Miksi jokaisen pitää olla oman elämänsä huippu-urheilija?

Posted on Posted in Kisat, Mielipiteet, Muoti, Punttimimmi, Ruokavalio, Treeni, Yleinen

Muutama vuosi sitten, oli vielä eksoottista kertoa treenaavansa tavoitteellisesti salilla. Tänä päivänä siinä ei ole enää mitään ihmeellistä, sillä kaikki tekevät sen. Ei mennyt pitkään ennen kuin kaikki jotka treenasivat tavoitteellisesti treenasivat kohti fitnesskisoja. Kun esittäydyittiin uusille ihmisille ei sanottu enää vain että ”moi oon Natalia” vaan ”moi oon Natalia ja treenaan kohti fitnesskisoja”.

Jo ennen kisoja oli hienoa kun pystyi tituleraamaan itsensä fitnessurheilijaksi ja tehdä itselleen urheilijaprofiilin facebookiin. Natalia IFBB Bikini Fitness Athlete. Käydään yhdet karsinnat mutta sijoitus ei ole tärkein, sillä sen jälkeen voi kutsua itsensä kilpaurheilijaksi. Ne jotka menestyvät SM-tasolla ovat jo huippu-urheilijoita.

Kun yksi termi kokee inflaation, pitää keksiä uusi ja tällä hetkellä tavistreenaajatkin kutsuvat itseään urheilijoiksi.

_fullSM-tason urheilijoita lajinaan bikini fitness. Kuva lainattu Body-lehden galleriasta.

Tässä vähän pohjustusta tälle tekstille, kun sain blogiin toiveen kirjoittaa siitä, että mikä minusta on urheilijan määritelmä. Aivan loistava toive, sillä tämähän on yksi mun lempiaiheista. Tosin myös hankala aihe siinä mielessä, että tällä sohaisen monta muurahaispesää, koska ”kuka sinä olet sanomaan, että kaikki jotka haluavat sanoa itseään urheilijoiksi eivät sitä välttämättä ole?” 😀

Voi olla, että minun määritelmä urheilijasta on vähän ”vanhentunut”, kun minusta se että harrastaa urheilulajksi määriteltävää liikuntamuotoa, ei itsessään tee kenestäkään urheilijaa. Niin kuin ihminen joka käy laulutunneilla ei automaattisesti ole laulaja jne.

Se että treenaa vuoden tai pari valmentajan sähköpostien mukaan ja käy kisoissa kokeilemassa että onko se oma juttu, ei minusta ole yhtäkuin että on kilpaurheilija. Jokainen voi lukea lappua ja tehdä mitä valmentaja sanoo ajattelematta itse. Mutta tämä ei myöskään poissulje sitä, että henkilö joka on treenannut vasta kaksi vuotta voisi olla urheilija.

Minusta urheilijan yksi tunnusmerkki on se, että harjoittelu on pitkäjänteistä ja suunniteltua tukemaan tavoitetta, urheilussa menestymistä. Urheilijalla on ympärillään osaavia ihmisiä, mutta myös itsellä on tietotaitoa ja osataan soveltaa ja suunnitella harjoituksia ja ruokavaliota, eikä olla perusasioissa riippuvaisia muista.

header01_small

Ehkä juuri se kunnianhimo ja tavoitteellisuus erottaa urheilijan harrastajasta. Ei harrasteta lajia koska se on kivaa ajanvietettä ja tapa parantaa kuntoa vaan koska halutaan menestyä ja tehdään mitä se vaatii. Ei paineta duunia päivästä ja vuodesta toiseen siksi, että se on muotia ja kaikki muutkin tekevät sen, vaan rakkaudesta lajiin ja halusta menestyä. Urheilu on ykkösprioriteettina.

Sanakirjaan jos katsoo, urheilija tarkoittaa urheilun harrastajaa tai ammattilaista. Urheilu taas tarkoittaa liikunnan harrastamista kilpailuhengessä. Nettisanakirja ei enää auttanut minua sanan ”kilpailuhenkinen” kohdalla, mutta minusta määritelmä kilpailuhenkisestä ihmisestä, on ihminen joka haluaa voittaa. Eli siten voisimme sanoa, että urheilija on henkilö joka harrastaa liikuntaa kilpaillakseen ja voittaakseen.

Itse olen sanakirjan kanssa täysin samaa mieltä. Jotkut vetoavat siihen, että ”olen kyllä urheilija, mutta en huippu-urheilija”. Sana huippu-urheilijakin on keskuudessamme kokenut inflaation, sillä kun jokainen saliharrastaja on urheilija, niin henkilöä joka OIKEASTI ON URHEILIJA ei enää kutsuta urheilijaksi vaan huippu-urheilijaksi.

Sanakirjan mukaan huippu-urheilijan määritelmä on ”lajinsa maailmanlaajuista huippua edustava urheilija”. Eli Suomenmestarikaan ei sanakirjan määritelmän mukaan ole huippu-urheilija, ellei ole menestynyt kansainvälisesti.

nata1Kuvat minusta © Hikikinkku / Jenny

Minulla on ollut etuoikeus saada tutustua useaan urheilijaan ja seurata heidän uraansa läheltä. Heillä kaikilla on tavoitteena arvokisamitalit ja niitä kohti tehdään töitä päivästä ja vuodesta toiseen. Eletään ja hengitetään urheilua ja muut asiat ovat toissijaisia. Ei välttämättä ole mahdollista urheilla ammatikseen vaan töissäkin pitää käydä, mutta suurin osa varmasti haaveilee elämäntilanteesta jossa voisi elättää itsensä urheilulla ja panostaa täysillä siihen. Urheilija ei myöskään lakkaa olemasta urheilija loukkaantumisen ajaksi, vaan kuntoutuu ja jatkaa harjoittelemista kohti tavoitteita.

Urheilija ei myöskään harjoittele näyttääkseen hyvältä tai saadakseen huomiota. Urheillaan rakkaudesta lajiin ja halusta voittaa. Päätavoitteena ei ole laihtuminen tai sikspäkki, ”urheilullinen ulkonäkö” tulee luonnollisesti siinä urheilun ohessa, mutta se ei ole syy urheilla. Ei tarvitse todistaa tehneensä kovan työn lisäämällä vähäpukeisia kuvia nettiin, sillä kovan työn tulos mitataan urheilusuorituksella kisoissa. Urheilijat näyttävät hyviltä, mutta ovat myös hyviä jossain.

Mä en vain ymmärrä tätä muotia, että jokaisen pitäisi olla oman elämänsä huippu-urheilija. Miksi ei enää voi harrastaa liikuntaa liikkumisen ilosta, harrastaa jotain tiettyä lajia tai käydä kuntosalilla, ilman että pitäisi kutsua itseään urheilijaksi?

26 thoughts on “Miksi jokaisen pitää olla oman elämänsä huippu-urheilija?

  1. Kylllläääää!!!!! Meikän ajatukset puettuna sanoiksi. Tuntuu että monen on pakko saada se IFBB BIKI ATHLETE tungettua ig:n biografiaan heti kun on ekan kerran käyty puntilla ja belfiet kehiin samalla vaan että voi esitella kovan työn tulosta.

    On ihan ok reenailla vaan normaalina kuntoilijana, sen athlete -etuliitteen voi laittaa sitte vaikka parien kisojen jälkeen 😀

  2. Totta turiset.
    Itsekin kävin tänä syksynä testaamassa body fitness kisat ensimmäistä kertaa mutten kyllä missään vaiheessa ole vahingossakaan kutsunut itseäni ureilijaksi tai perustanut fanisivuja vaikka blogia kyllä pidän. Mutta olen siitä poikkeustapaus että uskallan sanoa ääneen että yhdet kisat kokeilleena ei ehkä ole kuitenkaan minun juttuni ja että tavoitteellisesti ja kovaa voi treenata kuitenkin edelleen vaikka kisabikinit ajattelinkin laittaa nyt säilöön:)
    Itselläkin tuli mittari aika täyteen kun kilpailijoita pursuaa joka tuutista ja kaikki on niin ureilijoita ja jokaisesta kisasta ja sarjasta saadaan pokaalit ja kaikki tiluteeraa sitten itseään mitalisteiksi. Minusta karsinnat voisi olla karsinnat ja kisoista jaettaisiin sitten palkintosijat. Kukaan ei muista jokaista kärkikolmikkoa kun näitä alkaa olla jo niin paljon.
    Mutta kisaamisen onni ja ilo niille jotka siitä nauttii, itse keskityn nyt vain treeniin:)
    -mari-
    http://susirajanfitnessmimmi.blogspot.fi/

  3. Asiaa! Hyvä teksti. Itse olen myös vähän ihmetellyt noiden urheilijaprofiileiden punkemista tonne instoihin ja Facebookiin. Ei tulisi itselle mieleenkään yksien karsintojen jälkeen laittaa edes instagramiin että ”Ifbb Body Fitness athelete”, vaikka eläisinkin kuinka urheilijan elämää. Joillakin tuntuu se ”urheilija”-statuksen saaminen olla enemmänkin se tavoite, sen sijaan että keskityttäisiin ihan siihen itse urheiluun.

    Itse rajaisin myös tuon ”urheilijan” statuksen siihen vaiheeseen, kun elää todella pitkäaikaisesti ja pitkäjänteisesti sitä urheilijan elämää, ja sitä kisakokemusta olisi karttunut useista kisoista, oli sitten kyse lajista kuin lajista. En sitoisi tuota statusta niinkään tiettyihin sijoituksiin, koska kaikista ei ikinä tule Sm-mitalistia vaikka kuinka eläisi ja hengittäisi urheilua.

    Toki, jokainen elää elämäänsä sillä tavalla kun itse katsoo parhaaksi. Jos se elämän paras asia on se, että voi kutsua itseään esimerkiksi ”IFBB athleteksi” tai vaikka ”yleisurheilijaksi” niin ei muuta kuin anna mennä! Toisaalta tähän väliin voisi sanoa, että todelliset urheilijat eivät keskity statuksiin tai titteleihin, vaan ne ehkä keskittyy siihen itse urheiluun. Koska sehän tässä on se jutun juoni 🙂

  4. Olen miettinyt näitä käsitteitä viime aikoina. Joskin niin että täällä ”tavistasolla” tehty pienimuotoinen galluppi kertoi että urheilijaksi saavat tituleerata itseään tosiaan oikeasti kisaavat, kisatavoittein treenaavat henkilöt (ehkä tosin se yksikin kisapreppi ja osallistuminen ilman kummempaa menestystä jo riittää?) mutta enemmän debaattia herätti ajatus ketkä saavat puhua itsestään sitten fitnessharrastajina. Monen mielestä fitnessharrastajatkin ovat kisamielessä treenaavia henkilöitä eikä perustavissalitreenari voi hyvällä omalla tunnolla itseään edes fitnessharrastajaksi tituleerata.

    Itselläkin on nyt vähän identiteettikriisi asian suhteen – siis mikä minä olen? 😀 Treenaan tavoitteellisesti, salitreeniä 3-4krt viikossa ja syön terveellisesti 80/20% suhteella, ajoitan hiilarit ja vedän rahkaa ja raejuustoa, yritän suosia hyviä rasvoja jne. Salille kun mennään niin mennään treenaamaan kunnolla (eli seuraavana päivänä pitää tuntua että on tehty), mutta jos on kiva uusi asukokonaisuus päällä niin joo, otan sitten kenties treenin päätteeksi saliselfien instaankin 😉 Biksufitnessurheilijan siisti off-kunto voisi olla tavoite jollain aikavälillä sekä tietty yksilöllisesti sopiva rasvaprosentti sekä tarpeeksi lihasta.

    Urheilija en missään nimessä ole, koska ei ole minkään valtakunnan kisatavoitteita. Vain halua kisata itseään vastaan, olla parempi kuin eilen, kehittyä, olla paras versio itsestään (se onkin salitreenissä parasta). Olenko sitten fitnessharrastaja? Salipirkko? Tavis joka on hurahtanut salitreeniin ja terveisiin elämäntapoihin? Auttaako yhtään kiillottamaan titteliä että on tosi kiinnostunut kaikesta salitreeniharrastukseen liittyvästä ja yrittää koko ajan oppia lisää sekä ravinto- että treenipuolen jutuista?

    Sitten on vielä pakko kommentoida että onhan se vähän hassua kun kaikki on nyt niin fit ja fitness. Mainostajatkin tietävät sen kun rahkat on fit ja murot on fit ja vähän kaikki on fitness. Samaten tuntuu että varsinkin nuorempi sukupolvi menee kauppaan merkkitreenitrikoot päällä ostamaan sipsejä ja on silti niin fitness kun kerta trikoot. Tai sitten sinne salille tullaan just tekemään pari kahvakuulaliikettä ja juttelemaan kaverin kanssa niissä trikoissa ja ollaan tosi fitness. Mutta taas, jos ei tätä buumia olisi niin olisinko itsekään saanut tätä kipinää nousta sohvan pohjalta ja luopua liikunnallisesti melko flegmaattisesta elämäntyylistäni? Kyllä tällä ”fitnesshömpötyksellä” on osansa siihen että tiputin kertyneet parisuhdekilot ja sitten vasta hurahdinkin kokonaisvaltaiseen treenailuun. Että sinänsä – jos se oikeesti pistää ihmisiä liikkumaan ja saa elämää terveellisempään suuntaan niin tituleeratkoon vaikka kaikki itseään fitnessurheilijoiksi. On sekin parempi ottaa niitä selfieitä salilla kuin vanua mäkkärillä? IMHO 😀

  5. Itsesi esittelet blogissasi näin: ”Täällä kirjoittelee Natalia, 21-vuotias urheilija Helsingistä. Päälajina treenaan samboa, lajitreenien lisäksi käyn lyömässä, painimassa ja puntilla sen verran minkä ehdin.” eli mitenkäs tämä määritelmä nyt menikään? Vai oletko sinä se poikkeus? Et siis todellakaan treenaa, etkä koskaan olekaan treenannutkaan, määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti saavuttaaksesi kilpailuissa jotakin, mutta kuitenkin määrittelet itsesi urheilijaksi.

    1. Mulle tuli ihan sama mieleen..? 😀 en halua Nataliaa nyt mitenkään väheksyä, en ole itsekään mikään kummoinen URHEILIJA, tavallinen harrastaja vaan. Sen sijaan saatan joskus kyllä sanoa miehelleni että menen urheilemaan, kun lähden salille. Samoin saatan kysyä veljeltäni ”Mitä sä siellä urheilet?”, jos hän kiipeää crocseissa katolle.

      Ne on vaan sanoja. Meidän pitäis olla ylpeitä siitä, että meillä on niin monipuolinen ja ilmaisuvoimainen kieli kuin suomi. 🙂

      1. Arvasin että joku tarttuisi tuohon! 🙂 Ihan totta, että tuo esittely ei ole tällä hetkellä ajankohtainen eikä ole aikoihin ollut, kun sairauden hoito ei ole vielä sillä tasolla että pystyisin taas treenaamaan. En ole kokenut tarpeelliseksi vaihtaa se, mutta ehkä sen voisi vaihtaa ajankohtaisemmaksi jos tätä pitkään vielä meinaa jatkua…

        Haha, mekin aina käytetään sanaa myös tolleen, rankkaa urheilua esimerkiksi bussiin juokseminen. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa! 😀

        1. Minusta on jo pitkään tuntunut, että se on kyllä sinun blogisi, joka on kokenut inflaation…. Ensiksi paasaat siitä, että bikini fitness -kilpailijat eivät saisi kutsua itseään urheilijoiksi, mutta sinä silti saat?? Joka et ole edes pitkään aikaan liikkunut? Minulle tulee ihan se olo, että mielestäsi muut eivät saa kutsua itseään urheilijoiksi, mutta sinä salaa ajattelet, että sinä saat, koska lajisi on eksoottisempi.
          Ärsytti, kun mainostit omaa blogiasi, että äänestäkää motivoivana tms blogina. Siis miksi sua pitäisi äänestää ja koetko todellakin ansaitsevasi äänet? No se kisa meni jo, mutta on jäänyt hampaankoloon tää miten jatkuvasti kritisoit muita fitfashionin bloggaajia (ei ole asiallista käytöstä aikuiselta!), et vastaa positiivisiin viesteihin ja valitat blogissasi (saat toki kirjoittaa blogiisi mitä haluat) ja silti kehtaat esittää yhdessä postauksessa positiivista, että äänestäkää minua äänestäkää. Eikö omatunto kolkuta? Ja oon jo kahdesti kommentoinut sulle kivasti tai ottanut kantaa niin mitään vastauksia ei kuulu. Miksi tällainen bloggaaja pitäisi palkita blogistaan? Äläkä sano, että sen takia, että kamppailet urheasti sairauden kanssa, kun tässä on lähestulkoon kaikilla omat terveysmurheensa eikä se toimi minulle motivaattorina, että joku vaan valittaa.

          1. Moi, oon pahoillani etten oo vastannut sun kommentteihin (ja pahoillani tietty muistakin kommenteista joihin en ole vastannut), on huono omatunto siitä. Luen kyllä kaikki kommentit ja haluaisin vastata kaikkiin kommentteihin tietenkin, mutta se vie myös paljon aikaa kun en halua että vastaus on vain luokkaa ”ok kiitos :)” kun on hyvin perusteltu kommentti ja oikeasti mun mielestä hyvä. Silloin vielä typerämpää kun en vastaa, tiedän ja ärsyttäisi itseänikin jos olisin jonkun blogiin kommentoinut 🙁 Pitää yrittää parantaa!

            Puhutko tästä tekstistä? http://punttimimmi.fitfashion.fi/2015/10/18/punttimimmi-ehdolla-indiedays-blog-awardseissa/ Se on ainoa jossa muistan kertoneeni että olisin ehdolla.

            Teksti kokonaisuudessaan oli tämä: ”Olen täysin unohtanut paljastaa teille, että blogini on ehdoilla Indiedays blog awardseissa, motivaatiokategoriassa. Aika siistiä!!

            Jos sinusta tuntuu siltä, että blogistani on edes satunnaisesti ollut sinulle iloa ja haluat antaa äänesi juuri minun blogilleni, niin arvostan sitä kovasti! <3 Vastassa on monta kovaa bloggaajaa, joten jos saisin edes yhden äänen, jota varten en ole joutunut lahjomaan ketään sukulaista, niin se olisi jo tosi hienoa! 😀".

            Ikävää jos puhut tuosta tekstistä ja olet tulkinnut sitä niin kuin ilmeisesti olet. En missään vaiheessa uskonut menestykseen kyseisessä äänestyksessä, mutta koin että olisi vähän hassua jos en mainitsisi siitä ollenkaan kun olin kuitenkin ehdolla! 🙂

  6. Mielestäni esim. maratoonari voi olla urheilija, sillä treenaahaan hänkin hyvin suunnitelmallisesti kohti kisoja kisojen perään. Maratoonareita voi olla myös eritasoisia, mutta kaikki treenaavat ja tähtäävät johonki. Toisaalta, perus urheiluharrastajaa voisi kutsua myös kuntoilijaksi. Mikä erottaa kuntoilijan ja urheilijan? Mielestäni urheilijastakaan ei voi vetää mitään suoraa viivaa kuka on, kuka ei tai kuka saa olla, kuka ei. Taidetaan kaikki olla oman elämänne kuntoilijoita taikka urheilijoita 🙂

  7. Minun mielestäni urheilija on henkilö, jonka ammattina on urheilu tai hän urheilee ammattimaisesti (ei vielä pääse välttämättä leiville). Vrt. leipomista harrastava – leipuri, kitaratunneilla käyvä – kitaristi, ruuanlaittoa harrastava – kokki, valokuvausta harrastava – valokuvaaja jne.

  8. Aamen! Jännä kun varsinkin fitnesspiireissä on monen pakko todistella kirjoituksissaan, että on urheilija, mutta tarvitseeko esimerkiksi nooralotta nezirin miettiä onko hän urheilija? Ei. Aa ihana kun joku uskaltaa kirjoittaa tässä portaalissa aiheesta 😀

  9. Näinpä. Mua lähinnä hävettäisi sanoa itseäni urheilijaksi, kun en sitä tosiaankaan ole, vaikka muun muassa salilla treenaan ja tavoitteitakin löytyy. Hyvä teksti jälleen kerran!

    Ps. tosi kaunis kuva sinusta tossa uudessa bannerissa! 🙂

  10. Paljon hyvää pohdintaa sulla, kiitos tästä kirjoituksesta. Nyt tässä kun viime viikonloppuna oli nää IFBBn MM-kisat niin kiinnitin huomiota, miten osa Suomenkin kisaajista lähti hakemaan ”finaalipaikkaa” tai ilmoitti tavoitteekseen vähintään sen 15:n parhaan joukon. Toiset sitten taas lähtivät ”hakemaan kansainvälistä kisakokemusta”. Urheilijan ja harrastajan ero vois olla siinä, että urheilija lähtee hakemaan kisoista korkeaa sijoitusta tai jopa voittoa siinä missä harrastelija samoissa kisoissa haluaa voittaa vain itsensä ja lähtee kenties fiilistelemään isojen kisojen tunnelmaa. Ei jotenkin kuulosta kauhean kunnianhimoiselta jos MM-kisoista asti pitää lähteä hakemaan ”kokemusta ja fiilistä”, jotenkin tossa se urheilijan ero tulee mun mielestä. Urheilijalla on tavoitteet korkealla ja tosiaan pohjalla jo paljon työtä tehtynä se selkeä korkea tavoite mielessään.

  11. Tämä oli hyvä teksti, pidin!

    Urheilija-määritelmä on tosiaan kinkkinen. Hassua on nykyään se, että jopa ennen fitnesskisoihin menoa on monella sosiaalisessa mediassa titteli fitness athlete. Se tästä lajista ehkä tekeekin vähän typerän oloisen ulkopuoliselle, kun tosiaan ihan kuka vain voi kutsua itseään fitnessurheilijaksi. Toisaalta, onko sitten urheilija ja fitnessurheilija eri asia? Vai onko urheilija aina urheilija? Mielenkiintoista. Itsellähän blogini esittelyssä lukee ”urheilijan alku”, kuvaisikohan se paremmin sitä, että olen tosiaan vain yhdet kisat käynyt, eikä elämäni ole pelkkää urheilua? Ehkä se kertoo siitä, miksi haluan tulla, mutten vielä ole. Tämä kyllä nyt herätti itselläkin niin paljon mietintöä, että varmaan pakko kirjoittaa kohta omaa blogia, eikä vaan avautua sun kommenttiboksiin, hahaha! 😀

    http://www.sonjakorpela.fitfashion.fi

  12. Miellän urheilijaksi ihmisen, joka on urheillut vuosia määrätietoisesti ja ehkä saavuttanutkin lajissaan jotain. Kilpaurheilija-sanaa en käyttäisi itsestäni 1-2 kisojen jälkeen. Jotenkin hassua miten kirjoitetaan instaan se IFBB Bikini Athlete just parien kisojen jälkeen, koska aika monellahan ne kisat jää juurikin tuohon kertaan tai pariin, kun kroppa ei kestä tai huomataankin ettei oo niin kivaa. Jos harrastaisi vaikka korkeushyppyä niin siinä on kuitenkin kilpailukausi, jolloin kisoja on useita kymmeniä vuodessa ja ”urheilu-ura” kestää useita vuosia, on valmentaja ja mahdollisesti sponsoreita, käydään treenileirillä ulkomailla jne. Edetään sieltä piirikisoista SM-kisoihin ja siitä mahdollisesti EM- ja MM-kisoihin. Lisäksi arvioidaan suoritusta (matkaa, aikaa jne) eikä ulkonäköä.

  13. Suuri ongelma tässä on se kun fitness viihdeurheilijat näyttävät parempikuntoisilta (lihaserottuvuus) kuin suurin osa yleisurheilijoista, uimareista tms. Ja sitten kiistellään meillä on oikeus käyttää urheilija titteliä. Eniten fitnesnaisia vihaavat nimenomaan naispuoliset yleisurheilijat tai muut perinteisten lajien edustajat jotka eivät ole saavuttaneet mitään merkittävää mutta ovat treenanneet ”paljon”, eivätkä näytä kovin treenatuilta treeneistä huolimatta.

    1. Mutta kun kilpaurheilussa on kyse siitä, kuka tekee parhaan suorituksen/tuloksen eikä siitä kuka näyttää parhaimmalta? Onko urheilija sellainen, joka on ulospäin täydellisessä tikissä 5% rasvoilla, mutta ei jaksa nousta edes portaita hengästymättä? Itse en ole yleisurheilija, mutta kyllähän noita vyötäröttämiä pötkylävartaloita näkee fitneksessäkin. Geeneistähän se vartalomalli pääasiassa on kiinni. Tosin silareita varmaan yleisurheilijoilla harvemmin on, joten siinä mielessä ehkä ovat vähemmän kurvikkaita. Toisaalta missä urheilulajissa tarvitsee menestyäkseen silarit tai tekoripset?!

      1. Jep oon samaa mieltä Heinin kanssa! Fitnesskisat menis mun mielestä osittain kauneuskisoiksi. Siis en MISSÄÄN tapauksessa vähättele heidän työtään salilla ja dieeteillä!! Itestä ei siihe ois!! 😀 Mutta siis jos nyt mietitään just noita pointteja, et missä muussa urheilulajissa vaaditaan melkeen ne hiustenpidennykset, ripset, meikit, hienot bikinit, rusketus , öljyt… Ja jos joku väittää, ettei niillä oikeesti oo väliä, et kunto ratkaisee niin….. XD Voi todistaa sen seuraavissa kisoissa sitte. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.