SOKERILAKKO

Posted on Posted in Dieetti, Motivaatio, Punttimimmi, Ruokavalio, Yleinen

Mun pahin vihollinen on sokeri.

Hah, aloitinpa heti tekstin valehtelemalla. Sokeri ei todellakaan ole mun pahin vihollinen vaan mun rakas ystävä. Me vietämme ihania hetkiä yhdessä, eteenkin kun tulen töistä kotiin ja väsyttää, niin rakas ystäväni on ottamassa vastaan, tarjoamassa seuraa.

En olisi varmaan voinut kirjoittaa yhtään säälittävämpää lausetta! 😀 Ei mutta ihan oikeasti, herkuttelusta on tullut mulle enemmän sääntö kuin poikkeus ja haluan tehdä asialle jotain.

image

Mä en halua olla sellainen tyyppi, joka syö paljon herkkuja. Vaihtoehdot on kuitenkin jatkaa sellaisena tai tehdä muutos. Niin yksinkertaista se on! 😀 Kuten jo kirjoitin, mulle sopii parhaiten totaalikieltäytyminen. En ole sitä mieltä, että se olisi yleisesti paras ratkaisu, mutta en ole hyvä tekemään asioita kohtuudella.

Mun ongelma ei ole se etten osaisi kieltäytyä pullasta kahvipöydän äärellä, vaan se mitä syön kun olen yksin. Minulle tämä sokerilakko tarkoittaa siis ennenkaikkea sitä, etten enää osta herkkuja kotiin. En aijo olla siinä mielessä ehdoton sokerin kanssa, että jos vaikka syön joskus leivän tai kaksi, niin en tule tutkimaan tuoteselostetta, että onko siihen lisättyä sokeria. Leivät ei kuitenkaan kuulu mun jokapäiväiseen ruokavalioon. Tai etten voisi käyttää sweet chili -kastiketta joidenkin ruokien yhteydessä. Sellaiset asiat kun eivät ole minulle ongelma, vaan nimenomaan ne karkit ja keksit mitä syön kun ketään ei ole näkemässä.

Ahdistaa myöntää nämä asiat, kuulostan niin säälittävältä.

En tiedä pitäisikö tähän laittaa joku aikaraja, että ”lupaan olla ilman herkkuja päivään x asti”? Epäilen, että sille ei ole tarvetta, mutta jos on niin lisään sellaisen myöhemmin. Jos nyt jossain vaiheessa syön jotain niin en halua että mun maailma kuitenkaan kaatuu siihen.

Nyt pidän kuitenkin sokerilakon tästä hetkestä X aikaa eteenpäin, sillä tärkein on päästä eroon tästä sokerikoukusta ja katsoa, että miten tällainen pieni muutos vaikuttaa vointiin. Teen tätä nyt kuitenkin ihan vain itselleni, enkä todistaakseni kenellekään mitään, vaikka blogiin asiasta kirjoitankin.

image

Mä en nimittäin halua uskoa että sokeri olisi kaiken pahan takana ja pahempi huume kuin vaikka ja mikä, mutta kokeilemalla selviää. Olen tehnyt tämän monta kertaa aiemmin ja pystyn siihen uudestaankin. Ensimmäiset päivät ovat vain pahimpia.

7 thoughts on “SOKERILAKKO

  1. Ei hitto, ihan kun mun kirjottama teksti oikeesti. Sielun siskoksia niin sanotusti!! Ei ole kivaa eikä myöskään helppoa.. Tsemppiä 🙂

  2. Mä olen kateellinen niille kenellä se sokerinhimo menee muutaman päivän jälkeen ohi. Mun ennätys on kolme viikkoa ilman sokeriherkkuja. Ei ollut päivää etten olisi sokeria ajatellut ja himoinnut.

  3. En tiedä käykö tämä ruokavalioosi mutta minä, joka syön sokeria joka päivä aivan liikaa, löysin tämän uuden tuttavuuden ja minun suuhuni tämä maistuu oikein hyvälle ja ajaa suklaan asian vallan mainiosti.

    1dl kookosöljyä, 1dl raakakaakaojauhetta, rouhittuja pähkinöitä (+ halutessasi jotain luonnonmukaista makeuttajaa). Aineet sekaisin, leivinpaperilla vuorattuun astiaan ja pakkaseen pariksi tunniksi = erittäin hyvää suklaata.

  4. Itsellä se vie sen kaksi viikkoa, että pystyy täysin valitsemaan otanko karkkia vai en, eikä himot vie mennessään. Nyt taas jostain syystä about kuukauden on ollut aivan järkyttävä sokerinhimo ja olen syönyt ihan päivittäisellä tasolla enemmän tai vähemmän herkkuja, ja nimenomaan karkkia, irtokarkit ovat ihan pahin paheeni. Tänään alotin päiväni nappaamalla pari karkkia avatusta pussista, eikä mitään kontrollia :DD Haluan uskoa, että tämä on jotku pohjoista alkuperää olevien talveenvalmistautumiskeino. Jostain luolamiesajoilta syksyinen rasvankeruu, jonka takia mullakin on syyskuussa koko ajan tarve kerätä fläsää irttareiden muodossa :DD Muistan viime syksyltäkin jonkun jatkuvan nälän ja valittaneeni siitä silloinkin. Pitää oikeasti ruveta nyt karkkilakkoon… Pystyn vielä kerralla syömään niin paljon, että ihan ahdistaa kuinka paljon tässä elo-syyskuun aikana on tullut vedettyä.

  5. Itse olen ollut sokeritta – tai siis sokeriherkutta kesäkuusta lähtien. Ketsuppi ja suolakurkut menee, sillä sokerin täydellinen välttäminen on melkoista taiteilua. Itselleni sopii totaalikieltätyminen paremmin kuin että ”voi sitä joskus”.. joskus voi olla milloinvain!

  6. Mä onnistuin lopettamaan niinkin pahan tavan kuin tupakin polton antamalla itselleni luvan polttaa. Kuullostaa pöljältä, mut aina kun kielsin itteeni polttamasta sitä teki niin hirveesti mieli. Heti kun annoin luvan röökata kun huvittu ei se asia ollutkaan enää mielessä ekana. Samalla tavalla pääsin sokerikoukusta pois. Mulla on leipää kotona, mutakakkuainekset mutta niitä ei tee vaan mieli. Mut jos välillä tulee ostettua jotain herkkua, ostan vaiks yksittäisen jäden nii ei kuumota avattu paketti pakkasessa😊 tosin tääkin on niin yksilöllistä. Opin myös et jos sen jäden söin itseään ei saa syyllistää, silloin ei se tapahtuma lähde mielestä ja retkahtaa nopeemmin.

  7. Tsemppii! Mun on kans ihan pakko olla totaalikieltäytyjä, muuten ei tuu mitään. Voin vetää suklaata niin paljon kuin sitä on tarjolla.

    Koska musta herkuttelu on ihanaa, niin oon vaihtanu vähän tyyliä. On ollut ihan pakko, koska mulle yhtenä iltana herkuttelu sokerilla tietää kahen viikon vierotusoireita. Nykyään herkuttelen joka viikko sokerittomilla tuotteilla, esim. raakakakuilla, raakasuklaalla, hedelmillä ja jne. Niihin en ite jää samalla tavalla koukkuun entä sokeriin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.