Tutkitusti sairas

Posted on Posted in Muoti, Punttimimmi, Ruokavalio, Tapahtumat, Terveys, Treeni, Yleinen

Jotenkin tätä tekstiä on ollut tosi vaikea saada kirjoitettua. Viimeisen viikon aikana mulla on tunteet vetäneet sellaista vuoristorataa, etten oikein ole tiennyt mitenpäin olla. Välillä olen itkenyt maailmanloppua ja vihannut kaikkea ja kironnut lääkepurkkia ja sitten välillä taas ollut todella iloinen, että asiat selvisivät. VIHDOINKIN.

En tiedä pitäisikö tämä aloittaa jollain karmivalla sairaskertomuksella vai mennä suoraan asiaan. Faktaahan on kuitenkin se, että olen jo monta vuotta sairastellut jatkuvasti. Milloin mitäkin, keuhkoputkentulehduksista lämpöön ja kurkkukipuun. Vuosi sitten minulta leikattiin nielurisat ja toivoin sen ratkaisevan kaikki ongelmat, mutta ei. Lämpöily ja sairastumisherkkyys on jatkunut.

IMG_7677Leikkausta odottamassa huhtikuussa 2014

Lokakuun ensimmäinen päivä alkoi tämä viimeisin ja henkisesti raskas sairastelukierre. Kesän viimeisten lämpimien päivien kohdalla aloin yhtäkkiä hikoilemaan tosi paljon. Hikoilin ja olin väsynyt. Ranja ehdotti minulle salilla kilpirauhasarvojen testaamista kun valitin oireistani. Soitin terveyskeskukseen pariin otteeseen asiasta, mutta ei kuulema ollut mahdollista päästä verikokeisiin. Eivät vissiin oireet riittäneet että pääsisin lääkärin vastaanotolle tms, en edes muista mikä oli perustelu.

Vaikka elettiin syksyä kävelin puolialasti kaupungilla, koska oli niin hemmetin kuuma. Samalla olin jo pidemmän aikaa ollut todella poikki. En jaksanut tehdä mitään paitsi pakolliset asiat. Sängyssä makoilua suurin osa hereillä olevasta ajasta, silloin kun en ollut salilla. Treenit kuitenkin ykkösprioriteetti niin niihin tärkein laittaa energiat. Tietysti välillä jaksoin enemmän, mutta eihän se nyt ole normaalia ettei kakskymppinen jaksa tehdä vapaapäivän aikana muuta kuin treenata 1,5h ja loput ajasta maaten.

Jatkoin yrittämistä ja pääsin kilpirauhaskokeisiin, lokakuun ensimmäisinä päivinä sain tulokset ja ihan normaalilta näytti. Pyysin että jos voitaisiin jatkaa tutkimuksia kun eihän tämä ole normaalia, mutta ei. Jos sairastelu jatkuisi niin yhteys päivystykseen.

”Kavereiltani kun kysytään niin heidän mielestä olen edelleen kokoajan kipeä, vaikka itse en sitä osaa niin ajatella sillä olen ollut niin paljon enemmän terveenä kuin ennen. Mutta, nyt tätä sairastelua on jatkunut yhteensä yli neljä viikkoa, välillä olen ollut parempi ja sitten sairastelu on taas jatkunut, vaikka yhden antibioottikuurinkin olen syönyt. Tämä saa kieltämättä jo pienen epätoivon syntymään mun mielessä. Mitä jos leikkaus ei auttanutkaan ja sairastelukierre oli vain hetkellisesti ohi ja joudun taas sairastelemaan kokoajan?” – lokakuu 2014

kuva

Eihän sairastelu siihen loppunut. Lokakuun jälkeen mulla on ollut kolme antibioottikuuria, enkä kamalan monta tervettä päivää ole nähnyt. Treenaamaan olen päässyt viikon tai pari putkeen, jonka jälkeen on seurannut parin viikon tauko.

Tämä vuosi on surkeuden huippu, en ole varmaan ikinä treenannut yhtä vähän kuin nyt. Koska on ollut huono olo ja lämpöä. Niin, ja se pitkittynyt keuhkoputkentulehdus. Eikä olo millään ole tuntunut parantuvan muuta kuin hetkellisesti. Mutta jo se hetkellinen hyvä olo auttaa jaksamaan, kun pääsee viikon kunnolla treenaamaan ennen kuin pitää olla taas kipee. Nyt kun olin niin huonovointinen etten jaksanut mennä töihin niin menin onneksi pienellä painostuksella lääkäriin.

Maailman eniten hanurista oleva vointi lienee muuten ”no väsyttää ja on huono olo ja on vähän lämpö koholla”. Siinä mun kolmen viimeisen viikon selitys, kun joku on kysynyt että miksi en ole treenannut. En tarkoita, että se olisi kamalin olotila mitä voi olla, mutta onhan se nyt kamalaa kun oikeasti voi huonosti mutta oireet kuulostavat maailman väsyneimmältä tekosyyltä! 😀 Keskiviikkona lääkäri sitten soitti ja kertoi uutiset:

Selkeä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Veikkaan, että kukaan ei hymyile yhtä paljon kuin minä saadessaan tietää olevan sairas. Tuli vain niin älyttömän helpottunut olo että sain vihdoinkin vastauksen! Sillä tietämättömyys kuluttaa.

TSH viitearvojen raja on n. 3-4 (riippuu mistä lukee) ja minulla 7,4. Eipä ihme että on ollut huono olo, eikä lääkärin mukaan ole epäilystäkään asiasta. Tämä selittää kaikki oireeni sydäntykytystä myöten.

11030318_10152857407718924_9219060851085740377_nUusi elämänkumppani

Tässä listaus Kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisimmistä oireista:
(lähde: Suomen kilpirauhasliitto ry)

Väsymys, lisääntynyt unen tarve
Ajatuksen hitaus, masentuneisuus, aloitekyvyttömyys
Palelu
Kuiva iho, vähentynyt hikoilu
Kuiva ohut tukka, hiustenlähtö
Ummetus
Painonnousu
Turvotus, silmien ympärillä, jalat, kädet, rannekanavaoireyhtymä
Kuorsaaminen, uniapnea
Käheys, äänen madaltuminen naisilla
Alentunut kuulo
Hidastunut akillesjänneheijaste
Nivel- ja lihaskipuja
Lihasheikkous, sydämen vajaatoimintaa
Hidas sydämen syke, matala verenpaine, mutta joskus diastolisen verenpaineen nousu
Kuukautishäiriöt (runsaat kuukautiset, pitkät välit, kuukautisten poisjääminen)
Lapsettomuus
Lapsilla kasvun hidastuminen

 Kaikki edellä mainitut oireet mulla ei tietenkään ole, mutta todella moni osuu kohdalle. Lainatakseni Kilpirauhasliiton sivuja, niin ”Oireet kehittyvät usein hitaasti ja ihminen pystyy pitkään sopeutumaan vajaatoiminnasta aiheutuviin oireisiin niitä huomaamatta.” Tätähän se on ollut minunkin tapauksessa, en ole osannut yhdistää näitä. Ihminen kun pystyy sopeutumaan melkein mihin vain.

Tuntuu niin oudolta ajatella, että kaikille mun oudoille oireille löytyy selitys. Se että olen sairas. Enhän minä nimittäin ikinä ole suurinta osaa edes kyseenalaistanut, tai odottanut löytäväni selitystä. Esimerkiksi sitä että kuulen huonosti tai että minun jalkani ovat aina kylmät olen vain pitänyt ominaisuuksina, osa minua jonka kanssa olen tottunut elämään. En ole pitänyt niitä sen kummallisempina, mutta nyt tiedänkin että ovat osa sairautta.

Niin outoa ajatella että olen oikeasti sairas, kun tähän asti on vain ärsyttänyt olla kipeä. Mutta turha sitä on kieltääkään, kerta tämän kanssa joudun elämään.

Eritytyisesti mua on mietityttänyt viikonlopun aikana se, että kuinka kauan minulla on kilpirauhanen toiminut vajaasti. Mitä enemmän olen miettinyt, sen enemmän vakuuttunut olen siitä, että tämä on alkanut jo yläasteen puolessa välissä. Silloinhan nämä oireet ovat alkaneet ja lihoin yhtäkkiä lyhyessä ajassa 10kg. Nyt kun tämä sairaus on selvillä niin tuo lihoaminenkin tuntuu ihan loogiselta.

Mutta turha näitä on liikaa analysoida, alkaa vaan v***ttamaan etteivät lääkärit ole tajunneet aikaisemmin. Siellä kun nimittäin on MUUTAMAN kerran tullut rampattua.

10951166_10152857429813924_230682287407405000_n

Olen saanut useita yhteydenottoja henkilöiltä joilla on vastaavanlaisia oireita kuin minulla. Kaikille teille haluan sanoa, että älkää luovuttako! Jos tunnette ettei teillä ole kaikki hyvin, niin taistelkaa vaikka lääkärit ja verikokeet sanoisivat mitä. Vaatikaa tutkimuksia ja selvittämistä asioille, ilmeisesti syy voi löytyä kun joku vihdoinkin kuuntelee ja uskoo ettei kaikki ole hyvin. Toivottavasti tämä nyt valaisi edes hieman toivoa, että tekin saatte joskus selvyyden! 🙂 Kenenkään ei kuulu voida huonosti ilman kunnon selitystä!

43 thoughts on “Tutkitusti sairas

  1. Ihanaa kun sait avun! Ja tuo on sellainen tauti, et tosissaan saa valittaa ja ramata lääkärillä ennen kun kuuntelevat, etenkin jos arvot on just ja just viitteissä. Sulla jo niin selvä, ettei todellakaan ihme, et oot ollu väsyny! Onneksi parissa viikossa alkaa jo piristyä ja kuukauden päästä olo ku eri ihmisellä! Itselläki loppui lämpöily ja alilämpö kuin seinään 😀

  2. Onneksi olet tosiaan saanut nyt hoidon ja diagnoosin. Itsellä mitattiin jo marraskuussa yli viitearvojen oleva TSH, mutta lääkäri ei puhelimen välityksellä usko että mun oireet jostuisi vajaatoiminnasta.. Olen käynyt jo kontrollilabrat ja arvot vaan heikkeni ja en edelleenkään päässyt lääkärin vastaanotolle, ainoastaan soittoaika. Oireita lääkäriä ei edes kiinnostanut kuulla, koska TSH oli vain 4,9. On ollut kielttämättä rankka vuosi opiskelujen kannalta ja noiden oireiden takia valmistuminen viivästyy 🙁

    1. Voi ei 🙁 Uudestaan vain tai yksityiselle jos eivät kunnallisella suostu hoitamaan! Toi on niin paskin fiilis ikinä kun voi huonosti eikä saa tarvittavaa hoitoa! Tsemppiä!

    2. Toi on hirveetä. Ite kokenu saman, TSH 4.8 ja ei lääkärit kuuntele edes niitä oireita. Sivuuttavat ne vaan toteemalla et on niin vähän yli viitearvon ettei se voi olla vajaatoimintaa. Nyt varasin ajan yksityiselle joten toivottavasti siellä suostuvat edes vasta-ainetestit tekeen. Olet viestisi laittanu maaliskuussa, toivon kovasti että olet löytäny jo lääkärin joka suostunu tutkimaan lisää <3

  3. Tsemppiä uusien olosuhteiden kanssa! Voin hyvin eläytyä tuohon tyytyväinen-vai-maansa-myynyt -fiilikseen. Kolme vuotta sitten potkutreeneissä sain elämäni ensimmäisen tunnistettavan rasitusastmakohtauksen, joka sitten johti tutkimuksiin ja diagnoosiin. Fiilikset oli todella sekavat; tosi jees tietää, ettei ollutkaan vaan omaa laiskuutta ja huonoa kuntoa, kun ei jaksanutkaan juosta repun kanssa yhtä lujaa kuin pojat, toisaalta taas keuhkosairaus, jonka aiheuttamaan suorituskyvyn heikkenemiseen et voi juurikaan vaikuttaa veti tosi matalaksi pitkän aikaa. Nykyään olen päättänyt suhtautua tuohon rasitusastmaan ominaisuutena, en koe olevani sairas. Niin ja se suorituskyky, lääkkeiden kanssa lähes sama kuin muillakin. 🙂

    1. Kiitos! Se on jännä miten fiilikset voivat vaihdella niin paljon, mutta kai se olisi vähän outoa myös jos ei tuntuisi missään saada tietää olevansa sairas, vaikka onkin odottanut syyn oireille. Hienoa kuulla että lääkkeet ovat auttaneet, tsemppiä treeneihin! 🙂

  4. Hienoa ,että syy löytyi! Sanoit, että oletettavasti sulla on ollut toi vuosia. Oliko kuitenkin niin, että jossain vaiheessa verikoe oli normaali??
    Mietin vain kuin itselläni on selkeät liikatoiminnan oireet ja suvussakin liikatoimintaa, mutta veriarvot ovat normaalit…

    1. Hei, kyllä! Viimeistään syyskuussa minulta otettiin samat testit ja silloin arvoissa ei ollut mitään hälyttävää. Lääkärin mukaan kilpirauhassairaudet ovat usein vaikeasti löydettävissä ja vaativat useampia verikokeita. Tsemppiä, toivottavasti saat pian selville mikä sinua vaivaa! 🙂

  5. Kannattaa lukea terveyskirjailija Kaisa Jaakkolan blogista ”Kaisan kilpirauhasseikkailu”. Hänellähän kilppariongelmat aiheutuivat jatkuvalla kisadieetillä olemisesta ja tilanteen korjaantuminen oli hidas ja työläs prosessi joka korjaantunut oikeanlaisen lääkityksen ja ravitsemuksen avulla.

  6. Oliko sinulla siis vielä lokakuussa arvot normaalit? Kommentoin aiemmin, että minulla on jo kolmisen vuotta ollut tällaisia oireita. Kilpirauhaskokeet on testattu muutama vuosi sitten. Tämä vuosi on itselläkin ollut kaikista hankalin sekä fyysisesti, että henkisesti. Alkaa epätoivo jo iskemään. Tästä sain vielä toivonkipinän, josko tähän kuitenkin joku selitys vielä löytyisi..

    1. Kyllä! Ilmeisesti kilpirauhassairaukset on vaikeita todeta ja vaativat usein useampia verikokeita. Vaadi että sinun oireitasi tutkitaan kunnolla ja uudestaan kilpirauhaskokeisiin jos oireet sopivat, maailman hirvein fiilis kun ei tiedä mikä on vialla mutta ei voi hyvin. Tsemppiä! <3

  7. Hei. Itselläni on myös ollut vajaatoiminta kohta kahdeksan vuotta. Olen siis 28- vuotias nyt 🙂 Jotenkin en ole osannut ikinä ajatella että olen sairas ja se on sairaus. Kunhan olet hoitotasolla arvoissasi, kannustan sinua tekemään samat kuin itse eli nappaa pilleri aamulla ja unohda että olet sairas 🙂
    Minua myös vähän sapettaa se, että ihmiset sanovat olevansa ylipainoisia kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Lääkärinkin kanssa tästä jutelleena vajaatoiminta ei vaikuta millään tavalla elopainoon, jos vain arvot ovat hoitotasolla. Itse olen normaalipainoinen, mutta olen kuullut sen tekosyyn monen suusta! Tällä en siis todellakaan viittaa sinuun, tuli vaan ihan aihepiiristä mieleen ja täytyi sylkäistä ulos 😀
    Onneksi sait diagnoosin ja lääkkeet, elämä jatkuu 🙂

    1. Kiitos paljon kommentistasi! Jopa ahdistaa laittaa kaikki sen piikkiin että on nyt diagnoosi, se tuntuu jotenkin tekosyyltä kun niin moni käyttää sitä sellaisena. Kunhan arvot ovat kohdillaan niin elämä toivottavasti jatkuu sellaisena kuin sen kuuluisi olla 🙂

      Ja ihan totta tuo ylipainosta, oon monesti nauranut ihan samaa. Mutta helppohan se on tekosyitä keksiä jos niitä tarvitsee ja se helpottaa omaa oloa 🙂

  8. Tämä kilpirauhasvaiva on todella yleinen himotreenaajien keskuudessa ja onhan useampikin fitness-kisaaja tästä jo avautunut. Kun treeni ja dieetit menee äärimmilleen ja ruoka sekä lepo ei ole tasapainossa. Hormonitoiminta on niin iso vyyhti, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kilpparivaivoihin syy voi löytyä dieettaamisen vuoksi huonoin kuntoon menneestä suolistosta. Vitamiinit ei imeydy ja elimistön hormonitasapaino alkaa prakaamaan. Treeneissä kortisolit nousee ja pahentaa entisestään tilannetta. Itse sain kilpirauhasvaivani karppaamisesta.

    1. Kyllä, syitä on monia ja fitneksen harrastajien kesken se on ikävä kyllä melko yleinen. Itse uskallan väittää että minulla oireet alkoivat jo ennen kuin edes tiesin mitä sana fitness tarkoittaa! 🙂

  9. Moikka Natalia!

    Olin niin onnellinen kun kerroit, että oireillesi löytyi selitys! Kaikki nuo yllämainitut oireet ovat tuttuja minulle ja siksi ehdotin kilpirauhasarvojen testauttamista. Monesti lääkärit eivät halua alkaa lääkitsemään selviä oireita, ellei arvot ole pahasti pielessä. Sun ei tarvitse kuitenkaan pelätä lääkkeiden nauttimista koko loppuelämääsi, sillä joskus lääkityksen voi vähentää tai jopa jättää kokonaan pois. Mun kilpparin vajis johtuu maitoproteiiniallergiasta ja toivon todella paljon, että kun syön lääkärin määräämät D-vitamiinit (arvojen pitäisi olla sata, että kilpirauhashormoneita tulee tarpeeksi kehon käyttöön), maltillisen tyroksiiniannoksen ja lopetan maitoproteiinin saannin, pystyisin vielä joskus olemaan ilman lääkitystä. Olo on huomattavasti parempi ja vuosia sitten alkaneet kummalliset sydänoireet, reumaepäilyt, vatsaoireet, kuumeilut, antibioottikierteet ym. ovat nyt historiaa.

    Tästä on suunta vain ylöspäin!

    Ihanaa kevättä Natalia! 🙂

    1. Kiitos paljon vielä sulle että tätä ajattelit! <3 Toivottavasti ei tarvitsisi loppuelämää syödä, katsotaan mihin suuntaan tästä etenee, toivottavasti ylöspäin! 😀

  10. Tsemppiä, hienoa että sait diagnoosin! Itse en oo vuosikausiin tuntenut itseäni täysin terveeksi ja pirteäksi, mikä vaikuttaa suuresti elämääni. Sen jälkeen kun todettiin ensimmäisen kerran matala hemoglobiini, ei oo vaan olo palannut entiselleen. Kilppariarvojakin on katsottu, mutta tuloksia mulle ei ikinä oo tarkemmin kerrottu. Kuulemma ne on normaalin rajoissa, ihan ok. Hemoglobiinikin on enää alakanttissa, 118 eli ei mulla mikään anemia ole. Silti olen huonokuntoinen, huimaa, väsymys ei lähde vaikka kuinka nukkuisi, leposykkeeni on 90 jne. Harmittaa kun ei ole vaan varaa mennä yksityiselle tai jollekin antioksidanttiklinikalle (joita asuinpaikkakunnallani ei kyllä edes ole) ja tuntuu, että elämä menee tavallaan hukkaan. Halua olisi tehdä vaikka mitä, mutta jaksamista ei ole.

    1. Voi ei, tiedän niin tunteen. Jos vain millään saat rahat kerättyä suosittelen menemään yksityiselle, se oli minun onnenpotku. Maailman paskin fiilis kun voi huonosti eikä saa siihen selvyyttä että miksi. Kun se ei ole normaalia eikä elämän kuulu olla sellaista. Itse pääsin kunnallisella kokeisiin kun jatkuvasti soitin sinne ja jankutin. Suosittelen samaa tai jos jonkun toisen vaivaan satut saamaan lääkäriajan, ota nämä samalla puheeksi. Superisti tsemppiä, toivottavasti saat pian selityksen oireillesi! <3

  11. Olipa jotenkin helpottava teksti! Nimittäin minullakin on ollut kamalaa väsymystä ja painon nousua nyt jo puolisen vuotta. Kävin testauttamassa kilpirauhasarvot syksyllä, mutta ne oli ok. Sullakin kuitenkin testannu ne aikaisemminkin, ja ollut ok:t, nyt vasta noussut kunnolla? Toivoin sillon syksyllä ihan älyttömästi että multakin ois löytynyt vastaava tauti, mutta ei… Ehkä menen sun tekstin rohkaisemana uudelleen vaatimaan testit. 🙂

    1. Kyllä, syksyllä olivat normaalit ja nyt eivät enää. Uusiksi testeihin vain jos vain ikinä pääset, ilmeisesti kilpirauhassairaudet eivät yleensä yhdellä testikerralla ilmene!

  12. Moi!

    En ole blogiasi kommentoinut aiemmin vaikkakin ahkerasti kyllä lukenut! Nyt tuli kuitenkin aika, sillä asia koskettaa ajankohtaisesti – aloitin oman lääkitykseni tänään! Samoja oireita kuin sulla, ja jatkunu ehkä vuodesta 2010 (?) plus vuodessa olen tarkoituksetta bulkannut 10 kg :O Aikanaan kun kävin lääkärissä, ja olivat viitearvojen sisällä, nyt TSH oli lähellä kuutta, joten sain lääkityksen, hurrraaaa! Aloitus oli toki 25 mikrogrammaa, yleisin kuulemma 50 mikrogrammaa, mutta katsotaan nyt miten lähtee rullaamaan 🙂

    Tsemppiä! <3 Tiedän tunteen, ei ole kivaa kun kroppa ei toimi, mutta nyt kaikelle on selitys 🙂

    1. Vautsi, tosi hienoa että sinäkin sait diagnoosin ja lääkityksen oireisiisi! Minä aloitin ottamalla 50mikrogrammaa joka toinen päivä ja nyt joka päivä. Kiitos tsempeistä, samoin sinulle! <3

  13. Jag hade helt samma då i högis o fick thyroxin, men behövde äta dom lite under 2 månader och efter de hadde jag sen mina sköldkörtel värden bra igen.
    Jag var oxå tvungen att fara på ultraljud av sköldkörteln när jag fick veta att där växte någå cystor som behövde följas med, men dom försvann sen oxå av sig själv 😀
    Men hoppas att de blir bättre nu när du fick thyroxin!

    1. Huh, vitsi va bra att de inta va nåt värre och du snabbt blev frisk! 🙂

  14. ”Onneksi olkoon” ei varmaan ole se mitä tässä pitäisi nyt sanoa, mutta voin kyllä samastua ja itelle se diagnoosin ja tyroksiinien saaminen oli niin helpottavaa! Tää tauti voi olla helppo hoidettava tai sitten erittäin vaikea… Tuntuu ettei endokrinologitkaan ymmärrä tätä kovin syvällisesti. Mutta toivottavasti sulla lähtee vointi paranemaan nyt kun sait lääkkeet 🙂

    1. Jollain kumman tavalla onneksi olkoon tuntuu ihan sopivalta tähän asiaan! 😀 Kiitos paljon!

  15. Varmasti kova helpotus saada diagnoosi ja selitys kaikelle 🙂 tsemppiä ja haleja!

  16. En ole ennen kommentoinutkaan mutta nyt täytyy kun aihe on tämä. Hyvä että sait asian selville! Mä olin vuoden ilman lääkkeitä (mulle tuli siis autoimmuunityreoidiitti eli kilpparin tulehdus ja siitä se kurja meni rikki, selvis vasta jälkikäteen) ja juoksin melkein koko sen ajan labrassa parin viikon välein seurannassa mukamas. Arvot päin pyllyä ja lääkäri sanoo että katsotaan vielä. Lihottuani yli 15kg 11kk aikana sain thyroxinin kokeiluun ja siitäkös elämä muuttui 🙂

    Vähän aikaa ehkä joudut hakemaan annostusta, mutta energiat tulee takas sitten kun homma on kohdillaan 🙂 Tsemppiä! Muista ottaa tarpeeksi d-vitamiinia ja vältä stressiä, kilppari reagoi stressiin tositosi herkästi, ainaki mulla.

    1. Hui kamalaa, onneksi sait selville mikä oli vikana, tuo on varmasti raskasta aikaa ollut! Kiitos paljon, stressiä pitisikin oppia vähentämään! 🙂

  17. Hei ihan mahtavaa että sairasteluillesi on löytynyt vihdoinkin syy! Itse olen kärsinyt lähes samoista oireista, viimeiset 6 vuotta on omalta osaltani mennyt enemmän tai vähemmän kipeänä – viimeisten 12 kk aikana olen ollut t e r v e ehkä yhteensä 3 viikon ajan. Viimeisimmän 6 viikon sairasteluputken jälkeen sain vihdoin poltettuani vakuutusrahani lähestulkoon loppuun lähetteen HYKSiin allergiapoliklinikalle lisäselvityksiin. Verikokeita sun muita testejä minulta on otettu varmaan kaikki mahdollinen, eikä mistään löydy mitään. Esimerkiksi kilpirauhasarvot ja vasta-aineet ovat normaalit, ja ainoa tutkimus mistä on jotain poikkeamaa löytynyt, on nenän typpioksidipitoisuusmittaus. Onnekseni pääsin allergiaplklle osaavalle fysiologille joka oikeasti uskoi minua eikä kuitannut kaikkia oireitani vain stressin piikkiin, vaan oikeasti haluaa ottaa selvää siitä mikä aiheuttaa kaikki nämä infektiot. Toukokuussa koittaa toivottavasti viimeinen tutkimus tälläsaralla. Nenän typpioksidimittaus näytti viitearvoa huomattavasti pienemmän arvon, joka viittaisi värekarvojen toimintahäiriöön. Tässä vaiheessa kun olen lukemattomien lääkärien vastaanotoilla ravannut, niin haluaisin vain saada tietää onko se nyt tuo häiriö joka on kaiken tämän takana vai mikä, jotta voisin saada terveyteni takaisin. En enää edes oikein tiedä millaista on olla oikeasti terve, sillä tämä tälläinen epämääräinen olo on ollut osa elämääni jo niin pitkään.

    Pahoittelut tästä sekavasta kilometrin pituisesta kommentistani 😀

    1. Kuulostaapa ikävältä, toivon todella että saat diagnoosin! ”En enää edes oikein tiedä millaista on olla oikeasti terve, sillä tämä tälläinen epämääräinen olo on ollut osa elämääni jo niin pitkään.” Tämä lause on jotain niin tuttua ja ihan hirveää, mutta kaiken kanssa tottuu elämään. Superpaljon tsemppiä ja peukut pystyssä! <3

  18. Vaikka varmasti ketuttaa ettei aiempaa tutkittu, niin hyvä kuitenkin, että nyt on syy löytynyt ja saat avun 🙂

    1. Kyllä, mutta turha sitä enää on märehtiä. Hienoa että selvisi ja sitä pystytään hoitamaan! 🙂

  19. Kiitos kirjotuksesta! Anto toivoa kun itse käyn nyt läpi tuota taistelua oikeudesta saada hoitoa. Onko sun olo kohentunu nyt lääkityksen myötä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.