun mua ei kiinnosta peppupostaukset 😀

    Mua itseä kyllä bloggaajana kans vähän harmittaa, että treenipostaukset ei kerää niin paljon kävijöitä tai kommentteja kuin muut postaukset. Tai siis kun itse olen alkanut blogia pitämään juurikin sen takia, että tykkään purkaa treenifiiliksiä sinne ja juuri treenipostaukset on yleensä niitä postauksia joihin ei tuu esim. yhtään kommenttia.

  6. Nyt se on todistettu….yli 700 klikkausta….on otsikolla merkitystä 🙁 . Minä haluan lukea psykologisia juttuja, onnellisuudesta ym. Kai liikunnan tarkoitus on saada parempi terveys ja olo, ehkä tavata ihmisiä, jutella heidän kanssaan, naurata, iloita. Tehkää asioita joista tulee hyvä olo, se voi olla mikä harrastus vaan, kunhan löytää sen oman intohimon.

  7. Mä luen ainaki sun blogia siks, kun ite harrastan kamppailulajeja ja on mukava lukee siitä vinkkelistä kirjotettuja juttuja. Myös muita treenijuttuja kuten salitreenijuttuja tykkään lukea, kun niistä voi saada vinkkejä ja motivaatiota. Lisäks sun tekstien läpi näkyy se sellanen aitous ja oma persoona. 🙂 Joillain suosituilla bloggaajilla sellanen katoaa…
    Jos lopettaisit kirjottamisen, ni tulis kyllä vielä isompi kamppailulajiblogiaukko 😀 Jatka vaan samaan tyyliin! Eikä tietenkään tarvii kaikesta mahdollisesta omaan elämään liittyvästä kertoa avoimesti! Sen voin sanoa, että joulukuussa en klikkaillu auki kaikkia arvontajuttuja, mutta tosi hyvin otsikoit ne niin tiesi mitä sisältää. Joskus yhteistyöpostaukset on otsikoitu jotenkin siten, ettei ne vastaa yhtään sisältöä, vaan on haluttu saada houkuttelevampi otsikko, jotta saataisiin mainosta yhteistyökumppaneille. Peppuotsikoita en nykyääm periaatteesta avaa, vaikka aihe kiinnostaisikin 😀 (paitsi tietty tän ku aavistelin jotain asiapostausta 😉 )

  8. Ekana reaktio otsikkoon oli että niin mitä?! Sitten ajattelin et sun jutuilla on aina ollut jokin pointti ja jatkoin lukemista enkä pettynyt ollenkaan. Enemmän mä tykkään lukea niitä ajatuksella kirjoitettuja tekstejä, vaikka sitten päivitysväli pitenisikin, joskus on sitten taas mukava lukea hömppää/rennompaa tekstiä.
    Pepputekstit alkaa jo pikkuhiljaa tulemaan korvista ulos kun niitä oli/on koko ajan. 😀

    Jatka samaan malliin vaan kirjottamista! Sun blogia on aina kiva lukea. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.