Kun tunti turpaankaan ei auta

Posted on Posted in Kamppailulajit, Punttimimmi, Ruokavalio, Treeni, Yleinen

Tiedättekö, kun välillä on sellaisia päiviä, että ihan syyttä ärsyttää aivan kaikki? Tekisi mieli vain tyyliin huutaa ja lyödä ympäriinsä ja kaikki on vaan pielessä, vaikka mikään ei oikeasti ole.

Mulla oli eilen sellainen päivä. Heräsin ihan jees, selasin facebookkia ja sitten se iski se jäätävä ketutus. Chattailin juuri salikaverin kanssa ja sanoin että tekisi mieli lyödä ihmistä. Hän ehdotti että mentäisiin salille. Respect, kuka oikeasti lähtee v**utuksesta kärsivän mimmin kanssa lyömään? 😀

Mutta ei sekään oikein auttanut, harrastetaan eri lajeja niin kun aloitettiin painilla alkoi vain ärsyttää kun säännöt on niin eri. Sambossa kun leikki on enemmän tai vähemmän ohi siinä kohtaa kun bjjssä vasta aletaan painimaan. Aikaa oli rajallisesti joten lopuksi ehdittiin vaan pari erää lyömään. Eikä meitä näköjään kiinnostanut ottaa yhtäkään kuvaa kun puhelimen muisti loistaa tyhjyydellään.

Sen jälkeen oli tietty ihan hirvee nälkä ja olin kiireellä lähtenyt salille, joten en ollut ehtinyt hakea mitään ruokaa. Siinä sitten ennen kun pääsin kauppaan oli taas mielialat ihan uusissa sfääreissä. Joku sanoi joskus, että olisin tosi suloinen kun kiukuttelen. Suloisuudesta en tiedä, mutta varmaan itse ainakin nauraisin itselleni ellei kiukuttais niin pahasti 😀

Olin päättänyt ostaa karjalanpiirakoita ja banaanin. No eikö ne piirakat mitä halusin olleetkin loppu??? Tää on niin tätä. Löysin kyllä toisia piirakoita ja banaanin, mutta kiukkupäissäni ostin myös ihan sikana karkkia. Siinä ne edelleen ovat treenikassin pohjalla! 😀 Yhden suklaapatukan mä sentään päätin syödä matkalla takaisi salille ja se jo helpotti mieltä aika paljon. Miten voi olla että välillä on vain sellaista kiukkua, että treenikään ei auta mutta pieni määrä suklaata parantaa mielen?

Life is too short for regrets. . @officialdoyoueven 👈

A post shared by The Official Gym Memes Page (@gymmemesofficial) on

Salilla oli puoli tuntia seuraavaan treeniin niin koitin suunnitella syömistäni. Se on aina mielenkiintoista syödä juuri ennen treeniä, jos syö edes vähän liikaa niin treenistä tulee aika kamalaa. Se ei meinaan ole kovinkaan kiva tunne kun toinen osuu isolla voimalla sun vatsaan joka on täynnä ruokaa! 😀 Eikä kyllä muutenkaan jumppaaminen vatsa täynnä.

Tehtiin eri kuperkeikkatekniikkoja sekä eri variaatioita asennosta jossa toinen on polvillaan ja toinen seisoo. Tuli paljon uusia juttuja mitä en ole aiemmin tehnyt. Näitä on aika vaikea selittää silleen että tekstin kautta ymmärtää mitä oikein tehtiin, mutta hauskin oli varmaan sellainen missä toinen on polvillaan ja se joka on pystyssä laittaa jalat sen polvien väliin ja pitää vyöstä ja kädestä kiinni ja tekee takaperinkuperkeikan niin että toinen lentää yli ja itse päätyy mountiin. Eikö olekin selkeä selitys? 😀

Onnistuin myös yhdessä liikkeessä saamaan kaverin kantapään otsaan, kuului hirveä pamahdus kun luu osui luuhun. Siihen tosin ei jäänyt niin hienoa jälkeä kuin mitä odotin, mitä nyt pieni kuhmu on. Mutta näitä sattuu!

image

Toisen treenin jälkeen oli jo tosi hyvä fiilis, sen se näköjään vaati! 🙂 Nyt mulla on näköjään sekä kahvimaito että mustikat puurosta loppu ja nukuin tosi tosi huonosti, joten saa nähdä millainen mieliala tästä herkullisesta yhdistelmästä seuraa… 😀

12 thoughts on “Kun tunti turpaankaan ei auta

  1. En jotenkaan muista että se meidän keskustelu olis ihan noin mennyt… Mutta meni jo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.