Ei huono valaistus hyvää kisakuntoa pilaa

Posted on Posted in Dieetti, Kisat, Mielipiteet, Motivaatio, Muoti, Punttimimmi, Ruokavalio, Treeni, Yleinen

Julkaisin sunnuntaina tekstin siitä, että Jyväskylän SM-karsinnoissa body fitneksessä oli huonompi taso kuin bikini fitneksessä, linkki tekstiin. Jokainen voi katsoa kisakuvia ja tehdä niistä omat päätelmät, mutta tämä on minun mielipiteeni. Oi tätä selitysten määrää, joihin olen tekstin julkaisun jälkeen törmännyt siitä, että miksi kunto oli mitä oli:

Kisapainajaiset vei yöunet ja valvottiin öitä itkien takaposeerauksessa loistavaa selluliittia, univelan ja stressin takia myöskään nesteet ei lähteneet liikkeelle ja näin ollen kuivatteluviinistäkin tuli hirveä krapulapöhö, Jyväskylän lavan vasemman reunan valonheitin osui huonosti juuri omaan keskivartaloon, katsomon salamavalot sai silmät kieroon ja hampaat keltaisiksi, liikavarvaskin puristi korkkareissa niin, ettei asentoja saanut tehtyä kipeellä jalalla.

Meikki ei korostanut parhaita piirteitä, kisaväri olo väärän värinen, bikinien malli ja kristallien asettelu vääristi kropan muotoja, hikoiltiin suihkurusketuksen läiskikkääksi ja kaiken lisäksi iski vielä parsakaaliallergia kesken dieetin ja oli aivan pakko syödä tilalle pullaa. Puhumattakaan siitä, kuinka liukas lattia ja huono tuuletus lavalla oli tai kuinka anatomiset asennot ei lähtökohtaisestikaan korosta kenenkään parhaita puolia. Myös tuomarilla näytti olevan vispilänkauppaa voittajan kanssa.

En tiedä, unohdetaanko selitellessä sen, että kisatilanteessa tekijät ovat samat kaikille? Valolla saa kikkailtua huonosta kunnosta hyvännäköisen kuviin, mutta jos on kunnossa, niin on kunnossa ihan valoista riippumatta. Yhden sarjan voittajalla oli kuvien perusteella todella vaaleaksi jäänyt väri, mutta voitti silti.

image+168cm voittaja Heini Hakalahti oli vaaleampi kuin muut sijoittuneet.

Tiedän, että kisadieetti on rankka kokemus ja jokaisella kisaajalla on oikeus tuntea ylpeyttä siitä, että on dieetin suorittanut loppuun ja noussut lavalle. Jokainen saa myös käydä kokeilemassa onneaan ja voittamaan itsensä jos siltä tuntuu. Kunto saattaa myös olla ihan hyvä vielä vähän aikaa ennen kisoja, mutta sitten joku pilaa sen. Esimerkiksi viimeistelyt saattavat mennä pieleen, mutta se ei selitä 5kg ylimääräistä läskiä.

Jokainen voi itse käydä kokeilemassa, että millaista on vetää dieetti, en väitä etteikö se olisi rankkaa. Mutta miksi jokaisen pitäisi kokea se itse, vain koska ei ymmärrä miksi lähteä liian vähäisellä treenaamisella puolen vuoden dieettirumban kautta kisoihin, joissa lähtökohtana on ettei pärjätä? Kun voisi kehittää itseään vielä jonkun aikaa, niin että oikeasti olisi jotain mistä olla ylpeä?

image

Kisoihin lähtiessä jokainen kuitenkin tietää suurinpiirtein mistä on kyse. Tiedetään, että edessä on kova dieetti, tiedetään että edessä on arvostelua ja tiedetään mitä lajilta vaaditaan. Oletettavasti tiedetään myös, että pärjätääkseen pitää olla kunnossa myös muiden kun oman kullan mielestä. Joten miksi lähteä kisadieetille, jos ei dieetin alussakaan ole sitä mitä lajilta vaaditaan? Harva onnistuu dieetin aikana takomaan suuria määriä lihaksia itseensä tai pudottamaan järjetön määrä rasvaa ja silti päästä hyvään kuntoon.

Fitneksessä ei kisata siitä, että kuka on laihduttanut eniten tai kokee tehneensä kovimman duunin, vaan puhtaasti siitä, että kuka on kisapäivänä lajiin nähden parhaassa kunnossa, sekä osaa tuoda paketin parhaiten esille.

image

Näin yhden kommentin, jossa kysyttiin, että eikö tosiaan ole mitään esikarsintaa, ettei tarvitsisi mennä huonossa kunnossa suoraan kameroiden eteen? Ei ole, vaan tämä oli se karsinta.

Taas peräänkuulutan myös sitä valmentajan vastuuta. Miksi ei voi sanoa suoraan valmennettavalle, että tästä ei tule mitään? Jonkun pitäisi uskaltaa sanoa kilpailijalle, että kisatavoitetta kannattaa siirtää eteenpäin ja keneen kilpailija luottaisi enemmän kuin omaan valmentajaansa? Vai onko se niin, että jos on ostanut vuoden kisavalmennuksen, niin lavalle mennään kunnosta riippumatta ja siten ”onnistutaan tavoitteessa”, tai saadaan ainakin vastinetta rahoille?

Itsensä voi voittaa niin monella muulla tavalla, josta ei seuraa ankaraa arvostelua ja kuvia mahdollisesta huonosta kunnosta ikuisiksi ajoiksi nettiin. Ja jos ei tiedä, että lavakuvia arvostellaan jälkeenpäin, niin se varmasti selviää viimeistään ensimmäisten kisojen jälkeen. Kyseessä on kuitenkin arvostelulaji jossa kisataan ulkonäöllä ja vielä SM-kisojen karsinnat. Kisojen jälkeen arvostellaan jopa voittajia, eikä häviäjät pääse helpommalla. Joten se ei välttämättä ole paras paikka itsensä voittamiseen ja itsetunnon kohotukseen.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ne jotka eivät ole kunnossa olisi tehneet parhaansa dieetillä. Mutta jos pohjatyö ei ole kunnossa, en ymmärrä miksi pitää kiirehtiä lavalle? Luulisi jokaisen ymmärtävän, että jos ennen dieettiä ei ole lihasta niin ne lihakset eivät dieetillä maagisesti ilmesty. Tai että jos on liian paljon pudotettavaa se hyvä kisakunto saattaa jäädä saavuttamatta, vaikka olisi paljon lihasta.

image

Se ettei ole kunnossa, ei myöskään tee kenestäkään huonoa ihmistä. Mutta jos leikkiin lähtee, leikki pitää myös kestää. Kenenkään sijoitus ei jää siitä kiinni, että kisapaikalla olisi huonot valot tai siitä ettei saatu tarpeeksi pumppia, vaikka ne ehkä helpottavat omaa ketutusta jos ei osata nähdä että kunto ei riittänyt. Silti ehkä kannattaa jättä lukematta tämänkaltaisia tekstejä ja foorumien arvosteluita, jos ei halua pahoittaa mieltään.

Itse arvostan paljon enemmän niitä, jotka itse tiedostavat puutteensa ja jättävät kisaamatta, kuin heitä jotka kärsivät dieetilla ja nousevat lavalle huonossa kunnossa. Ei se tee kenestäkään luovuttajaa, että tiedostaa ettei ole tarpeeksi hyvä eikä lähde leikkimään terveydellään todistaakseen jotain. Eveliina Tistelgren päätti esimerkiksi jättää tämän syksyn kisat välistä, kun ei ehtinyt kuntoon ja kirjoitti siitä hyvän tekstin, linkki tekstiin.

Ja kuka minä olen tällaisia asioita kirjoittamaan? Olen tällainen lajia sivulta seuraava tyyppi, jolla ei ole aikomusta nousta lavalle ainakaan lähitulevaisuudessa. Minä en halua voittaa itseni tällaisessa yhteydessä, vaan jos päättäisin kisata lähtökunnon pitäisi olla sellainen, että minulla olisi realistinen mahdollisuus itseni voittamisen lisäksi voittaa muut.

Kaikki tekstin kuvat lainattu Bodylehden galleriasta.

52 thoughts on “Ei huono valaistus hyvää kisakuntoa pilaa

  1. En ymmärrä miks tää asia sua niin paljon hetkauttaa? Niillä, jotka ei pärjänny on varmasti ihan tarpeeks paha mieli ilman tällästä….

    Jokaisen oma asia nouseeko lavalle missä kunnossa, mutta tällänen someilkeily saisi kyllä loppua..

    1. No jos bloggaa sivustolla jonka nimi on Fitfashion ja joka keskittyy aika paljon fitnes-aiheisiin juttuihin niin kai nyt fitnes-kisakauden alettua odotetaankin siihen liittyviä postauksia 😀

      Ja jokainen joka lavalle nousee on varmasti tiennyt lähtevänsä kisaamaan täysin ulkonäön arvosteluun perustuvaan kilpailuun, kyllä sitten pitäisi kaikenlainen arvostelu kestääkin. Yllätyksenä negatiivinen palaute tosin voi tulla jos se valmentaja ja lähipiiri on vakuutellut kunnon olevan ihan jotain muuta kuin on, ja tavoitteet olleet pokaaleissa kun todellisuudessa ei olisi edes ollut fysiikalta valmis nousemaan koko lavalle.

  2. Olen nyt seurannut tätä kisoista seurannutta souvia siitä, kuka voi mennä lavalle ja kuka ei jne. Kuvia selatessa läpi tuli todella muutamaan kertaan tunne, että olisko kannattanut jättää välistä ja odottaa vaikka muutama vuosi. Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa ja määrittää mitä kisoilta hakee – olisi se sitten sijoitusta taikka kokemusta, mitä ikinä – mutta se mitä on juuri vaikea kestää on selittely. Jälkipuinti on toki ymmärrettävää, mutta kun aletaan syyttämään jo valaistusta, niin se menee yli hilseen.

    Mutta ehkä tässäkin kukin tekee oman valintansa siitä, keskittääkö energiansa valaistuksen puimiseen vai oman itsensä tarkasteluun. 🙂

    1. Nimenomaan! 😀 Jokainen kilpailee jos siltä tuntuu tai jättää kilpailematta, mutta kenenkään sijoitus tuskin jäi tekosyistä kiinni!

  3. Oon sun kanssa ihan samaa mieltä. Mun mielestä valmentajien pitäisi olla rehellisempiä valmennettavilleen. Taso oli todellakin nyt syksyn kisoissa suoraan sanottuna surkea. Itse jätin skabat väliin koska en olisi kerennyt kuntoon millään. Kuukauden sairastelu (välilevypullistuma) ja burnout veivät voimat SEKÄ rahat. Valmentaja oli samaa mieltä ja arvostan hänen suorapuheisuuttaan. Ehkä joskus sit lavoja kohti uudestaan kunhan saa selän taas toimintakuntoon (ja talouden). Hyvä teksti. Jos joku pahoittaa mielensä, niin boo-fucking-hoo.

  4. Helkutin hyvä kirjoitus. Puit tekstiksi juuri sen mitä oon ajatellut. Mulla on seuraavat kisat tulossa ensi vuonna ja mä tiiän että valmentajani on rehellinen…oon iteki tosi itsekriittinen mutta mä en lähe keskeneräisenä lavalle. Onhan se jossain sitä rahat pois-meininkiä…ku oot valmennuksen maksanu meet lavalle oli kunto mikä hyvänsä. Ihmettelen vaan eikö valmennus/tiimi ajattele yhtään mainettaan? Ja millaisen kuvan antaa lajista jos laitetaan ihmisiä keskeneräisinä lavalle jotka on ”vaan” laihduttanu (ja kuntoillu siihen päälle)?

    Tarkoitukseni ei tod ole ilkeillä. Mua säälittää ku on nuoria tyttöjä joiden kuvat on tuolla arvosteltavana. Joista maallikkokin näkee että ollaan kaukana lavakunnosta.

    1. Näköjään monelle fitness on puhdasta bisnestä, mutta samaa olen myös ihmetellyt sen maineen suhteen. Ei ole hirveän hyvää imagolle että joku täysin ”keskeneräinen” tyyppi edustaa valmentajaa. Toiset tästä välittävät, mutta toiset taitaa ajatella, että jos tiimissä on muutama hyvä niin ei haittaa että on muutama huonoakin. Ja jos yhden kisavalmennus tuo valmentajalle vaikka 1000€/vuosi, niin kannattaahan niitä hyväuskoisia pitää mukana 😀

  5. En ymmärrä minäkään miksi tässä blogissa suurin osa teksteistä on pelkkää ilkeilyä milloin mitäkin kohtaan? Kumpuaako kaikki vain tyytymättömyyden tai riittämättömyyden tunteesta itseään kohtaan, kun energia keskittyy milloin fitnessmimmien ja milloin kisailijoiden dissaamiseen. Toki ymmärrän, että ihmisiä on monenlaisia, toiset tekee ja toteuttaa haaveitaan mutta toiset jäävät ja tyytyvät vain arvostelemaan sekä pätemään.

  6. Onneks osaat asettua kotisohvaltas kilpailijoiden fiiliksiin tai sulla on oikeus edes siihen (not) tai kertoo miten hommien pitäs mennä. Putoo orreltas srsly :DD myötähäpeä.

  7. Oon kauan jo ukenu sun blogia ja aina susta tykänny, mut mulla alkaa mennä jo maku näihin kilailijoiden mollaukseteksteihin mitä nyt on nähty sulta jo pari. Inhottavaa kun tuntuu että pitää väenvängällä saaha kaiveltua jokainen sivulauseen pilkku muitten tekemisistä ja ulkonäöistä ja sitten kovaan ääneen arvostella. Vaikka kuinka arvostelulaji onkin. Musta Minni kirjotti tosi hyvin mutta sää et muuta ku mollaa vaan toisia :(. Voisitko jo pikkuhiljaa antaa olla?

      1. Minnillä oli hyvä teksti omista kisafiiliksistään! Tämä teksti ei ole Minnille tai kenellekään muulle henkilökohtaisesti suunnattu vaan yleistä pohdintaa näistä kisoista. Minnin kanssa ollaan kuitenkin tänään vaihdettu kahden kesken ajatuksia ja mielipiteitä aiheesta ja uskon että siitä syntyi molemmille uusia ajatuksia ja ymmärrystä toisen mielipiteistä! 🙂

  8. Nimenomaan mikä sinä olet tästä aiheesta kirjoittamaan?se on tämän jutun pointti.vaikutat muuten poikkeuksellisen ”herttaiselta”tyypiltä.

    1. Näitä kisaajia tullaan arvostelemaan riippumatta siitä, että kirjoitinko tämän tekstin vai en. Se nyt vain on karu totuus, että missä tahansa urheilulajissa kun mennään kansalliselle tasolle, niin kilpailijoita arvostellaan myös muidenkin kuin tuomareiden tahoilta. Mietitään vaikka lätkää, pitääkö sanoa enemmän? 😀

  9. Juu juu, ja toiset esim. käy nostamassa kisoissa 40 kg penkistä 90 kg kehonpainolla ja kertoo voimaharjoittelevansa.

    Kisaamaan vaan kaikki halukkaat, keltä se on pois kun tyypit harrastelee!

    1. Voisin jatkaa vielä, että eikö sun valmentajan kuuluisi ottaa parempi vastuu ja kertoa, ettei 40 kg penkki ja 120 kg maastaveto ole mitään kisatuloksia sun painoiselle naiselle?

      Pari vuotta treenanneen mave: http://www.exrx.net/Testing/WeightLifting/DeadliftStandardsKg.html
      Täysin treenaamattoman penkki: http://www.exrx.net/Testing/WeightLifting/BenchStandardsKg.html

      Vai menetkö kuitenkin sinne viime postauksessa hehkuttamiisi kisoihin ihan harrastuksesta ja fiiliksen vuoksi? Miksi sinuun pätee eri säännöt noissa kisahommissa kuin muihin?

      1. Heh 😀 Ymmärrän toki mitä ajat takaa, mutta en välttämättä menisi vertailemaan salinsisäisiä kisoja SM-kisojen karsintaan. En penkkiä treenaa juuri ollenkaan, joten tuloskin on vastaavasti sen mukainen, mitä sitä selittämään. En minäkään näillä tuloksilla menisi Suomenmestaruuksiin karsimaan, sillä sehän olisi ihan naurettavaa! 😀 Valmentajaa minulla ei tällä hetkellä ole.

        Minunkin mielestä on hyvä juttu osallistua kisoihin jotka ovat sopivat omaan tasoon nähden, mutta jos kisat edeltävät puolen vuoden dieettiä ja sitä tehdään mahdollisesti terveyden uhalla, en näe siinä järkeä. Toki jokainen tekee miten haluaa, mutta siitä seuraa myös arvostelua ja monessa tapauksessa sairastutaan ikävä kyllä dieetin seurauksena.

        On mielestäni eri asia osallistua harrastekisoihin, jotka eivät vaadi suurta valmistelua vaan nimenomaan harrastamista, kuin SM-kisoihin. Monessa lajissa on mahdollista käydä muutaman kerran viikossa harrastamassa ja sitten osallistua harrastajille suunnattuihin kisoihin joissa muutkin ovat samalla tasolla.

        1. Tuosta terveellisyydestä oon kyllä samaa mieltä kanssasi. Sinänsä varmaankin olisi kisaajille fiksumpaa ensin takoa sitä lihaa ihan oikeasti jos nyt välttämättä haluaa kisata. Ihan vaan ettei vedä tuollaista hullua diettiä ”turhaan”.

          1. Kyllä, se juuri olikin pointtini tällä tekstillä! 🙂

      2. Aaahhh, ilkeät anonyymit <3 Ainakin Natalia sanoo mielipiteensä omalla kuvallaan ja omalla nimellään, eikä heitä viiltävää analyysia nimimerkin takaa 😀 ja eiköhän SALIkisat ole eri asia kuin SM-karsinnat ja eiköhän hän lähes ainoana naisena ole myös aika varma sarjansa voittaja 😀 itse ymmärrän kokemuksen vuoksi kisaajat, mutta itseänikin hämmentää nämä mm. Valoista, poseerausasennoista ja tuomareista valittajat, kun ne ovat samat kaikille.

        1. Näen nuo fitnesskarkelot vähän samanlaisina jokatädin reippailutapahtumina kuin vaikka maratonit. Todella moni treenaa osallistuakseen, kovin harva voittaa ammattilaiskisoja. Jokainen saa silti elää sitä elämäntapaa, vaikka tietenkin lavalla keikailu on yleisöä provosoivampaa kuin se Helsinki City Maraton :). Ja sitten on tietysti nuo terveysjutut, mutta ne vaivaa samalla lailla tai enemmäkin myös menestyjiä.

          Enkä Punttimimmi paheksu, vaikka osallistuisit sinne voimanoston SM:äänkin, ei nuo tulosrajat kovin korkealla näy oleva sielläkään: http://www.suomenvoimanostoliitto.fi/sm-tulosrajat.

          ps. sorry nyymiys, mutta blogin pitäjälle näkyy kyllä oikea nimeni.

  10. Oon pitänyt sua fiksuna mutta tämä postaus oli kyllä ihan suoraa vittuilua ja kiusaamista suoraan toista bloggaajaa kohtaan. Ehkä teksti ei olisi ollut niin paha, jos et olisi suoraan viitannut ko. tekstiin koko ajan. Olen samaa mieltä että muutama hyvin keskeneräinen kunto kisoissa oli esim. bikinissä, mutta en halua arvostella suoraan koska en voi tietää mitä lavalla pääsy vaatii kun en ole itse kisapreppiä ikinä vetänyt. En vaan siedä tällaista nettikiusaamista.

    1. Siis mistä tekstistä oikein puhut? Tietääkseni en ole mihinkään tekstiin viitannut tai ketään henkilökohtaisesti arvostellut, mutta ehkä netissä pyörii joku teksti josta en ole tietoinen?

  11. Onhan tässä hyviä pointteja mutta…

    Oon samaa mieltä sun kanssa siitä, että selittely on ihan turhaa. Mieluummin analysoi niitä todellisia syitä siihen miks kävi niin kuin kävi. En seuraa fitness-kisoja enkä niistä mitään tiedä, joten ei sen enempää tästä.

    Sitä piti kuitenkin sanoa, että kukin tietty tyylillään, mutta näissä postauksissa on vähän turhan kärkäs sävy. Tykkään kyllä kun oma mielipide uskalletaan sanoa suoraan, mutta tästä tekstistä jäi vähän ikävä maku suuhun. Joo, fitness-kisoihin valmistautuminen vaatii mielettömästi enemmän kun perus salikisoihin. Niitä kisoja ei myöskään kai oo ku ne kahet vuodessa, joten mikäs teet. Ja kuka sitä tietää, onko valmistautuminen tehty terveydellä leikkien? Jokainen itse päättäköön, haluaako sitä kokemusta kartuttaa vaikka vähän vajaakuntoisena, jos haluaa vähän nähdä, mihin itsestä vielä voisi olla. Kaikki ei kuitenkaan voi voittaa, eikä kaikki varmasti siellä lavalla oo sitä hakemassakaan.

    Vaikka sun pointti ehkä olikin se selittelyn turhuus, niin se vähän unohtui. Mut jatka kirjoittelua, ainakin se herättää ajatuksia! 🙂

    1. Ihan oikeassa olet, ehkä olisin saanut enemmän ajatusta oikealle asialle jos teksti olisi ollut vähemmän provosoiva! 🙂

  12. Hyvä teksti, ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön. Eipä tässä ketään ole henkilökohtaisesti loukattu tai edes niitä räikeimpiä lavakuntoja liitetty kirjoitukseen kuvien muodossa. Yhtälailla voittajat saa paskaa niskaan, kukaan ei oo koskaan tyytyväinen tuloksiin.

  13. Oot kyllä mielestäni paras bloggaaja koko fitfashionilla, yksi ainoista, jolla on vähän realistisuutta ja sitä puntteilu-asennetta. Ja joo kyllä itteäkin nauratti nää fitnesslavojen pullasorsat, siis kysyn vaan että MIKSI. Miksi mennä lavalle, kun kunto ei ole lähelläkään sitä, mitä pitäisi?

    Parhain selitys on varmaan tää ”ku tarvii niiku kokemust ja sit ku tää laji on tarkotettu niiku kehittymisee nii tietää vähä millast siel laval on…”
    Mitä sä oot mieltä tosta? Itse ajattelen vaan, että älytöntä. Ite tanssiesityksiä ja -sooloja ~400 ihmiselle koko elämän vuosittain esittäneenä suoraan sanottuna nauran makeasti, että tuo on jollekin ”esiintyminen”, joka vaatii satojen eurojen (värit, asut yms hinta yhteensä) harjoittelukerran. Että pakko päästä niiku koittaa et miten niiku nää valot tääl toimii ja miten mä nyt niiku pyllistän yleisölle. Totta kai siinä tavallaan esiinnytään samalla, mutta ei se silti ole mielestäni ”esiintyminen” vaan lähinnä julkinen kilpailu. Joten nakerti hieman, kun eräskin täällä sivustolla hehkutti kuinka ”esiintyminen on niin mua varten”, ja puhui juurikin bikini fitness -kisasta ja tuosta parin minuutin tekohymyilystä lavalla… En edes itse pidä itseäni minään esiintyjänä tanssivuosieni jälkeen, kun toisten työ on oikeasti sitä jatkuvaa esiintymistä.

    Nojoo, ehkä mua nyt taas kiinnostaa vähän liikaa. Sisäinen Ulla Taalasmaa kirjottelee 😀 tehkööt kaikki niitä omia juttujaan sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.