Tosissaan, muttei vakavasti

Posted on Posted in Kamppailulajit, Muoti, Punttimimmi, Punttimimmin keittiössä, Ruokavalio, Treeni, Yleinen

En tiedä uskallanko kirjoittaa tätä koska tuntuu että aina kun kirjoitan blogiin esimerkiksi, että menee hyvin niin asiat kääntyvät päälaelleen. Tai kun kerron, että ”menen nyt salille”, niin aivan tuhannen varmasti jotain tapahtuu niin etten pääsekään. Siitä syystä vältän kirjoittaa asioista mitä tulen tekemään, kerron niistä mielummin imperfektissä. Koska silloin ne ovat jo tapahtuneet eikä voi epäonnistua.

Eli asiaan, treenit ovat kulkeneet tosi hyvin viimeaikoina. Olen niin onnellinen ja onnekas että olen päässyt kunnolla treenaamaan hyvässä seurassa. Lauantaina ja keskiviikkona pidin lepopäivät, mutta muuten tässä on tullut vedettyä 1-2 treeniä päivässä. Ihan mahtavaa käydä ensin jumpalla ennen töitä ja sitten uudestaan töiden jälkeen. Siinä myös syy siihen ettei blogia ole liiaksi päivitelty, sänky on ollut kovassa käytössä silloin kun en ole salilla, töissä tai syömässä. Koska uni <3

a
Maanantaina kävin Aven kanssa tekemässä puolen tunnin säkkitreenin. Katsottiin mun liikkumista ja painonsiirtoa, en hirveästi ole ennen välittänyt säkkitreenistä, mutta ei ihmekään kun olen sitä tehnyt väärin. Tai ainakin tylsemmällä tavalla! 😀 Harjoittelin etäisyyden katsomista ja suoria lyöntejä. Ei mitään kummallisempia kombinaatioita, mutta ihan kiitettävästi aivotyöskentelyä silti. Tajusinkin ettei mulla ole mitään käytännön käsitystä mun omasta ulottuvuudesta tai hyvästä etäisyydestä, vaan lyön sieltä missä satun olemaan ja osun. Osun ja sitten peukkuun sattuu, kun lähden lyömään nakkikiskaheijarin joka osuu peukulla ohimoon. Lienee siis syytä harjoitella sitä liikkumista ja etäisyyttä! 😉

Töiden jälkeen jäätiin muistaakseni Ninan kanssa vielä painimaan. Saa kyllä olla aika väsynyt kun joudun tässä oikeasti miettimään, että mitä ihmettä tein neljä päivää sitten. Mutta joo, painimassahan me käytiin! Ilman pukua. Katsottiin vähän jalkalukkotekniikkoja ja kuristuksia muistaakseni. Ja naurettiin hirveästi, koska onhan painiminen ilman pukua vaan tosi hauskaa! Tosissaan muttei vakavasti! 😀

aaaaaaaNina ei ymmärtääkseni pahemmin tykkää painimisesta, kun mä en taas tykkää siitä että mua potkitaan naamaan, mikä sattuu olemaan hänen bravuureistaan. Tämähän on nimittäin sama tyttö joka oli ensimmäinen joka potkaisi mua naamaan, ja myös ensimmäinen joka osui niin hyvin, että näintähtiä 😀 Seuraavana päivänä siis oikeudenmukaisuuden nimessä mentiin mun mukavuusalueen ulkopuolelle. Tarkoitus oli uskaltautua Kyokushin karaten sparritreeneihin, mutta paikalla ei ollut kuin yksi karateka niin sparrattiin omatoimisesti

Ensin lukkopainia, sitten samboa, sitten nyrkkeilyä ja loppuun sitä kyokushin sparria. Eli käytännössä potkuja kaikkialle, mutta lyödä ei saa naamaan. Tässä vaiheessa varsinainen karatekundikin liittyi seuraan. Mua alkoi taas tässä vaiheessa yskittää niin otin vain joka toisen erän. Otettiin kolmen minuutin eriä. Oli tosi pelottavaa lyödä tätä karatemiestä, sillä tuntui että vaikka kuinka kovaa yritin lyödä vatsaan, hän ei torjunut eikä ilmekään värähtänyt kun osuin. Että se niistä kovista lyönneistä! 😀 Vähän reilun tunnin jaksettiin sparrailla, sitten Nina otti potkun kivasti naamaan niin treeni oli aikalailla taputeltu.

Toivottavasti joku vielä jaksaa tässä vaiheessa lukea, tänään sitten sambotreenit! Alkeiskurssi on alkanut joten mukana on paljon uutta porukkaa ja käydään läpi perustekniikkaa. Toisaalta on tosi hyvä kerrata vanhoja juttuja, mutta toisaalta vähän harmittaa kun alettiin just pääsemään kunnolla vauhtiin kehityksen suhteen. Tai siis kun ollaan vuoden keskitytty tekniikkoihin ja kisojen yhteydessä alettiin ottamaan paljon sparria ja vain vähän tekniikkaa. Muutenkin sambossa on mielestäni tosi hyvä se, ettei käydä läpi tuhat tekniikkaa vaan hinkataan muutamaa toimivaa kunnes sitä osataan. Koska eihän kukaan voi vuodessa oppia kaikkea hyvin, mutta muutaman asian voi oppia kunnolla! 🙂

aaaVälikuolema keittiön lattialla treenin jälkeen

Nyt kello on 2 yöllä ja olen laittanut ruokaa ja syönyt. Edessä olisi vielä se tiskausrumba, jee… Harkitsen että palkkaisin jonkun tänne asumaan joka tekisi aina ruokaa valmiiksi mulle kun tulen treeneistä. Vapaaehtoisia? 😉

Tänään tein broileria ja täysjyväpastaa pestossa, vähän erillaista pastaa kuin viimeeksi. Onnistuin tietenkin polttamaan ekan satsin broileria, koko pannu suuttui ja mustaksi muuttui, niin nyt täällä on varmaan käryä taas kolme päivää… Onneksi sain facebookin välityksellä kokkausvinkkejä, niin seuraava satsi onnistui. Kyllä musta varmaan vielä kelvon kokin saa, on oikeasti ihan mielenkiintoista ollut laittaa ruokaa. Ärsyttää vaan niin suunnattomasti tää tiskausrulijanssi, kun tänne ei saa tiskikonetta. Mutta voisi olla pahemminkin, jos olisi suurperhe ilman tiskikonetta! 😀

aa

Nyt nukkumaan, huomenna aamulla (perjantaina) olisi painit tiedossa. Kuulema kello 14 on vain juoppojen mielestä aamu, mutta kerta vielä tähän aikaan valvon niin en ajatellut hirveän aikaisin herätä. Painien jälkeen on nimittäin edessä 11 tuntia töitä ja olisi suotavaa jos pysyisin hereillä siihen asti että olen kotona! 😀

PS. Vastailen kommentteihin heti kun ehdin, eivät ole jääneet huomaamatta! 🙂

4 thoughts on “Tosissaan, muttei vakavasti

    1. Viittaatko siihen tekstiin ilkeistä ihmisitä? Ei tässä onneksi mitään niin dramaattista ole tapahtunut! 🙂 Kiitos <3

  1. Suosittelen kokeilemaan tiskaamista pesusienten avulla (myydään tyyliin erivärisiä sieniä 5-10 paketissa, erivärisiä ja toisella puolella vähän karheampaa pintaa). Kostuta, päälle saippuaa ja sitten käyt tiskit sillä läpi, huuhtelet koko ajan hiljalleen virtaavan veden alla (ei siis maailman ekologisin tapa). Opin vaihdossa ollessani mennävuosina venäläiseltä kämppikseltäni, enkä ole sen jälkeen enää harjaan kuin äärimmäisissä tilanteissa turvautunut!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.