Todellisuutta pakenemassa

Posted on Posted in Duunit, Kilpirauhasen vajaatoiminta, Motivaatio, Muoti, Punttimimmi, Ruokavalio, Tapahtumat, Terveys, Treeni, Video, Yleinen

Olen viime päivinä reagoinut siihen, että olen huomaamattani alkanut välttelemään ihmisiä. Pidän puhelimen tietoisesti äänettömällä ja joka kerta kun se soi harkitsen ensin vastaamatta jättämistä. Sitten tajuan että se on tylyä joten vastaan, ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys että joku soittelisi.

Kirjoitin jonkun aikaa sitten kysymyksestä ”mitä sulle kuuluu?” (tekstiin tästä linkistä), se on edelleen tosi hankala mulle. Ehkä siksi myös välttelen sosiaalisia tilanteita, ettei tarvitsisi miettiä mitä kuuluu, kun en oikein tiedä mitä siihen vastata. On helppoa paeta todellisuutta niin kauan kun ei joudu miettimään että miten voi. Voin valehdella ja sanoa että ”hyvää” ja jättää se siihen, tai sitten vastata totuudenmukaisesti. Se vain edellyttää sen, että mä miettisin että miten mä voin. Siksi se on tosi hankala, en halua valehdella, mutta en myöskään miettiä vastausta.

Mutta hyväähän mulle periaatteessa kuuluu, mä en vain voi hirveän hyvin.

Mun treenikaveri oli ihana kun soitti mulle mun kuulumispostauksen jälkeen, juteltiin ummet ja lammet kunnes totesi että ”en nyt viitsi kysyä mitä sulle kuuluu, etten saa turpaani”. Kyllä mun kanssa saa jutella ihan normaalisti ja saa kysyäkin, vaikka tälleen täällä avaudunkin. En tiedä aukeaako tästä oikein mitä tarkoitan, mutta nämä avautumiset ovat kuitenkin vain mun fiilikset kirjoitushetkenä, eikä mitään kiveen hakattua. Sama kuin keskustelisin jonkun kanssa, parin tunnin päästä saattaa tuntua eriltä, enkä silti lyö vaikkei huvittaisikaan vastata! 😀

Mulla itseasiassa heittelee aika paljon suhtautuminen tähän kaikkeen, tällä hetkellä olen löytänyt sellaisen ”zen-moden”. Jätän kylmästi miettimättä kaikkea sairauteen liittyvää ja yritän olla stressaamatta sitä etten treenaa, koska pakkohan tän on jossain vaiheessa parantua ja sitten voin elää täysillä. Tällä hetkellä en vain mahda tälle mitään vaan pitää vaan odottaa. Eikä selvästikään ole tehnyt minut onnelliseksi kokoajan miettiä asioita mitä en tee. Tiedän, että pakenen todellisuutta sillä etten ajattele sitä ja välttelen siitä puhumista, mutta just nyt se tuntuu hyvältä ratkaisulta.

image

Niin ja kävin maanantaina lääkärissä! Katsotaan kolmen viikon päästä verikokeet, että miten kroppa alkaa ottamaan tämän hetkistä lääkeannostusta vastaan. Paras juttu oli se, että mukautetaan annostus mun elämään sopivaksi, eikä mun elämää lääkityksen mukaan. Joudun kuitenkin sitä mahdollisesti syömään loppuelämäni, joten tehdään asiat mahdollisimman helpoiksi. Lääkärin mukaan tässä ei mitään epäselvää näyttäisi olevan, muuta kuin että hommat on jo vuosia ryssitty. Mutta ehkä tämä vihdoinkin pikkuhiljaa tästä, kunhan saadaan lääkitys kohdilleen! 🙂

Teillä tulee varmaan kohta nää mun sairastelujutut korvista ulos, mutta tällaista mun elämä nyt vaan tällä hetkellä on. Joten ainakin mun on elettävä sen kanssa! 😀 Ja mielummin avaudun blogiini, kuin että jatkuvasti livenä kaikille valittaisin, koska kiveäkin kiinnostaa. Mutta siirrytäänpä aiheesta mukavampiin! 🙂

Mulla on ollut viime viikon ihan sika kivaa ohjelmaa. Siitä johtuen olen myös ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut blogia päivittää. En edes tajunnut tässä tulleen tahaton blogitauko, ennen kuin useampi taho tätä ihmetteli! 😀

image

Keskiviikkona oli AC/DC:n keikka Hämeenlinnassa, jonne lähdin ystäväni kanssa. Se oli ihan huippuhauskaa, rakastan nauramista ja sitä tehtiin ja paljon! Muut siellä veti viinaa ja meitsi energiajuomaa ja huomasin, että kahden energiajuoman jälkeen aloin vihdoinkin olemaan oma itseni. Siis sellainen mitä olen terveenä! Se oli tosi kivaa 🙂

imageTilasin Ruisrockia varten makeen festarirepun mutta se ei ehtinyt siihen. Jotenkin tää reppu ei enää rokkareiden seassa tuntunutkaan niin coolilta! 😀

AC/DC on mun lempibändi, mutta en kuitenkaan ole mikään HC-fani. En vain ole koskaan ollut mitenkään hirveän kiinnostunut musiikista. Näistäkin osaan muutaman biisin ulkoa ja tunnistan osan, mutta kaikkia en tiennyt. Mun lempparit ovat T.N.T. ja Thunderstruck!

imageimage

T.N.T💥🔥💣 #acdc #acdcfinland #tnt #acdcvideo #fitfashionfi

A post shared by Natalia G (@punttimimmi) on

Keikan jälkeen oli kyllä niin hienosti hoidettu julkinen liikenne, netissä luki että junia on lisätty, joten oletimme että VR oli vain myöhässä päivittelemässä ja että niitä junia Helsinkiin menisi. Paikalla Hämeenlinnassa oli kuitenkin 55 000 ihmistä ja Helsinkiin näytti yöllä menevän kaksi junaa, yksi 1:30 ja toinen 4:05. Siksi me tyhminä ei ostettu lippua etukäteen, kun tosiaan ajateltiin ettei niitä oltu vain nettiin päivitetty. Näin ei kuitenkaan ollut.

Keikan aikana eka juna oli loppuunmyyty, niin vaihtoehdoiksi jäi yrittää tunkea sinne silti, odottaa Hämeenlinnassa neljä tuntia seuraavaa junaa tai mennä taksilla. Taksiin päädyttiin ja oon niin iloinen siitä, napattiin kyytiin mukaan pari Liettualaista fania ja se ei loppupeleissä ollut paljon junaa kalliimpi. Sillä erolla kuitenkin ettei tarvinnut seistä sadan kännisen rokkaajan kanssa junan käytävällä! 😀

image

Taksikuski osoittautui tosi hauskaksi vanhaksi herrasmieheksi, jonka kanssa juttua riitti koko matkan. Paras oli kuitenkin hänen reaktionsa kun kysyin mitä teen työkseni ja kerroin olevani portsari. Siitä seurasi pitkä sydämmellinen nauru, kunnes hän tajusi että olen tosissani. Eipä kai se ole ihan ensimmäinen mitä lähtisi arvaamaan 😀

Torstaina käytiin mun veljien kanssa Linnanmäellä, sekin oli ihan sika hauskaa! Käytiin kaikissa hurjissa laitteissa ja mun veljiä hävetti kun oon niin kova huutamaan. Kun käytiin siinä oranssissa vuoristoradassa (oisko Kirnu?), niin mun veli oli selittänyt vaan sille sen vierellä olevalle ettei tunne mua kun olin kuulema niin nolo! 😀 Hauskaa oli ainakin, jos ei muuten saa adrenaliinin virtaamaan niin viimeistään noissa!

image

image

Pakko muuten suositella niiden Italailaista ravintolaa Spasso Pizzeriaa jos siellä käy syömässä, meidän tilaamat pastat oli tosi hyviä ja annokset oli riittävän suuria. Mä syön ihan hirveästi aina, mutta tota annosta en jaksanut syödä loppuun.

image

Viikonloppuna olin niin väsynyt etten tehnyt mitään muuta töiden lisäksi kuin kirjaimellisesti makasin sängyssä, nousin vain tyyliin jääkaapille. Maanantaina kuvattiin seuraavaan FitBODY lehteen Petri Mastin kanssa. Olin koko kuvauksen pihalla kuin lumiukko, mutta toivottavasti ei pahemmin näkyisi kuvissa miten kujalla olin! 😀

image

Nyt olen ollut pari yötä maalla katsomassa perhettä. Maanantai iltana käytiin pikkuveljeni kanssa lenkillä sillä välin kun dallaspullat paistuivat uunissa ja keksittiin ottaa mäkijuoksukilpailu. Sovittiin, että se joka häviää antaa aina pullan toiselle ja olin ihan varma voitostani niin annoin etumatkaa. No, arvatkaa vaan kuka hävisi molemmat kerrat! 🙁 Mä en harrasta juoksemista, mutta tämä oli hauskaa kun oli leikkimielinen kisa!

imageimage

Ja ihan parasta kun käytiin eilen isoäitini kanssa kaupasta ja mun teki mieli mansikoita, niin päätin sitten ostaa viiden kilon laatikon! Oon aina haaveillut ostavani sellaisen ja että saisin syödä nii paljon mansikoita kuin vain jaksan, niin nyt pääsin toteuttamaan sen. Nam! 🙂

imageimage

Hupsista keikkaa, tulipahan yhteen tekstiin paljon eri juttuja. No, tällainen on ollut mun viikko ilman blogin päivittämistä! 🙂

12 thoughts on “Todellisuutta pakenemassa

  1. Tsemppiä kovasti. Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu. Mä satutin lonkkani ja olen nyt kolmatta viikkoo levossa(saan onneksi tehdä ylävartalotreenit), ja tuntuu että pää hajoo. Toivottavasti pian pääsisi edes koirien kanssa lenkille, juoksu- tai pyöräilylenkeistä ja kyykkytreeneistä puhumattakaan.

  2. Mukavaa kuulla kuulumisia! Eikä kilpparijututkaan haittaa, vertaistukea vaan muille treenaavalle kilpparivammaiselle, kuten mulle 😉 En mäkään kehtaa selittää irl muille mun sairaudestani koko aikaa :p Toivottavasti saat lääkityksen kuntoon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.