Elämäni rankin vuosi

Posted on Posted in Kamppailulajit, Kilpirauhasen vajaatoiminta, Mielipiteet, Motivaatio, Muoti, Puntti, Punttimimmi, Reissut, Ruokavalio, Terveys, Treeni, Yleinen

Onneksi en vuosi sitten tiennyt, että siitä lähtisi elämäni toistaiseksi rankin vuosi…

Tasan vuosi sitten, mulla oli tosi hyvä treeniputki meneillään. Kävin Tampereella treenaamassa pari päivää, mutta kotimatkalla aloin tuntemaan itseni kipeäksi. Silloin en mitenkään tiennyt, että se olisikin lopun alkua. Vähän liiottelen, mutta ainakin elämäni rankimman vuoden alku. Hyvä puoli tässä on just se, etten tiennyt.

imageMenossa leikkaukseen huhtikuussa 2014.

Muutama kuukausi ennen tätä olin käynyt nielurisaleikkauksessa ja halusin niin vahvasti uskoa, että sillä tulisin terveeksi. Halusin sitä niin paljon, etten suostunut uskomaan ettei leikkauksesta olisikaan ollut hyötyä, vaikka terveydentila osoitti sitä.

29.4 2014

”Mä olen ollut niin onnellinen viime aikoina!

image

On ollut ihan mieletöntä huomata, että leikkauksen jälkeen olen pystynyt treenaamaan niin paljon kuin olen halunnut, eikä ole ollut pakko jättää kivoja juttuja välistä, koska olisin TAAS kipeä. Okei, vajaa kaksi viikkoa mennyt siitä kun pääsin sängynpohjalta pois, mutta tuntuu melkein siltä kun olisi uusi elämä alkanut. Se että voi suunnitella asioita ja toteuttaa niitä. Juuri sunnuntain treeneissä lupasin tulla torstaina treeneihin! Ei varmaan kuulosta miltään isolta jutulta? No mulle se on!

image

Ennen se ei olisi ikinä ollut mahdollista, sillä todennäköisesti tulisin kipeäksi ennen sitä. Varsinkin jos olisin jo muutaman päivän pystynyt treenaamaan niin ei mitään mahdollisuutta että vielä seuraavallakin viikolla pystyisin.”

3.9 2014

”Fiilis on ollut ihan mieletön kun on päässyt takaisin treenien makuun! Kaverit ovat saaneet kärsiä, kun on tullut lähetettyä kilometriviestejä, missä hehkutan miten siistiä on treenata haha! 😀 Fiilis on oikeasti sellainen mitä on alkuun kun on juuri jotain aloittanut ja on se uutuudenviehätys ja innostuminen. Kesän treenit nyt meni miten meni ja tuntuu että mulla on ihan uudelleen syntynyt motivaatio kun annoin itseni himmailla sen suhteen. En muista milloin olisi viimeeksi ollut näin kova draivi treenata ja kehittyä! Ehkä aloittaessani 7 luokalla taas ratsastustunneilla käymisen, kun päätin etten käy siellä pitämässä hauskaa vaan jokaisen tunnin tarkoitus on kehittää ja kuvasin joka ikisen treenin ja analysoin kuvia/videoita.

image

Mitä syksyyn tulee niin olen karsinut turhat asiat pois ja aion panostaa täysillä treenaamiseen, haluan tehdä itsestäni niin hyvän kuin ikinä mahdollista. Miksi? Koska tämä on parasta mitä tiedän! ♥”

image

Tässä vaiheessa epäilin, että kilpirauhasessani olisi jotain vikaa, kun olin yhtäkkiä alkanut hikoilemaan todella paljon ja kaveri tunnisti oireet. Toisaalta ajattelin että se on varmaan normaalia ja kroppani on alkanut toimimaan, sillä lääkärin mukaan kilpirauhasarvoissani ei ollut mitään hälyttävää. Itse olen eri mieltä, kun jälkeenpäin olen osannut tuloksia tulkita paremmin.

20.10 2014

”Näköjään kolme viikkoa kurkku turvonneena ja kipeänä, lämpöä ja verta nielussa ei riitä että saisi ajan lääkärille. Sen sijaan saa mennä terveyskeskukselle jonottamaan aikaa hoitajalle joka arvioi tilanteen, että onko tarpeeksi kipeä lääkärille. Tähän en enää lähde, joten yksityiselle tie vei.

Sain antibioottikuurin ja kävin nieluviljelyssä, ilmeisesti nielu voi tulehtua vaikkei ole nielurisoja, oireet ovat vain vähän lievemmät. Sehän tässä on just ollutkin, vaikea sanoa kuinka kipeä on, kun on tottunut että nielurisat turpoavat ja kipuilevat kamalasti. Niitähän mulla ei huhtikuun jälkeen ole ollut!

Kyselin myös mun ihme hikoiluoireista ja sain listan testeistä mitä kannattaisi ottaa. Lääkäri tosin suositteli että yritän saada ne kunnalliselta, sillä yksityisellä niissä käyminen olisi tosi kallista. Minulta testattiin kilpirauhasarvot kunnalliselta ja sain tosi hyvät tulokset, mutta nyt tämä lääkäri kertoi että siellä ei testata niitä harvinaisempia arvoja vaan yleensä vain yhtä tai kahta. Jäi kyllä ihan huippu fiilis tästa lääkärikäynnistä! Kunhan tästä taudista selviän pitää siis kokeilla onnea tuon hikoilun selvittämisen suhteen!”

image

30.10 2014

”Eilen heräsin istualtani tietokoneen äärestä ja tajusin, että olin nukahtanut nojaten naama käteeni. Olisi pitänyt mennä venäjänkurssille, mutta noin väsyneenä siitä ei olisi tullut yhtään mitään niin menin nukkumaan. Heräsin 4 tuntia myöhemmin ja oli tosi huono olo. Veikkasin ettei nyt ole ihan kaikki kunnossa, mut en halunnut saada sitä todistettua niin en mittanut lämpöä.

Pessimismi on ihan turhaa, mutta kieltämättä alkaa jo pelottaa, että mitä jos leikkaus ei toiminutkaan? Pidempään minua seuranneet varmaan muistavat, että ennen kuin nielurisani leikattiin keväällä olin jatkuvasti kipeä. Normaalia oli olla viikon terve ja sen jälkeen kaksi viikkoa kipeä. Olen ollut tosi tyytyväinen leikkauksen tuomiin tuloksiin niin en haluaisi uskoa että tämä on siitä kiinni.

image

Kavereiltani kun kysytään niin heidän mielestä olen edelleen kokoajan kipeä, vaikka itse en sitä osaa niin ajatella sillä olen ollut niin paljon enemmän terveenä. Mutta, nyt tätä sairastelua on jatkunut yhteensä yli neljä viikkoa, välillä olen ollut parempi ja sitten sairastelu on taas jatkunut, vaikka yhden antibioottikuurinkin olen syönyt. Tämä saa kieltämättä jo pienen epätoivon syntymään mun mielessä. Mitä jos sairastelukierre oli vain hetkellisesti ohi ja joudun taas sairastelemaan kokoajan? Huomenna yritän heti aamusta päästä lääkäriin ja verikokeisiin, toivottavasti asia selviäisi sillä.”

2.11 2014

”Tämä blogi alkaa olemaan enemmänkin sairastelevan päiväkirja kuin urheilevan päiväkirja, mutta onneksi mulla on tämä blogi niin on joku paikka mihin avautua! 😉 Eilen taisi sitten lottovoitto napsahtaa mun kohdalle kun sain ajan kunnalliselta lääkäriin. Tai sitten perusteluksi riitti melkein 5 viikkoa kipeänä ja yksi antibioottikuuri takana! 😀

Lääkäri tuumasi pitkän harkinnan jälkeen, että antibioottikuurini on varmaan päättynyt liian aikaisin ja siksi en tullut terveeksi. Vaikutukset siitä olivat kuitenkin positiiviset, joten kirjoitti mulle nyt kuurin 10 päiväksi. Nyt voi sitten harkita uutta harrastusta, treenikaverilta tuli jo tilaus villasukista mikäli innostun kutomisesta 😀 Tällä kertaa on pakko oikeasti ottaa rauhassa että tervehdyn, eli vähintään yhtä pitkä treenitauko tiedossa.

Jännäähän tässä on kuitenkin se että sain labrasta tulokset jonka mukaan sekä tulehdusarvot että verikuva on normaali. On kyllä sitkeä ja outo tauti kerta ei niihin vaikuta. Mykoplasmaa on muutama täällä ehdottanut, mutta lääkäri sanoi ettei mun oireet sovi siihen. Nyt siis vain peukkuja pystyyn että tällä kuurilla paranisi!”

Tässä välissä lähdinkin extempore viettämään sen 10 päivää Floridaan! 😀 Kerta en saanut treenata vaan piti levätä, niin voittaahan Floridassa makoilu omassa sängyssä homehtumisen! 😀

imageimage

11.12 2014

”Ei voi ************************************************ olla todellista. Tiistaina oli vähän huono olo joten nukuin koko päivän ja päätin ottaa lepopäivän etuajassa kun siltä tuntui. Optimistina menin nukkumaan ja suunnittelin jo aamun treeneja. Ja mitä käy? No herään aivan tuhannen flunssassa. Kurkku kipeä ja nenä ihan tukossa ja tässä kirjoitushetkellä yömyöhään kuumemittari näyttää 37,6 vaikka olen särkylääkkeet ottanut. Ei voi olla todellista, ei ole nyt ollenkaan aikaa sairastella.”

image

12.1 2015

”Nyt otti tunteisiin. En osaa edes laskea kuinka monta kertaa olen maannut sängyssä toivoen, että sairastelisin vain pari päivää. Ollut kateellinen niille jotka eivät juuri koskaan sairasta. Jopa niille joilla on parin päivän flunssa kerran kuussa. Olisin antanut mitä tahansa jotta olisin kipeä vain kerran kuussa.

Ettei tarvitsisi aina aloittaa uudestaan. Aina kun treeni alkoi kulkemaan tulin kipeäksi. Jos sain viikon treenata olin kaksi viikkoa kipeänä. Mutta siihen tottui. Ihminen tottuu kaikkeen.

Sitten käännetään veitsi haavassa kun eteen tulee tekstejä siitä, miten toisella on elämä ohi koska on pari päivää kipeä. Ei siinä, en mä haluaisi kenenkään sairastavan ja on varmasti epämiellyttävää oksentaa pari päivää. Mutta ei elämä oikeasti siihen kaadu. Eikä treenikään, paitsi jos asenne on sellainen. Tuntuu pahalta, kun se jolla minun silmissäni on optimaalinen tilanne jota minäkin toivon, itkee asiasta.

image

Minusta tuntuu jo pahalta valittaa mun sairasteluista, jostain flunssasta. On ollut suoraan sanottuna todella v****maista olla monta vuotta jatkuvasti kipeänä, mutta on niitä joilla tilanne on paljon huonompi. Jotka antaisivat mitä tahansa, että olisi vain flunssaa.”

24.3 2015

”Tämä vuosi on surkeuden huippu, en ole varmaan ikinä treenannut yhtä vähän kuin nyt. Siksi, että on ollut huono olo ja lämpöä. Niin, ja se pitkittynyt keuhkoputkentulehdus. Eikä olo millään ole tuntunut parantuvan muuta kuin hetkellisesti. Mutta jo se hetkellinen hyvä olo auttaa jaksamaan, kun pääsee viikon kunnolla treenaamaan ennen kuin pitää olla taas kipeä. Nyt kun olin niin huonovointinen etten jaksanut mennä töihin niin menin onneksi pienellä painostuksella lääkäriin.

Maailman eniten hanurista oleva vointi lienee muuten ”no väsyttää ja on huono olo ja on vähän lämpö koholla”. Siinä mun kolmen viimeisen viikon selitys, kun joku on kysynyt että miksi en ole treenannut. En tarkoita, että se olisi kamalin olotila mitä voi olla, mutta onhan se nyt kamalaa kun oikeasti voi huonosti, mutta oireet kuulostavat maailman väsyneimmältä tekosyyltä! 😀 Keskiviikkona lääkäri sitten soitti ja kertoi uutiset:

Selkeä kilpirauhasen vajaatoiminta.”

6.5 2015

”Kuusi viikkoa sitten lääkäri soitti minulle ja kertoi, että olen sairas ja tulen olemaan sitä loppuikäni. Ensimmäisenä tunsin lähinnä suunnatonta helpotusta! Vihdoinkin tiesin mikä minussa on vikana ja että sille olisi jotain tehtävissä. Kilpirauhanen ei toimi niin kuin pitäisi ja sille on olemassa lääkitys. Aloitin lääkityksen ja olin todella optimistinen, nyt voisin vihdoinkin paremmin!

image

Ei menny montaa päivää ennen kuin romahdin. Tuijotin tyhmää lääkepurkkia. Miksi se ei auta? Miksi en voi yhtään sen paremmin, päinvastoin. Vaikka tiedän mikä minussa on vikana. Miksi se ei auta?!?

Olen kokoajan ajatellut, että kun selviää mikä minussa on vikana, alan voimaan hyvin, HETI. Koska kun tietää mikä on vialla niin se korjataan. En ole osannut edes ajatella, että se voisi olla pitkä prosessi vielä sen jälkeenkin.

Multa on lähtenyt kaikki halut. Ei tee mieli tehdä mitään, syödä mitään, innostua mistään. Loman aikana huomasin, että syön vain koska on pakko. Vatsa kurnii ja on nälkä, mutta kävelen vain ravintolasta toiseen koska ei tee mieli mitään. Lopulta on vain valittava jotain ja syödä koska on niin väsynyt että itkettää. Eihän minun ole karkkiakaan tehnyt mieli pitkään aikaan. Sitä voin syödä, koska on nälkä, mutta mun lempikarkit innostavat yhtä paljon kuin näkkileipä.

image

Vaikka aamusta olisinkin innoissani lähemässä treenaamaan, niin illalla olen ollut niin poikki etten vain pysty. Silmät tuskin pysyvät auki, ei kiinnosta mikään eikä ajatus kulje. Tulen kotiin enkä edes jaksa katsoa mitään hömppäohjelmaa. En jaksa keskittyä.

Mun aivot silti mieltävät tämän laiskuutena, ei sairautena. Mua ottaa päähän ihan sikana selitellä asioita kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Vaikka asia oikeasti on niin, niin se tuntuu ihan pirun tyhmältä.

Mua on aina ärsyttänyt ihmiset jotka kokoajan selittävät asioita. ”En voi tehdä sitä ja tätä koska selitys x”. Ja nyt olen itse ihan samanlainen. En tiedä reagoiko kukaan muu edes näihin, mutta itseäni ärsyttää selittää esimerkiksi treenaamattomuuteni tällä sairaudella. Kun en halua hakea sääliä ja myötätuntoa, haluan vain jaksaa elää eikä vain olla elossa. Tunnen itseni laiskaksi selittäjäksi, joka ei saa mitään aikaiseksi.”

8.6 2015

”Treeni ja urheilu on hyvin pitkälti se millä määrittelen itseäni, se on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni ja mitä kaikista eniten haluan tehdä. Ja nyt en ole sitä pitkään aikaan voinut kunnolla tehdä.

image

Tätä väsymystä ja voimattomuutta on vaikea kuvailla. Jos valvoo koko yön niin väsyttää, mutta tämä on erillaista. En tiedä mikä oikein olisi hyvä sana. Vaikka nukkuisin 15 tuntia putkeen olo on apaattinen, ihan kuin aivot olisivat koomassa ja väsymys ei nukkumalla vähene. Eikä se välttämättä naamasta edes näy, en jaksa muille valittaa kun ei se sillä muutu.”

25.6 2015

”Mä en edes jaksa yrittää tässä mitään positiivista enää nähdä, kun ei tästä asiasta positiivista tule vaikka laittaisi kermavaahtoa päälle. Voisin vaan lyödä päätä seinään. Tai itseasiassa se on liian raskasta, mun tekee mieli vaan nukkua kokoajan. Mutta kun mulla olisi muutakin tekemistä kuin nukkuminen. V***ttaa kun tuntuu, että elämä menee ohi kun ei jaksa tehdä mitään.

Kaksitoista viikkoa on lyhyt aika, mutta se samalla todella pitkä aika, jos on jo vuosia toivonut parantuvansa, vihdoinkin saa diagnoosin ja odottaa kiltisti ja toivoo että olo pikkuhiljaa muuttuisi ja 12 viikon päästä olo on edelleen paska. Ellei paskempi. Mulla on paino tässä ajassa noussut 4kg, hiukset lähtee päästä, en muista mitään ellen kirjoita ylös, päätä särkee ja voisin nukkua vuorokauden ympäri.

image

Sekin on aika rasittavaa, että vaikka olo on huono, niin se ei näy päältä. Ystävä tässä totesi etten enää ole se sama positiivinen tyyppi joka aina nauraa ja hymyilee, sillä kyllähän tämä vaikuttaa. Siitä kai sen huomaa ulospäin.

11.8 2015

”Vaikka mulla ”loma” loppui viime viikolla, niin olo on nyt arkeen palattuna ollut vähän pirteämpi, kuin mitä se on koko kesän aikana ollut yhteensä. En vielä uskalla lähteä tuulettamaan, että olisi parempi olo, koska oon huomannut, että mitä vähemmän ajattelee että olo olisi parantunut, sen vähemmän surettaa kun tajuaa olevansa väärässä.

image

Kuten vastasin salilla kun kysyttiin että onko olo yhtään parantunut, ”vähän, ei enää v*tuta ihan kokoajan”. Aika siisti fiilis pakko myöntää!”

14.9 2015

Minun lääkeannosta nostettiin taas pari viikkoa sitten ja lisättiin myös d-vitamiinia ja rautaa. Näillä mennään nyt pari kuukautta, katsotaan auttaako. Vähään aikaan en olekaan päivitellyt mitään sairastelukuulumisia tänne. Tuntuu itselle niin kuluneelta aiheelta, aiheelta mitä en jaksaisi miettiä.

Kun lähden pohtimaan terveydentilaani, alkaa ahdistamaan ja voin vaan todeta, että eniten v**uttaa kaikki. Siksi pyrin olla miettimättä, kun ei se sillä ainakaan parane. Päivä kerralla tekemättä isoja suunnitelmia ja yritän nauttia pienistä ja hetkittäisistäkin parantumisen merkeistä.

Jotenkin hämmästyttää, miten optimistinen olen kaikesta huolimatta jaksanut olla. Aina kun on ollut parempi vaihe tai olen edes kerran päässyt treenaamaan, olen ollut intoa täynnä ja toivonut että nyt se on ohi. Ja silti jokaikinen kerta pettynyt, mutta silti seuraavan kerran jaksanut innostua. Sen huomaa näistä tekstipätkistä, että miten se optimismi on vähentynyt kerta kerralta. Siinä missä alkuun toivoin parasta v**utus ja turhautuminen on korvannut optimismin. Ei enää jaksa pettyä, niin parempi olla innostumatta.

image

Tämä aika vuodesta on mun lempivuodenaika. Minulle syksy tarkoittaa uuden alkua ja se piristää joka vuosi. Minusta on ihanaa kun illat pimenevät ja puut ovat keltaiset. Parasta on kävellä ulkona kauniin päivän jälkeen, juuri sillon kun päivä on juuri vaihtumassa iltaan. Näin alkusyksystä minua ei edes haittaa ajatus syyssateista, sillä onpahan ainakin hyvä syy olla sisällä peiton alla!

Toivottavasti syksy tarkoittaisi tällä kertaa muutos parempaan, että saisin olla terveempi! Se olisi hienoa! 🙂

23 thoughts on “Elämäni rankin vuosi

  1. huuuh enpä jaksanut lukea ihan koko postia, mutta ikävältähän tuo kuulostaa :(. Mä olen selvinnyt reiluksi kolmekybäseksi hyvinkin terveänä :). Tosin vmäisiä pikkukremppoja kyllä on; huuliherpes, jännityspäänsärky sekä paiseet, joita voi pukata montakin esim nivusalueelle. Etenkin noi jälkimmäiset on nihkeitä, kun niistä ei kovin moni kehtaa puhua edes julkisesti (ajatellaan kai että se liittyy jotenkin hygieniaan tms)., lääkärikin sanoi että melkein jokaisella on ainakin kerran elämässään paise. Ja sitten on meitä, joilla niitä vain tulee ja tulee…

    Ehkä sun vuosi kaikesta rankkuudesta huolimatta oli ainakin suuren henkisen kasvun vuosi? Jossain sanoit että määrittelet itsesi urheilijana. En sano ilkeästi, mutta mun mielestä kaikenlaiset tittelit ja määritelmät tekee vähän pahaa meidän psyykelle. Itse ajattelin vähän samalla tavalla joskus aiemmin, ja jollain tavalla se myös ahdisti minua. Taisin ajatella jotenkin alitajuisesti ”olen urheilija, ja sitä multa odotetaan”. SIinä helposti unohtaa että hei, mähän olen todella paljon muutakin! En tiiä saitko sekavasta sepustuksestani selvää :p.

  2. Heippa.

    Toivottavasti lääkkeen oikea ämpärissäpä löytyy sinulle.. minulla on sama lääkitys käytössä.

    Olen tienannut 5 vuotta. Kolmantena vuotena mulla todettiin pahanlaatuinen kasvain kilpirauhasessa. Lopulta lääkärit luulivat sen olevan syöpä ja poistovat kilpirauhasesta 75 %.

    Myöhemmin todettiin sen olleen hyvälaatuinen kasvain ja kilpirauhasta olisi tarvinnut leikata kymmenesosa pienempi määrä..

    Tämän virheen vuoksi joudun syömään lääkkeitä loppuikäni. Olen nyt vasta 22-vuotias.

    Ymmärrän ton apaattisuuden.. sitä on vaikea perustella muille. Usein kuulen sanottavan, että ota päiväunet.. mulla ne pahentaa tilannetta.

  3. Hurjasti tsemppiä, taistetelutahtoa oman terveyden hoitoon, ja iloista, raikkaampaa syksyä! 🙂 Kirjoituksesi kuulosti omalta tarinaltani varsin paljon. Yli viisi vuotta kärsin toistuvista flunssista ja kammottavasta väsymyksestä, ”aivosumusta”. Kaksi vuotta sitten kinuamalla nielurisat leikattiin ja niiden todettiinkin olevan kroonisesti pahasti tulehtuneet. Tämän jälkeen taistelin edelleen väsymyksen ja hullun hikoilun kanssa ja epäilin kilpirauhasessa olevan ongelmia koska suvussammekin näitä ongelmia on esiintynyt. Julkisella puolella tuli aina sama vastaus, ”arvot viiterajoissa, kolmekymppisille väsymys on nykypäivänä niin tavallista”. Siis what!? Olin pöyristynyt tuosta lääkärin kommentista! Säästöprojektin jälkeen tieni vei yksityiselle lääkärille, joka totesi kilppariarvoni sahailleen jo kauan vajaatoiminnan ja viitearvojen välillä (vein labralappuset mukanani muutamalta vuodelta). Siispä lääkitys saatiin alkuun. Balanssissa tilanne ei ole vieläkään, mutta olo muuttui huomattavasti tyroksiinilääkityksen myötä. Samalla todettiin, että vaikka hemoglobiini oli hyvä, sen varastomuoto oli vähissä. Myös D-vitamiinin syömistä huolimatta D-vitskutaso oli matala. Toivoisin, että jokainen joka kamppailee vastaavien asioiden kanssa, jaksaa etsiä apua ja toki hoitaa itse terveyttään parhaansa mukaan. So stay strong sister, because you are worth it!! <3

  4. Mulla oli sama kokemus kuin Sannalla eli varastoraudan vähyys ei nostanut kilpirauhaslääkityksestä huolimatta arvoja kunnolla eli lääkitys ei purrut normaalisti. Ferritiiniarvo oli itselläni 30 ja lääkäri sanoi että ok, vaikka toinen lääkäri sanoi että vähintään 40 pitäisi olla. Pitkää pinnaa vaaditaan, koska olo ei muutu hetkessä. Itselläni meni n. 6 kk olon normalisoitumiseen. Oleellista on myös poistaa kokonaisstressiä taustalta mikä yleensä on mukana kun kilpirauhanen alkaa reistailemaan. Urheilu on myös yksi elimistön stressitekijä vaikka mielelle niin hyvää tekeekin. Pirteämpiä päiviä syksyyn!

  5. Mä niin tiedän tuon tunteen kun on koko ajan kipeänä! Mulla kierre alkoi kun palasin äippälomalta töihin ja tyttö meni tarhaan. Sairastin varmaan jokaisen flunssan mitä eteen käveli. Välillä ehdin olla vain muutaman päivän terveenä ennen kuin seuraava alkoi taas. Kun immuniteetti tippuu riittävän alas niin vaikeahan se on siitä suosta nousta ylös. Mun lääkäri sanoi heti, että homma helpottaa kun kesä ja lämpöiset kelit tulevat ja niin myös tapahtui. Nykyään vastustuskyky on huomattavasti parempi ja vain harva tauti työpaikalla tarttuu. Mutta tytöltä saan edelleen kaiken! Mikä ärsyttävintä, tyttö on juuri nyt kuumeessa….

    Työni puolesta olen aika paljon tekemisissä kilpirauhaskokeiden ym kanssa. Aika moni on sanonut, että vie 6kk-12kk ennen kuin olo normalisoituu eikä ihmekään, onhan kyseessä elimistöä säätelevästä tärkeästä eläimestä! Oletko mittauttanut kolesteroliarvoja? Toisilla kilpirauhasen liika/vajaatoiminta vaikuttaa myös kolesteroliarvoihin! Suosittelen tsekkaamaan nekin jos ei ole äskettäin tsekattu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.