Tekosyy vai ihan oikea syy?

Posted on Posted in Mielipiteet, Motivaatio, Punttimimmi, Reissut, Ruokavalio, Terveys, Treeni

Kuusi viikkoa sitten lääkäri soitti minulle ja kertoi, että olen sairas ja tulen olemaan sitä loppuikäni. Ensimmäisenä tunsin lähinnä suunnatonta helpotusta! Vihdoinkin tiesin mikä minussa on vikana ja että sille olisi jotain tehtävissä. Kilpirauhanen ei toimi niin kuin pitäisi ja sille on olemassa lääkitys. Aloitin lääkityksen ja olin todella optimistinen, nyt voisin vihdoinkin paremmin!

Ei menny montaa päivää ennen kuin romahdin. Tuijotin tyhmää lääkepurkkia. Miksi se ei auta? Miksi en voi yhtään sen paremmin, päinvastoin. Vaikka tiedän mikä minussa on vikana. Miksi se ei auta?!?

Olen kokoajan ajatellut, että kun selviää mikä minussa on vikana, alan voimaan hyvin, HETI. Koska kun tietää mikä on vialla niin se korjataan. En ole osannut edes ajatella, että se voisi olla pitkä prosessi vielä sen jälkeenkin.

Mun päälle tämä on ollut ihan liikaa. En vain osaa antaa periksi ja hyväksyä tilanteen. Sen että olen sairas ja voin sen mukaisesti. Se tuntuu tekosyyltä. Tunnen itseni laiskaksi ja saamattomaksi kun en jaksa tehdä mitään. Minullahan on lääkitys ja tiedän mikä minussa on vikana. Silti en jaksa tehdä mitään. Silti väsyttää. Silti mikään ei tunnu miltään. Tai tuntuu, ja paljolta.

kuva 1 (8)

Multa on lähtenyt kaikki halut. Ei tee mieli tehdä mitään, syödä mitään, innostua mistään. Loman aikana huomasin, että syön vain koska on pakko. Vatsa kurnii ja on nälkä, mutta kävelen vain ravintolasta toiseen koska ei tee mieli mitään. Lopulta on vain valittava jotain ja syödä koska on niin väsynyt että itkettää. Eihän minun ole karkkiakaan tehnyt mieli pitkään aikaan. Sitä voin syödä, koska on nälkä, mutta mun lempikarkit innostavat yhtä paljon kuin näkkileipä.

Haluaisin että voisin jo kuten terve ihminen. Sitä odotan tosi paljon. Sitä että taas odotan asioita ja innostun, haluan nauttia ruuasta ja kaikesta muustakin. Eikä vain tehdä asioita koska pitää, vaikka ei tee mieli.

Yhtenä aamuna lomalla tapahtui jotain. Silloin tunsin jotain mitä en ole tuntentut pitkään aikaan. Olin innostunut. Todella innostunut! Siitä että illalla olisi taas treenit! Siitä että pääsisin treenaamaan, mietin edeltävän päivän liikkeitä ja pohdin, että mitäköhän tehtäisiin tänään.

image

Tätä tunnetta en ollut tuntenut pitkään aikaan. Koska se on ollut ihan turhaa. Vaikka aamusta olisinkin innoissani lähemässä treenaamaan, niin illalla olen ollut niin poikki etten vain pysty. Silmät tuskin pysyvät auki, ei kiinnosta mikään eikä ajatus kulje. Tulen kotiin enkä edes jaksa katsoa mitään hömppäohjelmaa. En jaksa keskittyä.

Mun aivot silti mieltävät tämän laiskuutena, ei sairautena. Mua ottaa päähän ihan sikana selitellä asioita kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Vaikka asia oikeasti on niin, niin se tuntuu ihan pirun tyhmältä.

Mua on aina ärsyttänyt ihmiset jotka kokoajan selittävät asioita. ”En voi tehdä sitä ja tätä koska selitys x”. Ja nyt olen itse ihan samanlainen. En tiedä reagoiko kukaan muu edes näihin, mutta itseäni ärsyttää selittää esimerkiksi treenaamattomuuteni tällä sairaudella. Kun en halua hakea sääliä ja myötätuntoa, haluan vain jaksaa elää eikä vain olla elossa. Tunnen itseni laiskaksi selittäjäksi, joka ei saa mitään aikaiseksi.

Pitäisi oppia antamaan itselleen armoa ja hyväksyä tilanne. Ja sen ettei aina tarvitse sykkiä sata lasissa, jos ei oikeasti jaksa. Mutta kun haluaisi voida normaalisti, niin vituttaa ettei voi. Ettei jaksa vaikka haluaisi.

kuva 2 (1)

Kävin viime viikolla verikokeissa, lääkäri soittaa huomenna ja kertoo miten jatketaan lääkityksen suhteen. Onko se vaikuttanut ollenkaan ja arvoni parantuneet vai onko hetkittäinen parempi olo ollut ihan placeboa?

Lue myös teksti ”Tutkitusti sairas” jossa kerron saaneeni tietää kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja vähän avaan millaista elämä on ollut ennen sitä.

18 thoughts on “Tekosyy vai ihan oikea syy?

  1. Itselläni on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta todettuna vajaa kymmenen vuotta. Olin tuolloin 14 vuotias. Lääkityksen vaikuttaminen kehoon ja kuntoon ja mieleen voi viedä pari kolme kuukauttakin, joten ei kannata hätäillä. Itse en osaa enää edes ajatella, että mulla olisi joku sairaus. Tossa se menee matkassa mukana, välillä ehkä on kausia kun tietää, ettei kroppa toimi täydellisesti vajaatoiminnan takia, mutta sen kanssa osaa elää. Itseäni jotenkin ärsyttää, kun kilpirauhasen toimintahäiriöistä on tehty niin suuri haloo nyt fitnessbuumin aikana. Joka toinen vähänkin kovemmin treenaava epäilee vajaatoimintaa ja tekee asiasta hirveän numeron, jos se todetaan. En halua syyllistää ketään, koska tiedän, että vajaatoiminta saattaa olla erittäin kettumainenkin, mutta usein se saadaan lääkityksellä hallittua ja kohta sitä ei edes muista. Miten aineenvaihduntasairaudesta voi tulla ns. muoti-ilmiö?

    1. Muakin ärsyttää sitä että tyylii kaikilla fitness ihmisillä on kilpirauhasen toimintahäiriö…

      Mullaki on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta ja söin tyroksiinia pari kk, sit kaikki arvot oli taas ”normaaleja”. Sit piti viel käydä ultrassa pari kertaa ku löydettiin pieniä kasvaimia mun kilpparis ja oli jo puhetta et pitäis ottaa näytteitä niistä, mut thank god ne hävis itsestään.

      1. Onko se teiltä jotenkin pois, että sairastunut, oli hän sitten vaikka fitnessbloggaaja tai kuka vaan, saa diagnoosin ja hoitoa sairauteen? En myöskään ymmärrä, miksi omassa blogissa asiasta kertominen olisi väärin (mitään haloota en ole kenenkään bogissa nähnyt), on myös hyvä, että kilpparisairauksista tulee enemmän tietoa ja ettei se olisi tabu. Sairastuneena on myös jotenkin hepottavaa huomata, ettei ole yksin sairautensa kanssa ja bloggajiin on helpompaa samaistua ja saada vertaistukea, kun vertaa netin anonyymeihin kirjoittelijoihin. Enkä usko, että kukaan tahtoo olla sairas (viittaan tuohon muoti-ilmiöön..), tämä sairaus on nyt vaan tapetilla. Ja kilpparisairaudet on alidiagnosoituja ja olisi hyvä, ettei lääkärit enää olisi niin nihkeitä esim. koelääkityksen aloittamisessa (viittaan Matti J. Välimäkeen).

  2. Heips! Suosittelen kokeilemaan kilpirauhasen vajaatoimintaan viljatonta ruokavaliota, josko se auttaisi oireisiisi. Itselläni on arvot ihan rajoilla ja oireet olivat yhteen väliin aikamoiset, mutta en ole siltikään ikinä syönyt lääkkeitä, koska en ole jaksanut mennä sellaiselle lääkärille, joka ymmärtää kilpirauhasasioista. Normilääkärithän ei hevillä hoida kilpirauhasen vajaatoimintaa, ellei arvot ole selkeästi viiterajojen ulkopuolella.

    Lueskelin sitten jostain, että oireisiin voi auttaa viljaton ruokavalio ja usemman kuukauden kokeilun jälkeen olen huomannut väsymyksen laantuneen ja muutenkin kaiken yleisen turvotuksen sekä vatsaoireiden loppuneen. Viljoista syön vain riisiä, koska siitä ei tule mitään oireita. Tämän lisäksi välttelen myös maito- ja sokerituotteita, eli syön aikalailla paleosti. Toki saatan silloin tällöin poiketa herkkupäivinä ruokavaliosta,, ettei mene liian rajottuneeksi tämä elämä.

    Itse harrastan crossfitia tavoitteellisesti ja kyllä tuolla ruokavaliolla kehittyy ja jaksaa treenata sekä lihaksetkin kasvaa, ku syö joka aterialla lihaa/kalaa/kananmunaa ja kasviksia. Hiilarit otan riisistä, bataatista, quinoasta, marjoista ja hedelmistä.

    Mun mielestä kaikisssa sairauksissa kannattaisi ihan alkuun katsahtaa ruokavalioon, koska niinkin yksinkertaisella asialla voi olla suuri vaikutus. Monissa sairauksissa on myös pystytty luopumaan lääkkeistä kokonaan ihan ruokavaliomuutoksella. Toki voi ottaa aikansa ennen kuin löytää sen itselleen sopivimman valion 🙂

    1. ”Mun mielestä kaikisssa sairauksissa kannattaisi ihan alkuun katsahtaa ruokavalioon, koska niinkin yksinkertaisella asialla voi olla suuri vaikutus. Monissa sairauksissa on myös pystytty luopumaan lääkkeistä kokonaan ihan ruokavaliomuutoksella. Toki voi ottaa aikansa ennen kuin löytää sen itselleen sopivimman valion :)”

      Lääketiedehän ei ole mielipidekysymys ja vastoin sun mielipidettä asiasta, monissa sairauksissa on ihan syystä ne lääkkeet. Yksikään minun tai tuttavapiirini sairauksista ei parane ruokavaliolla, vaikka ruokarajoituksia onkin.

      Onnittelut jos saat hypoteettisen vajaatoiminnan (rajoilla? ilman diagnoosia? sisko, sulla ei välttämättä oo tätä sairautta) ruokavaliolla parannettua, kaikilla näin ei ole.

      1. Yleisellä tasolla muakin vähän korpeaa, kun monet suosittelevat ruokavaliota ties mihin sairauksiin. Itsellä esim. on vaikea akne ja ärsyttää tosissaan, kun ihmiset tulevat pätemään, että jätä gluteiini ja sokeri pois, niin johan naama paranee. Näitä on kokeiltu, mutta ei tosiaan kummastakaan ole ollut mitään apua. On aivan sama, mitä syön, ei auta. Samoin, kun ei mistään vitamiineista tai ravintolisistä ole ollut tuon taivaallista apua. Ainoa seuraus, mitä noista on ollut, on hitonmoinen lovi lompakkoon. Eri asia, jos naamassa on pari finniä silloin tällöin tai vatsa toimii huonosti. Tällöin kannattaa kokeilla esim. em. ruokavalioita. Mutta selkeästi sairauksiin oikeasti kannattaa ottaa lääkkeet, jotta ongelman saa hoidettua.

  3. Itselläni todettiin vajaatoiminta reilu vuosi sitten, oireilin jo kauan ennen diagnoosia. Tällähetkellä lääkitystä muutettu viisi kertaa, eikä vieläkään arvot kohdallaan. Vmäinen sairaus, mutta sen kanssa oppii elämään. Kun lääkkeen otosta tulee rutiini, ei oikeasti muistakkaan koko sairautta! 🙂
    Hirveästi voimia sulle!

  4. Samaistun täysin sun kirjoitukseen.. Mulle oli myös helpotus kuulla että kaikkiin oireisiin löytyi syy mutta sen jälkeen kuitenkin romahdus.. Mutta sulla on ollut aika vähän aikaan lääkitys ja siinä kestää ennen kun tyroksiini alkaa vaikuttamaan ja että saa lääkityksen oikeelle tasolle.. Toivottavasti sulla on hyvä lääkäri! Itsellä 9kk nyt ja suurin osa oireista pois mutta edelleen aamulla ei pääse sängystä ylös. Mulle on monet (ja myös lääkärini) sanonut että toipumisessa voi mennä vuosi tai enemmänkin. Vaikka itsekin oon ollut aina himotreenaaja niin olen kyllä diagnoosin jälkeen pitänyt ihan treenittömiä kuukausia kun ei ole jaksanut/kiinnostanut. Esim. mun palautuminen treeneistä oli niin huonoa että oma lääkärini ei alkuun sallinut mun tehdä kovia salitreenejä vaan tosi kevyitä jumppailuja ja lenkkeilyä. Yritä kuunnella sun kehoa ja vähän malttia sekä armoa itselle 🙂

  5. Ikävää kuulla tuosta sairaudesta :/ Itsellä ei niinkään ole kokemusta, mutta kenestä seurannut muutaman ihmisen hyvin erilaisia kamppailuja sairauden tiimoilta ja sopivan lääkityksen löydettyään on heillä helpannut kyllä todella paljon, voi vaan vaatia kärsivällisyyttä. Tsemppiä ja jaksuja! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.