Blogin tulevaisuus

Posted on Posted in Motivaatio, Punttimimmi, Ruokavalio, Terveys, Treeni, Yleinen

Kuten olette ehkä huomanneet, olen jo jonkun aikaa ollut vähän niin kuin tienhaarassa blogin suhteen. Nyt marraskussa ja joulukussa olen blogannut vähemmän kuin koskaan, tai ainakin pienemmällä intohimolla. En ole oikein tiennyt mitä haluan, tai haluanko blogata ollenkaan. Jos haluan, niin mitä asioita haluan enää edes jakaa?

On sanomattakin selvää, että jos kirjoittaa asioista kärkkäästi, kaikki eivät ole asiasta samaa mieltä. Bloggaajan kanssa ei myöskään tarvitse olla samaa mieltä ja saa olla sitä mieltä että kirjoitettu mielipide on maailman typerin. Mutta on eri asia kirjoittaa olevansa bloggaajan kanssa eri mieltä, kuin haukkua bloggaajaa henkilökohtaisesti.

Bloggaajana ei voi koskaan olla täysin rentoutunut, sillä kun sähköposti piippaa, ei voi koskaan tietää etukäteen, että kuinka paljon lokaa sataa tällä kertaa niskaan.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana kirjoittanut aika paljon niistä negatiivisista asioista mitä bloggaaminen tuo mukanaan. Ne negatiiviset asiat ovat olleet mielen päällä enemmän kuin ennen, koska niitä on ollut enemmän kuin ennen ja siksi olen välillä myös pohtinut, että onko bloggaaminen sen arvoista?

Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin joko olla miettimättä typeriä kommentteja tai lopettaa bloggaamisen.

fe798985-fa97-4a48-8321-8ef7c0fd0f1b

En halua lopettaa bloggaamista, mutta olen jäänyt ihan liikaa puimaan negatiivista palautetta. Jotenkin ne negatiiviset kommentit välillä vaan pääsevät ihon alle vaikka kuinka olisi tottunut ja jotenkin sitä ajattelee, että kaikki ovat tuota mieltä. Siinä meinaa itse unohtaa, että jos blogia lukee tuhansia ihmisiä ja yksi tai viisi kirjoittaa että oon ihan tyhmä pelle, niin se ei tarkoita että kaikki olisi sitä mieltä 😀

Haluan taas kirjoittaa fiilispostauksia treenijutuista, uusista oivalluksista ja kivoja juttuja ylipäätänsä. En halua jokaisen tekstin kohdalla pohtia kaksi tuntia tekstin muotoilua jotta kukaan ei vahingossa provosoituisi. Jos haluaa suuttua, niin aina siihen keinot keksii. Minusta välillä tuntuu että jotkut väkisinkin haluavat suuttua ja haukkua ja oikein etsivät lausetta jonka voisivat poistaa asiayhteydestä ja provosoitua.

Kaikkia ei voi miellyttää, eikä ihan aikuisten oikeasti tarvitsekaan. Aijon jatkossakin kirjoittaa blogia ja jos mun naama ja tekstit aiheuttaa jollekin fyysisiä oireita pelkän v*tutuksen lisäksi, niin kannattaa varmaan jättää lukematta 😀

Siksi tämä tulee nyt toivottavasti olemaan mun viimeinen postaus jossa kirjoitan bloggaamisen varjopuolista. En halua laittaa siihen enemmän aikaa, koska se on niin turhaa. Haluan kuitenkin blogata, koska tykkään kirjoittamisesta.

b2371517-40ae-491b-87c9-f41f0bc5f67a

Tammikuun lopussa Punttimimmi-blogi täyttää kolme vuotta. Tuntuu samaan aikaan siltä, että olisin vasta aloittanut bloggaamisen, mutta myös siltä että olisin tehnyt tätä ikuisuuden.

Idea ”Punttimimmiin” lähti oikeastaan siitä, kun bloggasin gym-spacen alla ja sain kommentin, että kerta kirjoitan myös muusta kun treenistä, niin olisi varmaan parempi että siirtyisin blogspotin puolelle. Siihen aikaan kun treeniblogeissa oli puhtaasti treeniä ja maitorahkaa, ei muuta höpinää. Pidin sitä hyvänä ideana ja eräs ilta salilla keksin nimen ”Punttimimmi”.

Nykyään melkein kaikki treeniblogit käsittelevät laajasti ”terveellisiä elämäntapoja”, eli voivat oikeastaan sisältää ihan mitä tahansa perus terveellisesti elävän bloggaajan elämään liittyvää. Eikä siinä ole mitään vikaa, suurin osa on varmaan jo kyllästynyt maitorahkan ja parsakaalin hehkuttamiseen! 😀 Mutta minä en halua pitää lifestyleblogia, se ei tunnu mun jutulta ollenkaan. Silti tämäkin blogi on jotenkin kummallisesti ajautunut siihen.

Haluan kirjoittaa treeniblogia. Haluan, että Punttimimmi-blogi kertoisi taas urheilullisen elämäntyyliin liittyvistä jutuista, eikä olisi sekamelska kaikesta mitä minun elämässäni tapahtuu. Tänne haluan kirjoittaa treenaamisesta, kilpailuista, ruokavaliosta, terveydestä, matkustamisesta ja kaikesta urheilulliseen elämäntyyliin liittyvästä. En tarkoita, etteikö blogini käsittelisi enää ikinä mitään muuta kuin treeniä, mutta haluan että sisällössä on punainen lanka ja se on ne treeniin liittyvät jutut.

Tämä saattaa kuulostaa hieman jakomieliseltä, mutta haluan että blogi kertoo Punttimimmistä, ei Nataliasta. En tarkoita että alkaisin tänne valehtelemaan tai keksimään minkään mielikuvitushahmon, mutta Punttimimmi on kuitenkin vain osa minua, eikä kaikkea mitä olen. Ymmärrättekö yhtään mitä ajan takaa, vai kuulostaako tämä nyt siltä että olen seonnut lopullisesti? 😀

headerklar1

Tuo oli blogin esittely vuonna 2013 ja kuulostaa oikeastaan edelleen aika hyvältä, vaikka kovin paljon en voi mun duunijuttuja kirjoittaakaan. Mutta treeniä, ruokavaliojuttuja ja matka kohti toimivaa ja tervettä kroppaa. Siitä tulee 2016 olemaan tehty.

Jos jaksoit tähän asti lukea tekstiä, niin minulla olisi vielä yksi kysymys sinulle. Miksi luet Punttimimmi-blogia? Mikä saa sinut tänne uudestaan ja uudestaan? Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden ajatuksia tästä blogista, mistä pidätte?

Ja loppuun voisin vielä kertoa, että nyt kun olen saanut näitä asioita pohdittua ja miettinyt että mitä oikein blogista haluan, niin mulla on taas paljon motivaatiota tehdä tätä! 🙂 Tänään olisikin tiedossa treeni (ja juoruilu) reissu Lahteen!

17 thoughts on “Blogin tulevaisuus

  1. Rupesin ihan todenteolla miettimään miksi mä aikoinani lisäsin sun blogin kirjanmerkkeihin. Aluksi eksyin tänne sillontällön, sen jälkeen viikottain ja yhtäkkiä päivittäin. Silloin päätin että parempi kai ruveta seuraamaan niin ei mene mitään ohi.
    Alunperin Sambo kuulosti aivan sairaan mielenkiintoiselta ja luin vaan niitä juttuja. En ollut oikeestaan törmännyt kenenkään muun kamppailulajeja harrastavan mimmin blogiin, ainakaan sellaiseen joka olisi kirjoitettu hyvin. Joten sille tielle jäin ja edelleen sun jutut kiinnostaa, vaikka et tällähetkellä treenaakaan niin aktiivisesti, tai ehkä juuri sen takia.

    Sulla on ihailtava urheilijan into ja sydän, jonka takia mä jatkan edelleen ruudun tällä puolen.

  2. Aloin lukemaan blogiasia about 10 kuukautta sitten. En muista tarkalleen, miten blogisi löysin. Kuitenkin blogissas on paljon kiinnostavaa asiaa treenaamisesta ja sen ympärillä pyörivistä ajatuksista sekä iso plussa siitä, että kirjoitat tekstisi persoonallisesti! Tän vuoksi on hauska lukea ja seurata blogia, koska se ei ole mitään massatekstiä. 🙂

  3. Mä tykkään lukea sun blogista koska se ei ole täynnä mainontaa, yhteistöitä, eikä ole sellainen pintakiilto blogi, vaan aito blogi, tykkään kunnon treenipostauksista jne. Eikä vaan fitness poseerauksia jne.

  4. Kiinnostus kamppailulajeihin oli ensimmäinen syy minkä vuoksi aloin seuraamaan blogiasi, mutta nykyään myös erilaiset mielipidepostaukset kiinnostavat! 🙂

  5. Mä luen sun blogia koska siihen on helppo samaistua, tuntuu, että se kertoo oikeasta elämästä, eikä mistään lifestyle-oppaasta, jossa kirjoittaja on täydellinen eikä koskaan tee virheitä. Sellainen ei kiinnosta pätkääkään. Mieleen painuvin juttu mulle oli se kun tein ruokapäiväkirjan, jossa totesit, että eipä ole tullut vihanneksia syötyä ja päätit tehdä siihen muutoksen, en edes muista onnistuitko siinä vai et, ei se ollut edes tärkeää. 😀 Kuvissa oli riisiä, tonnikalaa ja sweet chili kastiketta- juurikin niin kuin mun omassa ruokalautasessa. Näkyi, että ne olivat aitoja eivätkä kymmenellä filtterillä ja tuntien asetteluilla aikaan saatuja. Mua lohdutti se kuinka arkisten ongelmien parissa elämä pyörii. 🙂 En itse ole näiden ajankohtaisiin aiheisiin kantaa ottavien juttujen suurin fani, sillä mun makuun tarkastelet asioita melko mustavalkoisesti ja enakkoluuloisesti näissä teksteissä. Mutta silti tykkään sun blogia lukea näiden muiden juttujen takia, eikä kenelläkään tietenkään ole oikeutta vihapostia sen takia lähetellä.

  6. Hienoa, että pohdinnan jälkeen päätit kuitenkin jatkaa blogailua. Palaan aina uudestaan lukemaan blogiasi, koska pidän kirjoitustavastasi ja aiheistasi.

  7. Luen koska olet pohtinut asioita ja usein iloisia asioita, positiivisuus. Monipuolisesta elämästä.

  8. Moikka! Oon lukenu sun blogia varmaan niistä ajoista asti enemmän tai vähemmän kun täällä fitfashionissa aloit kirjoittelemaan. Kyllähän sulla on ne perinteiset tietyt ilmeet, mutta herranjumala kun olet kuitenkin kaunis nuori nainen! Vastoinkäymistesi jakaminen meille muille tsemppaa ja kannustaa minuakin eteenpäin 🙂 Myös rehellisyys ja tekstien aitous saa minut aina katsastamaan uusimmat kirjoituksesi.

  9. Moi! Itse joskus huomaamattani eksyin tähän blogiin, ehkö vuosi-pari sitten. Osa postauksista menee ohi, mutta toisaalta luen täältä fitfashionilta useitakin blogeja, joten väistämättä jää välillä tekstejä väliin. En ymmärrä kamppailulajeista, enkä pokehommista ja olen vielä aika paljon sua vanhempi, mutta jotenkin silti tykkään lueskella sun juttuja. Ehkä paljon samoista syistä kuin mlni muukin edellä kertoi: aitous, rehellisyys, arkisuus ja sporttisuus. Nämä seikat huokuu sinusta ja blogista. 🙂

  10. Mä luen sun blogia, koska se on rehellinen. Sä kerrot myös niistä paskoista fiiliksistä suoraan. Lisäksi mä arvostan kun nainen on oikeasti vahva ja nostaa rautaa, eikä vaan veivaa lähentäjälaitteessa ja varo ettei hikoile.

    Kieltämättä treenijuttuja olen kaipaillut lisää, mutta ihan ymmärrettävää että niitä on ollut nyt vähemmän.

    Mukava kun et lopeta bloggaamista! 🙂

  11. Kiva että päätit jatkaa vielä bloggaamista! Olen seurannut sinua säännöllisesti noin vuoden verran.
    Alkuperäinen kiinnostus tuli varmaankin ihan vaan yksinkertaisista jutuista (taidan itsekin olla hieman yksinkertainen) – musta on kiva lukea treeniohjelmia, niiden toteuttamista, katsella treenauskuvia, kuvia ruoista ja fiilistellä bloggaajan kanssa ruokavalioiden vaikeudesta/helppoudesta/mistä tahansa. Oon varmaan blogitottumuksissani jäänyt sinne vuoteen 2013 kun noi kaikki asiat oli vielä in :D.

    Ha det bra och hoppas att år 2016 är so väldigt mycket bättre än 2015!

  12. Tykkään lukea blogiasi siksi, että vaikka välillä mustavalkoinen argumentointi ei aivan itseen uppoakaan, tyylisi on mukavan suorasukainen eikä blogi ole fitness-hehkutusta. Kamppailujutuista en tiedä mitään, mutta on siistiä lukea niistä ja vielä siistimpää että nainen treenaa niitä ja on kovassa kunnossa!

  13. En tiedä eikö kommentointini onnistunut, vai poistitko sen, mutta yritän uudelleen.

    Aloitin lukemaan blogiasi, koska itsekin kamppailulajeja harrastavana naisena juuri kyseinen aihepiiri kiinnosti. Näin sinusta kuitenkin youtube-videon, joka liittyi sinuun ja vapaaotteluun. Videosta jäi lajia halveeraava ja lapsellinen fiilisi sinusta. Tämän jälkeen blogisi lukeminen ikävä kyllä jäi. Nyt olen ajatellut antaa uuden mahdollisuuden ja alkanut taas lukea blogiasi.
    Kamppailulajiaiheiset jutut siis kiinnostaa edelleen eniten.

    Toivottavasti kommentointi onnistuu tällä kertaa.

    1. Moi, tuli perille mutta meni jostain syystä joulupostauksen alle! Kuten siihenkin vastasin, niin harmi että sinulle tuli videon takia huono fiilis. Se on käsikirjoitettu juttu mitä tehtiin koulutyönä kun oltiin 16-17 vuotiaita. Aika hölmöhän se on, mutta yritän nauraa sille vaikka vähän hävettää 😀 Kiva että olet kuitenkin löytänyt takaisin blogin pariin! 🙂

  14. Luen sun blogia, koska oon ihan kurkkuani myötä täynnä noita ”join vihersmoothien aamupalaksi ja kaikki on niin ihanaa pälä pälä -juttuja ” 😀 Kirjoitat aidosti ja rehellisesti elämästä ja näytät että naisen treeni ja elämä voi olla muutakin kuin täydellisen takapuolen metsästystä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.