Bloggaamisen varjopuoli

Posted on Posted in Mielipiteet, Motivaatio, Punttimimmi, Treeni, Yleinen

Jos nyt aloittaisin bloggaamisen, niin rehellisesti sanottuna, en tiedä aloittaisinko uudestaan.

Bloggaaminen on minulle todella kaksipiippuinen juttu. Tykkään hirveästi kirjoittaa, minusta on ihanaa kun mun juttuja luetaan ja olen bloggaamisen kautta tavannut ihania samanhenkisiä ihmisiä.

Mutta samalla minua välillä ahdistaa jakaa niin paljon itsestäni. Ahdistaa, että niin moni kokee blogin kautta tarvetta puuttua mun elämään. Neuvoa, vaikka en pyydä neuvoja. Blogissa nähdään bloggaajasta vain yksi puoli eikä aina muisteta, ettei bloggaaja aina jaa elämästään koko totuutta, eikä kaikkein henkilökohtaisimmat asiat.

Tavallaanhan blogin idea on kuitenkin jakaa asioita lukijoiden kanssa ja kuulla heidän ajatukset. Pääsääntöisesti se onkin minusta kivaa ja tykkään kuulla teidän kokemuksista. Sitäpaitsi valehtelisin jos sanoisin että kirjoitan pelkästään kirjoittamisen vuoksi, eikä minua kiinnostaisi lukijat ollenkaan.

Jollain tasolla tekisi mieli viedä blogini fiktiivisempaan suuntaan. En tarkoita että alkaisin valehtelemaan, vaan sitä etten jakaisi tänne itsestäni niin paljon, vaan kirjoittaisin enemmän yleisiä juttuja. Voisin vaikka kirjoittaa blogia pelkästään mun mielipiteistä fitneksestä, enkä yhtään päivittää omia kuulumisia. No en sentään! 😀

Saatan jo nyt teksteissäni vähän kärjistää asioita, jotta ne eivät tuntuisi minulle niin henkilökohtaisilta minuun itseeni liittyen. Silloin ilkeydet ja hyväntahtoiset, mutta ei-toivotut neuvot eivät pääse samalla tavalla ihon alle.

Ottaa nimittäin päähän melkein päivittäin saada neuvoja siihen, että miten mun kuuluisi elää mun elämä. Selityksiä asioille joille en kaipaa selityksiä ja neuvoja asioihin joille en pyydä neuvoja. Analyyseja siitä millainen ihminen olen, minkä takia ja miten minun pitäisi parantaa itseäni. On ärsyttävää kuulla muilta, miten omassa elämässä menee. Välillä tuntuu, että muut luulevat tietävän mun asioita paremmin kuin minä itse.

Olen jutellut asiasta muutamien bloggaajien kanssa ja kaikilla on ollut sama fiilis. Välillä vaan ärsyttää saada neuvoja oman elämänsä elämiseen ilman että niitä pyytää, ihmisiltä jotka eivät tiedä miten asiat oikeasti on.

imageKuva iltakävelyltä eilen, kun piti päästä tyhjentämään pää.

Mulla ei ikinä ole ollut mitään tarvetta olla julkkis, mutta kai mä tän blogin kautta olen jollain tasolla pienimuotoinen julkkis. Vaikka siinä on tietty hyviäkin puolia myös, niin en ole ihan varma että tykkäänkö siitä. Jotenkin ärsyttää, kun tavallaan ei voi kirjoittaa täysin anonyyminä (enkä sitä haluaisikaan), mutta samalla en aina halua jakaa itsestäni niin paljon. En tiedä, ehkä olen jo nyt jakanut itsestäni vähän liikaa.

6 thoughts on “Bloggaamisen varjopuoli

  1. Surettaa miten moni bloggaaja on viime aikoina avatunut siitä, miten bloggaamisella on ikävä varjopuoli. Surettaa sen takia, että itse rakastan lukea blogeja ja itselle ei tulisi mieleenkään heittää mitään kuraa toisen niskaan kirjoittelusta. Sen sijaan, on ihana löytää uusia ajatuksia, mitä toinen ajattelee tai tekee. Ja jos jostain asiasta ei tykkää, niin jätän sen blogin seuraamisen, ei siitä tarvitse sen suurempaa numeroa tehdä. Miksi ihmisistä löytyy niin ikäviä ihmisiä 🙁 Tsemppiä!

  2. Minua jäi vaivaamaan tuo lauseesi ”Ottaa nimittäin päähän melkein päivittäin saada neuvoja siihen, että miten mun kuuluisi elää mun elämä”. Kerroit, että saat myös ihan hyväntahtoisia neuvoja ja, ettei kaikki ole ilkeilyä.

    Nyt kysyisinkin sinulta, ja miksi en muiltakin bloggajilta, että minkälaista keskustelua te sitten haluatte käydä lukijoiden kanssa? On nimittäin aika luonnollista normaalissa vuorovaikutuksessa, että jos toinen kertoo jotakin joka on itselleenkin tuttua, niin kyllähän silloin kertoo miten itse on saanut ongelman ”taklattua” ilman, että siinä on mitään neuvomisen makua. Sitä kutsutaan reflektoinniksi. Haluat(teko) te siis vain kommentteja, joissa sanotaan ”joo tuttu tunne tsemppiä”, ”niin hauska juttu, että putosin täysin”, ”osui ja upposi” jne. Siis, ettei lukijat saa kommentoida omia kokemuksiaan samasta asiasta vaan tyytyä vaan sanomaan ”jees jees”, jottette koe niitä neuvomiseksi?

    Ymmärrän, ettei kukaan halua ilkeilyä. mutta nytkö ei hyväntahtoinenkaan kommentointi käy. Miten siis teidän kanssanne saa keskustella? Jos haluaa pitää blogin enemmän omana päiväkirjanaan, niin silloinhan siitä kannattaa poistaa kommentointimahdollisuus kokonaan.

    1. Joo, samoja ajatuksia heräsi. Kannattaa tosiaan poistaa kommentointi jos ei halua keskustelua lukijoiden kanssa. Somessa ja ylipäätään ihmisten kanssa kanssakäymisessä on aina se aspekti että altistaa itsensä muiden ihmisten erilaisille mielipiteille ja ajatuksille ja niitähän riittää, yhtä paljon kuin on ihmisiä. Toinen vaihtoehto on oppia suhtautumaan muiden mielipiteisiin neutraalimmin..;) Siinä pari neuvoa pyytämättä, hah! ;D

      1. Moikka! Hyviä kysymyksiä, mutta valitettavasti en osaa antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Olen välillä miettinyt kommentointimahdollisuuden poistamista, mutta en halua sitä tehdä, sillä kaikki vuorovaikutus ei ole ”ärsyttävää” ja musta tuntuu, että silloin bloggaamisen idea vähän katoaisi.

        En myöskään halua tällä ”kieltää kaikki neuvot”, esim. kun olen täällä jakanut juttuja sairaudestani niin olen saanut paljon vertaistukea ja hyviä vinkkejä. Mutta se ei ole se mikä ärsyttää, vaan enemmänkin sellainen neuvojen antaminen ja päteminen asioista joista ei ole omakohtaista kokemusta, vaan on ehkä netistä lukenut artikkelin tai kahvipöydässä kuullut asiasta ja kokee tietävänsä mistä on kyse.

        Esimerkiksi: Jos minä mun ~50kg salipenkillä lähtisin PYYTÄMÄTTÄ neuvomaan penkkipunnerruksen Suomenmestaria, siinä että miten hänen kuuluisi treenata ja miten penkkitekniikkaa kannattaisi kehittää, niin varmaan ennen pitkään häntä alkaisi ärsyttämään. Enhän minä tiedä mistä puhun, muuta kuin mitä olen ehkä netistä lukenut ja nähnyt isojen poikien tekevän, mutta haluan silti päteä ja jakaa neuvoja vaikka hän ei niitä ole pyytänyt eikä todennäköisesti halua. Jos taas olisisin penkkipunnerruksen maailmanmestari, niin voisinkin neuvoa, koska oletettavasti tietäisin mistä puhun ja siitä voisi olla hänelle arvoa ja hyötyä.

        Netissä kun näitä osa hyväntahtoisia neuvoja ja osa silkkaa pätemistä 50kg penkkaajilta tuppaa tulemaan aika usein, niin se alkaa ärsyttämään.

        Toivottavasti tämä selkeytti vähän! 😀

  3. Täsmälleen ne syyt miksi en aloita bloggaamista enää uudestaan.
    Pidin itse treeniaiheista blogia vuosina 2011-2013 ennen buumia ja oon harkinnut monta kertaa uudestaan aloittamista, mutta tuntuu että niitä miinuspuolia on pitkälti enempi kuin plussia 😀

  4. Varmaan ainakin sun neuvomiseen osa syynä on tämä ns. fitness trendi. Olettaisin että asia on juurikin noin kun itsekkin vastauksessa arveli,t että iso osa neuvojista/arvostelijoista ei edes itse omista käytännön kokemusta asioista joista kirjoitat.
    On vain tvstä katottu Juttaa ja erilaisia fat campejä/ tai vakoiltu youtubea josta hurjat treeni ja painonhallinta ohjee yms. on tarkasti laitettu muistiin ja niiden avullahan voi sitten neuvoa vaikka ketä.
    Itseän oleni suhteellisen paljon eri liikunta-alan koulutuksissa yms. kouluttanut ja kokemustakin harjoittelusta on jo pari vuosikymmentä niin siltikin nykyään usein kohtaa jopa livenä sitä ,että yritetään päteä netissä/ tv:stä nähdyillä asioilla.
    Joten älä välitä, haukut ja karehtiminen täytyy ansaita 😉 Neuvoja voi kuunnella, mutta ei aina tarvi totella 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.