Haaveena arki

Posted on Posted in Duunit, Kilpirauhasen vajaatoiminta, Motivaatio, Punttimimmi, Ruokavalio, Terveys, Treeni, Yleinen

Tiedättekö mistä mä haaveilen? Arjesta. Enkä mistään tylsästä tai toisaalta kummallisesta arjesta, vaan ihan normaalista arjesta. Arjesta jossa jaksan tehdä asioita mitä rakastan. Arjesta silloin, kun olen kunnossa.

image

Tällä hetkellä mun arki ei näytä siltä miltä haluan. Tai oikeastaan siltä mitä kukaan haluaa, ei kukaan halua arjen jossa makaa 16 tuntia vuorokaudesta! 😀

Mun arki kun on ollut jo pidemmän aikaa tällaista:

Nukun.
Herään herätyskelloon joskus 14-14:30 välillä, juon kolme kuppia kahvia ja syön aamupalaa. Väsyttää.
Menen kaupan kautta töihin.
Olen töissä ja se on kivaa. Syön mä sielläkin
Lähden töistä joskus kahdeksan jälkeen, väsyneenä kaupan kautta kotiin
Syön, selaan nettiä, katson jotain sarjaa. Väsyttää niin etten jaksa tehdä mitään, muttei varsinaisesti nukuta. Olen vain.
Yleensä menen aika myöhään nukkumaan, joskus 1 jälkeen.
Nukun.

image

Tämän tekstin tarkoitus ei ole hakea mitään sääliä. Tämä on vain väliaikaista ja sen kanssa pitää elää. Haluan kuitenkin kirjoittaa alas mun fiilikset itselleni, niin että voin palata niihin sitten kun elän sitä arkea mistä nyt haaveilen. Tiedän että se on tulossa, täytyy vain malttaa odottaa että saan lääkityksen kuntoon ja taas jaksan elää! Mutta jos en kirjoita alas tuntemukset, niin jälkeenpäin on tosi helppo vähätellä, kerta nytkin on helpompi vähätellä.

Millaisesta arjesta sitten haaveilen?

Haluan herätä ihmisten aikoihin ja että pirteään oloon riittäisi yksi kuppi kahvia. Haluan nousta jo aamulla ja tehdä jonkun jumpan ennen töitä. Ehkä säkkitreeni, ehkä sovittua tappelua tai vaikka kävellä töihin. Tai sitten kovempi punttitreeni, riippuen mikä treeni illalla. Kotona syödä pitkään aamupalaa, selata blogeja ja hoitaa juoksevat asiat. Ehkä nähdä kaveria lounaan merkeissä. Laittaa päivän ruuat. Sitten töihin iltapäivästä, jonka jälkeen toinen treeni. Ehkä nähdä kaveria vielä illalla jos ei ole treeniä. Sitten kotona kunnon ruokaa ja nukkumaan ennen puoltayötä.

imageimage

Tällaista arkea mä odotan!

Oikeasti on mielestäni tosi tärkeää, että arjesta nauttii. En ymmärrä ihmisiä jotka elävät vain viikonloppuja ja lomia varten. Sellaista, että joka maanantai aina v**uttaa, ellei jo sunnuntaina kun tietää että seuraavana päivänä on töitä. Elämä on yhtä viikonlopun odottamista.

Tottakai, elämäntilanteet on erillaisia eikä koko elämä kenelläkään ole vain ruusuilla tanssimista. Jostain pitää saada rahaa ja joskus täytyy tehdä työtä joka ei miellytä. Mutta se, että vuodesta toiseen tyytyy siihen ettei pidä työstään tai arjestaan ja nauttii elämästään vain ne viisi viikkoa vuodessa kun on lomaa. En ymmärrä sitä, että sitä tekee vuositolkulla, eikä pyri muutokseen.

image

Arki on kuitenkin se elämä mitä elämme ja minusta pienet arkiset ilot ovat ne tärkeimmät. Suurin osa elämästämme on kuitenkin arkea, joten siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvän! Niin että itsellä ja läheisillä on hyvä olla, eikä jatkuvasti tarvitse odottaa ja toivoa olevansa muualla! 🙂

7 thoughts on “Haaveena arki

  1. Kilpparistina voin sanoa, että kyllä se siitä.

    Arkikuvaus olisi ihan yhtä hyvin voinut olla minunkin tekstiäni jokusen kuukauden takaa, sen verran tutulta kuulosti. Toipuminen on ollut vähän aaltoilua, välistä parempi ja välistä huonompi, mutta toipumista kuitenkin. Lääkitystä takana itsellä 6 kuukautta ja nyt tuntuu siltä, että elämä voittaa taas. Tuo olo ei jatku ikuisesti, tärkeintä on juuri nauttia pienistä jutuista ja pysyä positiivisena, ettei oma elämä ole vain koomaamista ja pakollista työssäkäyntiä.

  2. Voin tuntea tuskasi, sillä mä olen myös edeltävän vuoden kamppaillut sairauden aiheuttaman väsymyksen + lämpöilyn kanssa. Sain lääkityksen nyt vasta kuntoon, mutta tässä on jo hyvä pätkä terveenä! Kyllä sitä onkin kiitollinen nyt 🙂 Tiedän, että jossain vaiheessa lääkitystä tulee taas muuttaa, koska se menettää tehonsa, mutta olen nyt onnellinen tästä.

  3. Hei Kilpparistit!

    Vietän tällä hetkellä lomaa Kreetalla.
    10v sitten odotin leikkausaikaa täällä äitini kanssa lomaillen ja loman aikanaan sitten sain sen ajan.
    Kilpirauhanen poistettiin kokonaan sillä minulla oli vaikea liiketoiminta.
    Painoin tuolloin 52kg 168cm ruodossa. Soitin lähes joka yö hätäkeskukseen koska luulin kuolevani siihen paikkaan. Söin aivan käsittämättömiä määriä ihan mitä vaan. Hikoilin. Sairastin basedowin tautia. Kävin työterveydessä useamman kerran ja ehkäpä viidennellä kerralla endokrinologi oli yleislääkärin päivystystä tekemässä ja hoksasi homman juonen.

    Nyt 2015 opiskeltuani tätä vajaatoimintaa 10 vuotta sanoisin että ollaan sujut. Tiedän mitkä vuodenajat, vitamiinit, ruoat, liikunnat,stressit vaikuttavat mitenkin kilpirauhasarvoihin. Ja ennen kaikkea oon hiffannut ja oppinut mitkä arvot ovat minulle sopivat.

    Mä vaan että kyllä se siitä, valitettavasti ei vaan ihan hetkessä 🙂

    +kiitos biksupostauksesta!
    Lomaillessa täällä painan 69kg tässä ruodossa,just

    Olipas sepustus.

  4. Huh, kuulostaapa rajulta… :/
    Saitko jo lääkityksen kilppariin? Toivottavasti tuo väsymys pikkuhiljaa väistyy!

  5. Tää kyllä herätti miettimään pitäisikö itsekin hakeutua lääkäriin. Kuulostaa nimittäin ihan mun arjelta. Lamauttavaa väsymystä ja voimattomuutta ilman että kuitenkaan nukahdan. Joskin jos on töitä, niin kello soi 7-8n aikaan ja nukkumassa olen siinä 21 aikoihin. Olen ajatellut olevani vain laiska ja että syön liikaa sokeria, mutta kun mietin niin elämäntapani ovat huikeasti paremmat kuin pari vuotta sitten.

    Myös mä haaveilen että jaksaisin tehdä kaikkea mitä haluaisin ja suunnittelen. Mutta kun se väsymys iskee (ja sehän muuten iskee miljoona kertaa useammin kuin pirteys :D), niin silloin tuntuu että ajatuksetkin ovat yhtä puuroa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.