Selluliittijulkkis

Posted on Posted in Dieetti, Mielipiteet, Motivaatio, Muoti, Punttimimmi, Ruokavalio, Terveys, Treeni, Yleinen

Olen saanut nyt useamman viestin jossa tätä tekstiä on linkitetty minulle ja tajusin, että olen unohtanut asiasta mainita täällä.

Keväällä minuun otettiin yhteyttä Kauneus&Terveys -lehden tiimoilta ja minua pyydettiin haastatteluun selluliitistä, kun olen blogissa käsitellyt aika paljon selluliittiin liittyviä juttuja.

image

Muun muassa näistä kuvista kaikki lähti. Alkuperäiseen tekstiin TÄSTÄ linkistä.

Poiketen FitBODYn ja Fightsportin jutuista, tämä teksti ei ole minun kirjoittama, vaan sen on kirjoittanut toimittaja, haastattelun perusteella. Onpa hassua jotenkin lukea toisen ihmisen kirjoittamana asiat mistä on keskustellut, kun toinen on jopa saattanu ymmärtää asiat ihan eri tavalla kuin miten on tarkoittanut.

Niin ei onneksi tässä tapauksessa ole, vaan olen saanut lukea tekstin läpi ennen lehteen julkaisua ja korjata mahdolliset suuret virheet. Silti oma silmä huomaa, että teksti on hyvinkin erillainen, kuin jos sen olisin itse itsestäni kirjoittanut! 🙂

image

Sellainen osa meidän keskustelua mitä itse olisin mielelläni nähnyt myös lehdessä, koski median vaikutusta nuorten itsetuntoon.

En tosiaan muista monta kertaa, jolloin olisin fitnesspiirien ulkopuolella kuullut urheilevan naisen valittavan selluliiteistä (vaikka sitä heillä olisi ollutkin), mutta hyvinvointilehdet myyvät otsikoilla kuten ”näin pääset nopeasti eroon selluliitistä”.

Mielestäni selluliitistä kirjoitetaan negatiiviseen sävyyn vähän liikaakin, median mukaan selluliitista pitäisi päästä eroon ja äkkiä. Samalla media luo meille sellaisen kuvan, että julkkiksilla ja malleilla ei ole selluliittiä ja siksi pyrimme itsekin siihen. Kun näkee käsiteltyjä valokuvia, niin unohtaa, etteivät tavalliset naiset näytä siltä, eivätkä edes mallit luonnossa.

Tästähän voi jokainen pohtia, että onko selluliitti oikeasti elämää suurempi ongelma, vai onko sen ongelmallistaminen ihan bisnestä, jolla saadaan lehdet ja ihmevoiteet myytyä?

Mulle on ollut pitkä prosessi hyväksyä sen, että mun takareisissä on vähän muhkuraa. Enkä tosiaan olisi pahimpina kriisinhetkinäni uskonut, että tulisin vuosi siitä antamaan lehtihaastattelun aiheesta! 😀 Mutta niin hassusti asiat vaan joskus menevät, että nyt olenkin tällainen ”selluliittijulkkis”! 😀

Enää selluliitti ei minua juurikaan häiritse, alan hyväksymään sen että mä nyt vaan näytän tältä. Eteenkin sen jälkeen kun tajusin, että todellisuus ja mun mielikuva mun reisistä eivät todellakaan täsmää! 😀

image

Tämän kuvan julkaiseminen aiemmin kesällä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta iso askel minulle. Miksi? Koska näen mun reisissä selluliittiä joten harkitsin että kehtaako sitä julkaista. Mä olen siis tuo mustiin pukeutunut tyttö vasemmassa reunassa. Kuva on kuitenkin mun mielestä tosi kiva ja tiedän, että suurin osa teistä jotka sitä katsotte, ette edes reagoi siihen, että kuinka sileät mun takareidet ovat tai eivät ovat. Jengi näkee kivan kuvan rantajumpasta ja sitä tuskin edes sen enempää jäädä analysoimaan.

PAITSI, nyt kun mä nimenomaan kirjoitin, että tässä kuvassa minulla on selluliittiä reisissä. Nyt varmaan jokainen katsoi kuvaa uudestaan ja totesi että ”kappas, niinpäs muuten onkin”, mutta silti netin selaaminen jatkuu mun reisiä sen kummemmin miettimättä.

Näinhän se toimii muutenkin! Ei ihmisillä oikeasti ole hirveästi aikaa eikä kiinnostusta pohtia muiden ulkonäköä. Joko ei ihan oikeasti kiinnosta miltä toinen näyttää, tai sitten ollaan jo itsestään niin epävarmoja, että aika menee omien sellujen piilottamiseen tai vastan sisäänvetämiseen, eikä sen ohella ehditä pohtia muiden ongelmakohtia.

imageimageKuvat viime kesältä, liittyen tekstiin ”Ihan oikeasti Natalia, nyt valoja!!”.

Tästä päästäänkin toiseen asiaan. Se omien virheiden esille tuominen ja korostaminen.

Mulla oli nuorempana ystävä, joka oli ihan perus nätti, hänen kasvoissaan ei ollut mitään vikaa. Mutta itse hän vihasi nenäänsä. Hän puhui kokoajan siitä miten hirveä se on ja kaikki kuvat mitä otettiin olivat hirveät koska nenä. Se nenä ei oikeasti ollut hirveä, mutta jossain vaiheessa se alkoi minustakin olemaan häiritsevä, kun hänen ajatusmallinsa tarttui.

Joten sen sijaan, että aina puhuisi niistä huonoista puolistaan, voisi korostaa niitä hyviä puoliaan. Ehkä sinulla on iso nenä, mutta kauniit silmät?

Ei tarvitse itseään alkaa ylistämään, mutta jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin voi vaikka olla hiljaa ja puhua jostain muusta. Siitä tulee nimittäin jossain vaiheessa aika raskasta kuunnella, mitä kaikkea toisessa on vikana. Kuten tuon tarinan opetuksena voidaan pitää, kuuntelijakin alkaa ajattelemaan toisesta negatiivisesti kun tarpeeksi kauan kuuntelee valitusta. Jos jokin asia oikeasti häiritsee niin sille kannattaa tehdä jotain, kuten minäkin menin radiofrekvenssihoitoon selluliittimörköjeni kanssa.

Loppupeleissä ihmistä ei kuitenkaan määritellä sen perusteella kenellä on sileimmät reidet tai söpöin nenä, vaan asiat mitkä tekee jostain hyvän tyypin ovat ihan muut.

10 thoughts on “Selluliittijulkkis

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.