Aamupaino 93,7kg

Posted on Posted in Kuntokuvia, Mielipiteet, Muoti, Punttimimmi, Ruokavalio, Terveys, Treeni, Yleinen

Miltä näyttää bikineissä, kun painoindeksin mukaan kärsii merkittävästä lihavuudesta?

Painoni lähenee sata kiloa. Mieti hetken, että millaisia ajatuksia sinussa herää, jos itse painaisit lähes sata kiloa tai kuulet että joku painaa?

Viimeinen mitattu pituuteni on 176,7cm (yleensä pyöristän ~177cm) ja aamupainoni on viimeisten viikkojen aikana pyörinyt 91,7-93,7kg välissä. Löin mitat BMI laskuriin netissä, joka laskee painoindeksin pituuden ja painon perusteella. Minun tulokseni ylittää juuri merkittävän lihavuuden rajan. Eli vaakaa katsomalla tiedämme että olen lihava, enkä vain lievästi.

Seuraavaksi katso näitä kuvia:

imageimage

Näetkö näissä kuvissa merkittävästi lihavan ihmisen?

Alunperin näiden kuvien tarkoitus ei ollut joutua blogiin, vaan otin ne kuntokuviksi vertaillakseni vanhoihin kuviin. Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa viime viikkoina ja sen yhteydessä käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti puntarilla, mittaamassa aika huikeat luvut. Keksin sitten lyödä ne painoindeksilaskuriin edellä mainitulla tuloksella.

On hankalaa suhtautua omaan vartaloon, kun mitat kertovat reippaasta lihavuudesta mutta peilistä katsoessa on näkevinään ihan normaalin vartalon. Pitäisikö nyt kuitenkin laihduttaa, koska pakkohan on olla lihava kun elopainoa on noin paljon?

Kaupastakaan ei löydy juuri vaatteita joihin mahtuisin, esim. koko 44 takki ei mene selästä yli. On sellaisia kauppoja joihin minun ei edes kannata mennä, koska sieltä ei löydy mitään sopivaa. Sopivalla tarkoitan siis vaatteita jotka istuisivat. Minulle monesti XL kokoiset paidat menevät päälle, käsistä olisivat sopivat tai jopa kiristävät, mutta sitten isot rinnat ja iso maha puuttuu niin ei istu ollenkaan. Olkapää/ojentaja/selkä suhde on vaan niin epäsopusuhtainen muuhun kroppaan nähden verrattuna ”normaaliin” naiseen, eli sille jota varten vaatteet on suunniteltu.

Housut jäävät monesti kiinni jo pohkeista ja vaikka saisin ne ylös asti kiskottua niin on turha toivo yrittää saada niitä kiinni. Jos menevät kiinni niin kiristävät takapuolesta mutta roikkuvat vyötäröllä.

image

Ulkopuoliset tekijät ovat siis jatkuvasti muistuttamassa siitä että olen ”väärän kokoinen”. Vaatteita pitää ostaa todella isossa koossa ja painoindeksin mukaan olen merkittävän lihava. On vaikea yrittää olla tyytyväinen omaan silmään normaaliin kehoon, kun ulkopuolelta tulee painetta ettei se ole normaali, vaan että on vikaa ja pitäisi laihduttaa.

Tämä aiheuttaa minulle todella ristiriitaisia fiiliksiä. Valehtelisin jos väittäisin että olisin tyytyväinen mun peilikuvaan tällä hetkellä, mutta jos tämä on merkittävää lihavuutta niin jokin tässä maailmassa on kyllä todella kierossa.

Joten miksi minä taas julkaisen itsestäni bikinikuvia? Muistuttaakseni, että vaakaa ei voi missään nimessä käyttää ainoana lihavuuden mittarina. Kirjoitin aiheesta viime kesänä ja kirjoitan uudestaan, sillä tästä asiasta ei voi liikaa puhua.

Mitä väliä sillä oikeasti on mitä vaaka näyttää? Eikö tärkein pitäisi olla se millainen olo kropassa on ja miltä näyttää peilissä? Jos on lihava niin asialle olisi syytä tehdä jotain, mutta jos ei ole painosarjakilpailija en näe mitään järkeä laihduttamisessa pelkästään vaakalukeman perusteella. Elämässä on niin paljon kivempiakin asioita, kuin stressaaminen omasta painostaan.

Miksi me silti sorrumme siihen?

53 thoughts on “Aamupaino 93,7kg

  1. Naiset tuntuvat noin pääsääntöisesti AINA valehtelevan painonsa ja osittain siksi meille on muodostunut väärä kuva siitä, miltä naiset näyttävät tietyillä kilomäärillä ja siitä mistä tuo kilomäärä koostuu (lihasta vai rasvaa). Huomasin tämän aikoinaan terkkana, kun lähes jokainen tyttö ja nainen ilmoitti painokseen vähintään 5 kg (yleensä n. 10-15 kg) vähemmän kuin mitä vaaka sitten loppujen lopuksi näytti. Tämän he tekivät riippumatta siitä näyttivätkö ylipainoisilta tai ei. Todella sääli.

    1. Oho, onpas mielenkiintoista..Ite oon aina miettinyt että oonpa jostain syystä painava verrattuna muihin naisiin..:D Mun mitat on suunnilleen 165cm/67-68kg ja silti vaatekoot 36/s..toki kehonkoostumus voi olla aika erilainen verrattuna sellaiseen joka ei urheile..

      Terveydenhuollossa vois vaikka mitata vyötärönympäryksen bmi:n sijaan!

      1. ei kyllä toimi sekään.
        Viimeksi kun kävin työterveystarkistuksessa, oli hoitaja huuli pyöreänä mitä merkitä tietoihin. Mittanauhan mukaan olen keskivartalolihava mutta olisi voinut pyykätä työtakkinsa vatsapalikoissani. Olen vain ruumiinrakenteltani täysin vyötärötön ja tasapaksun mallinen rakenteltani vaikka rasvat on alhaalla ja lihasta paljon. Samoin inbody mittaus ilmoittaa että olen keskivartalolihava. Ainoa mihin voi vissiin uskoa on silmä:)

        1. Mielenkiintoinen aihe, ikävä tosiaan että niin moni kokee että painosta pitäisi valehdella. Toivottavasti puhumalla tästä asiasta saataisiin muutosta aikaiseksi ja alettaisiin katsomaan enemmän yleisvointia ja sitä mitä silmä näkee numeroiden sijaan! 🙂

        2. Mä juttelin jonkun kanssa tuosta, että kun joillain aktiivisesti kuntoilevilla (kuntosali) voi olla inbodyssa rasvat melko ylhäällä vaikka näyttää tosi timmiltä. Tai olen monet kerrat jutellut, mutta joku tässä sanoi, että voi näyttää siksi että vaikka muuten on rasvaa vähän niin sisäelinten ympärillä on liikaa rasvaa – siis VAIKKA on suht hoikka vyötärö. Tosin en tiedä miten yleensä Inbodyssa se mitataan, ottaako huomioon vain rasvat vai myös sen ympäryksen. No tämähän oli hieman eri esimerkki kuin Madden kuvaama, koska jos hänellä rasvat kaiken kaikkiaan alhaalla. Tulipa vain mieleen 🙂 Hoikkakaan vyötärö ei silleen kerro, että onko siellä suhteessa enemmän rasvaa kuin pitäisi olla. Ja sitten tuo, että jos on nainen yli 180 cm niin minusta on aina ollut perin outoa, että sama ihannevyötärömitta menee häneen sekä 155 cm pitkään! Itse olen isompi kuin sukulaiseni, mutta mulla paljon lihasta, hänellä ei nimeksikään lihasta mutta paljon rasvaa vaikka on mallia tikku.

  2. Muistan kun aikanaan yksi tyttö oli saanut terkkarilta kuulla olevansa ylipainoinen ja tällä tytöllä oli siis sixpack. Onneksi hän ei ollut jäänyt sanattomaksi vaan oli kysynyt terkkarilta että mistäs kohtaa terkkari meinas että sitä painoa pudotetaan XD

    1. Just 😀 😀 Onneksi tyttö osasi vastata sopivalla tavalla, mitäköhän terkkari siihen tuumasi? 😀

  3. Luin sun muitakin blogipostauksia aiheeseen liittyen ja tunnistin itseni niin monesta kohdasta! Niin samaistun! Oon sentilleen samanpituinen kuin sä. Mulla on leveät hartiat ja oon aina ollut myös suhteellisen lihaksikas. Mä oon aina ollut nuorempana sen 10-20cm ikätovereita pidempi ja siis myöskin painavampi. Lihava. Näinhän mä luulin. Mä oon aloittanut laihduttamisen 6-ja 7 luokkalaisena. Mitä ihmettä! Oon oikeastaan laihduttanut koko yläkoulun ja lukion. Ja laihduttaminen on ehkä vähän väärä sana, mulla oli syömishäiriö. No, jos laihduttaa noin monta vuotta niin retkahduksiahan tulee väkisin. Ahmimista nälkään ja sit taas laihduttamista. Muistan kun oon painanut 72 kiloa, ollut samanpituinen kuin nyt ja nähnyt itseni todella todella lihavana. Ihan kauheeta.

    Nykyään olen ylipainoinen 24v nainen jonka aineenvaihdunta on sekaisin ja laihduttaminen on todella hankalaa. Voi kumpa olisin tiennyt silloin olla pelleilemättä! Moneen vuoteen näin aikuisiällä en kehdannut liikkua koska mua hävetti olla lihava. Ajattelin et liikkuminen on niitä 50 kiloisia jumppatyttöjä varten.

    Edellisen kerran, toissa kesänä kun painoin 80 kiloa niin mä tunsin itseni silloinkin lihavaksi. Tänään painan 35 kiloa enemmän ja yritän tehdä kaikkeni että se päivä tulis kun painan jälleen 80kg. Samalla kun opettelen nauttimaan liikunnasta, minuudesta ja kehostani olen tajunnut, että viimeiset yli 10 vuotta minua vaivannut lihavuus, on vaan oikeesti mun korvien välissä. Yhtä lihavalta musta tuntui 35kg sitten. Mutta: parempaan suuntaan ollaan menossa!

    Tsemppiä sulle elämään ja treeneihin, oot upee! Tää on ehdottomasti tärkee aihe ja toivottavasti nyt joku jolla on läskiahdistuspuuska menossa lukis tämän. Tulee varmaan seurattua jatkossakin sun blogia!

  4. Älyttömän tärkeetä ja hyvä että kirjoitat tästä aiheesta! Mulla ollu aina sama. Painan n. 20kg enemmän kuin mun kaverit, silti oon ihan normaalin näköinen peilistä katsottuna. Olen 168cm ja painan 75kg. En omista sixpackia tai täysin pyykkilauta vatsaa, kuvani peilistä on vähän niinkuin sulla!
    Oma BMI sanoo myös että olen ylipainoinen, ja koulun (AMK) terkkari sanoi päin naamaa että ”olet ylipainoinen, laihduta” teki mieli sanoo et ”mä oon paremmas kunnos kuin monet kaverini, harrastan aktiivisesti liikuntaa ja kilpailen, ja mitä jos sanoisit ton vaan itelles” koska terkkari oli lihava, oikeasti. Että sellasta. En usko enää muuhun kuin vaatteisiin ja peilikuvaan.

    1. Mulla on tismalleen samat mitat 😀 urheilen useamman kerran viikossa ja lajini on akrobatia. Syön sen verran, että jaksan.

      Ihanaa että tästä aiheesta puhutaan ^^

  5. Hei!
    Mahtava kirjoitus, hieno aihe ja vielä hienompi nainen!

    Mä en kyllä nähnyt ylipainoista naista, vaan erittäin hyväkuntosen näköisen urheilijan! Vaa,an lukemiin ja BMIhin tuijottaminen on mun mielestä typerää, ja vielä typerämpää on kun ammattilaiset tekevät niin ( Viimeksi sain kuulla neuvolassa että oon reilusti ylipainoinen!) Onhan jokaisella kuitenkin silmät, joilla näkee ulkoisen habituksen. Itse oon pitkä nippa nappa 161 ja painoa tällä hetkellä melkeen 72kg, enkä koe olevani yhtään lihava! Enkä harrasta urhelua paljonkaan, hyötyliikuntaa oikeastaan vaan. Onhan niitä kohtia, joissa vois olla vähän pienentämisen varaa, mutta missään nimessä en koe olevani lihava. Pari vuotta sitten juoksin ja söin tarkkaan, painoin alimmilla 70,5kg ja olin hoikassa kunnossa. Sitten aloin odottamaan nuorinta ja pahoinvoinnin myötä juoksu jäi. Kunhan kevät ja kunnon juoksukelit taas tulee niin herättelen harrastusta uudelleen.
    Iso peukku sulle!! <3

  6. Tää on kyllä todella tärkeä aihe. Mun poikaystävä tuossa taannoin edellisessä työpaikassaan teki vakuutuksia ja kun niitäkään ei saa jos BMI on todella suuri tai todella pieni. Mun mielestä tossa on joku aivan hemmetin pielessä, eihän isot lihaksikkaat miehetkään niihin BMI rajoihin mahdu. Mielestäni lihavuutta pitäisi mitata esimerkiksi kehonkoostumuksella tai peruskuntotestillä, ei ne vaa’an luvut suhteutettuna painoon välttämättä kerro mitään.

    1. Joo hieno kirjoitus aloittajalta. Miehissä siis sama juttu. Kävin työterv.tarkissa ja olen sairaalloisen lihava. Satakakskyt menee sataysikymppisessä varressa niukasti rikki. Silti kympin lenkki ei tuota tuskaa. Uin, lenkitän, puntitan valmennan uintia. Normissa työpäivässä tulee about 15-18000 askelta. Bmistä valitettiin tarkissa, pyysin tätiämmää pyörittämään sen kiekkonsa siihen kohtaan että oisin normaalipainoinen mutta alipainoisen rajalla. Liki puolet nykyisestä. Niinpä 68 kiloa… nauroin ja kerroin sille tätille että minne sen kiekkonsa voi painaa. Meistä kaikista ei vaan oo mäkihyppääjiksi…

  7. Koko nykyinen painoindeksi on jo niin vanhentunut mittari muutenkin.. käsittääkseni vyötärö-lantio -indeksi on nykyään suositumpi tai ns. turvallisempi tapa mitata mahdollista ylipainoa. Mun oma bmi alkoi vasta viime vuonna ekaa kertaa ikinä kakkosella, mut ei mua paljon bikineissä näe kun näky ei oo kovin imarteleva 😄 mulla on vatsa tissejä edellä vaikken erityisen pienirintainen edes ole. Olikin mielenkiintoista käydä loppuvuodesta kehonkoostumusmittauksessa: kaikki arvot oli täysin keskiarvoa, mitään ei ollut liikaa tai liian vähän. Mulla vaan kaikki rasva on miehekkäästi kertynyt navan ympärille eikä nykyiset elintavat sitä tuu siitä ihan hetkeen poistamaankaan..

    To the point, me ollaan kaikki yksilöitä ja yleensä peili on kaikista parhain mittari, jos sitä vaan osaa tarkastella neutraalisti!

  8. Olisi kiva nähdä miltä näyttää tuon painoinen nainen, joka ei vedä vatsaa sisään 🙂 Vai miksi näytät pidättävän hengitystä niin, että pyörryt kohta ja olkapäät on korvissa? Rentoudu hyvä nainen!

    Vedän itsekin usein mahaa sisään, siksipä tiedän miltä näytää mahaa sisään vetävä henkilö 😀

    Upea olet anyway, vedit mahaa sisään tai et.

  9. Tästä postauksesta tykkään! Itselläni pituutta ei ole kuin 166, mutta ruumiinrakenteeltani olen isokokoinen. Treenasin ennen kovaa ja olin hyvässä kunnossa..painoa oli tuolloin 78 ja käytin 42-44 vaatekokoa. Bmi:n mukaan olin kuitenkin lievästi ylipainoinen (11kg) ja jotta olisin ollut ns. normaalipainoinen, olisi minun pitänyt painaa alle 67 kg. En edelleenkään ymmärrä, että bmi:tä käytetään mm. kaikissa terveydenhuolloissa ainoina oikeina laskurina lihavuudesta. Se asia pitäisi mielestäni mitata ihan eri mittareilla, koska kaikille ihmisille bmi ei pidä paikkaansa lainkaan.

  10. Hyvä aihe ottaa esille. Samoja ajatuksia minullakin. Ennen punttisalia painoin 154cm/70kg ja kärsin silloin oikeasta ylipainosta, nyt kiloja ”karistettu” reilu kymmenen. Olen myös ajatellut minun pituiselleni sopivan painon olevan lähemmäs 50kg, mutta mieli on muuttunut ja nykyään vaaka on toissijainen kapistus, peilikuva on tärkein omasta olotilasta puhumattakaan. 60kg on ihan passeli minulle…
    Onneksi nykyiset anorektikko-ihanteet ovat väistymässä terveen ja hyvinvoivan naisenmallin tilalta (fitness-hommat erikseen, ne eivät ehkä ole kuin hyvin harvan todellinen kauneusihanne).
    Rohkeaa laittaa näitä kuvia ja herättää ajatuksia! 🙂

  11. Moikka, olet jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, että pelkkään bmi lukuun ei saa tuijottaa. Peili kertoo paremmin. 😊 Olin aikoinaan työpaikallani kuntotestaajana ja testattavat olivat pääosin urheilullisia. Osa erittäin kovassa fyysisessä kunnossa ja osalla oli aivan mieletön lihasvoima. Suurin osa näistä lihaksikkaista oli painoindeksin mukaan lievästi ylipainoisia (indeksin loppupäästä). Ja eivät taatusti olleet lihavia. Ymmärrän, että sinun on vaikea löytää sopivia vaatteita. Tsemppiä etsimiseen. Olet upea!

  12. No eikö se nyt jo ole tullut selväksi että ainakaan treenaavan ihmisen ei kannata noita painoindeksejä katsoa edes huvikseen, pitääkö siitä nyt erikseen vielä alkaa kirjoittamaan!?

    1. No kun eihän se ole selvää, sinulle ehkä, mutta jos kaikki terveyden ammattilaisetkaan ei sitä tajua!

  13. Tää onkin kiva. Tollaset bmi härpäkkeet pitäis poistaa katosivat ennemmin kehonkoostumuksen. Mieleni pahoitin kun koko ikäni liikuntaa harrastanut ja nyt viimeiset 6vuotta intensiivistä salia kehonmuokkausta. tulin raskaaksi ja lähtö tilanne oli 168 / 81, näin ollen terkkari lätkäs mulle ylipainopaperit ja korkean bmi takia raskausdiapetes ruksi ruutuun. Ei auttanut vaikka täti näki että olen ihan näyttelykunnossa.

    1. Sama tilanne, ja mitatkin samat kuin sulla. En sentään raskausdiabetes -ruksia saanut ruutuun, kun ei suvussakaan ole sokeritautia, mutta muuten. Siihen asti keskustelu eteni hyvin kun vaa’alle astuttiin. Selvitin ruokailutottumuksistani (syön terveellisesti) ja runsaasta liikkumisesta. Puntarin jälkeen koin että minua alettiin jotenkin epäilemään, ja kyseltiin että voisinko jotenkin vielä lisätä liikuntaa. kyllä minäkin niin mieleni pahoitin, kun kaameimmassakin raskauspahoinvoinnissa olen polkenut jokaikinen päivä ees-taas töihin 20 km, tehnyt pieniä juoksulenkkejä (en kyllä niin pitkiä ja intensiivisiä kuin ennen raskautta) ja käynyt jumpissa. Ja sitten vielä evästettiin, että parempi olisi jos paino ei tästä nousisi kiloakaan koko raskausaikana, kun on tota lähtöpainoa… Kiitos terkka, tulipa hyvä mieli taas, vaikka tiesinkin tämän. Mulla kaksi lasta etukäteen ja sama homma ollut heidän kohdalla, eri neuvolan täti joka kerralla.

  14. Olipa hyvä aamunaloitus törmätä blogiisi ja tähän postaukseen. Samaistun, ehdottomasti. Näen kuvissasi melko samantyyppisen vahvan naisen kuin itsekin olen, lukuunottamatta omaa laihdutuksesta jäänyttä isompaa vatsaa;)
    Mutta samanlaista sekavuutta omasta olemuksestani koen itsekin. Painoindeksi näyttää lievää ylipainoa, sen sijaan suurin osa ihmisistä tuntuu näkevän minut ihan normaalivartaloisena. Itse puhun itsestäni edelleen pyöreänä, johon moni ihmettelee, että mitä kummaa, mulla on vääristynyt kehonkuva, en mä ole ylipainoinen. Ja mielenkiintoinen tuo naisten ikuinen kauhu kertoa oikeaa painoa. Varmaan juuri siksi, kuten joku mainitsikin, ihmisten käsitys naisten painosta on ihan kieroutunut. Jos nainen ilmoittaa painokseen yli 70 kiloa, on auttamattoman läski, vaikka pituus ja peilikuva olisivat mitä. Outoa! Naisen ”ei kuulu” painaa yli tietyn kilomäärän, surullista…
    Niin, minä olen 176 pitkä, painan 83 kilon kieppeillä, treenaan ja olen hyvässä kunnossa. Olen 44-vuotias ja paremmassa fyysisessä kondiksessa kuin ehkä koskaan. Ja siis tuntuu, että ihmiset jotenkin olettavat painoni olevan ainakin 10 kiloa vähemmän, kuin mitä vaaka näyttää!
    Ja samat ongelmat minullakin vaatekaupassa, olen harteikas ja takit eivät meinaa sopia (liian kapeat hartiat, lyhyet hihat) , kuitenkin usein ostan sovittamatta tottumuksesta aina isoimman koon kaikista vaatteista, ja huomaan kotona, että tämä paitahan valuu päältäni pois, oikea koko olisi pikemminkin M…..
    Kiitos hyvästä ja tarpeellisesta keskustelunavauksesta ja tsemppiä minultakin! Samassa veneessä…

  15. Olen kanssasi monista asioita samaa mieltä. Vaakaa ei kannata tuijottaa ja oma hyvinvointi on se joka merkitsee. Itse en ole käynyt yli vuoteen vaa’alla, sillä tiedän vain pahoittavani mieleni sen lukemista. Olen tyytyväinen vartalooni ja terve, se riittää minulle.

    Haluaisin kuitenkin huomauttaa yhdestä asiasta, jonka olen omakohtaisesti huomannut. Peilin kautta otetut kuvat valehtelevat aina (=hoikistavat). Vaihtokevääni jälkeen lähdin lomalle ja otin itsestäni muutaman kuvan peilin kautta bikineissä. Näissä kroppaani näytti mielestäni ihan ok:lta. Kuitenkin jälkeenpäin selaillessa muiden ottamia kuvia huomasin todellisuuden olleen aika eri. Eli kuvakulmilla yms. saa valehdeltuaan todellisuutta aika tehokkaasti.

    Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ole moittia, että kuvissa olisi jotain vikaa, mutta haluan vain tuoda tälläisen asian esiin mitä ei välttämättä itse huomaa. Ja niin kauan kun olet itse tyytyväinen kehoosi, yhdelläkään kuvalla ei ole väliä! 🙂

  16. Erinomainen kirjoitus! Olen itse liikunta-alalla töissä ja kilpaillut eri lajeissa aiemmin. Lihaksia on, pituutta ei 🙂 (160cm). Joka kerta kun kerron painoni syystä tai toisesta esim lääkärissä, tulee epäuskoisia katseita. Se on hämmentävää ja minä olen sentään sinut asian kanssa.

    Kiitos kun otit tämän tärkeän asian esiin. Ulkonäköpaineet ovat todella kovat nykyään ja painoa tuijotetaan aivan turhaan. Hyvä että joku puhuu näistä!

  17. Aivan mahtava kirjoitus ! Samaistun todella moneen asiaan. Vaatekokoni paidoissa on s-m, mutta housujen pitää olla L kokoa että pylly mahtuu. Olen 172cm pitkä ja painan 90kg, ja aina minulle on jankattu, että olen ylipainoinen. On hankala rueta pudottamaan painoa kun peilistä näkee sopusuhtaisen tytön! On loistavaa että tästä asiasta avaudutaan!

  18. Vähän sama tilanne itselläkin, mies 172cm/94-96kg, rasvaprosentti oli muutama kuukausi sitten 15,7 kun kävin kehomittauksessa. Eli en täysin fit mutten myöskään fat. Painoindeksi vaan on 32,1 joka ei yleiskäsityksen mukaan ole alkuunkaan hyvä. Peilistä näytän silti n. 75-80 kiloselta, perus roteva runko mihin se paino nyt jostain on tullut urheilun, punttien noston ja reilun syömisen seuraksena. En oikein ymmärrä miksi tuota painoindeksiä edes käytetään enään kun laitteet ovat kehittyneet ja kehomittaukset halpoja. Onhan se toki suuntaa antava mutta hyvin monessa tapauksessa myös täysin turha, koska siitä voi suoraan poislaskea urheilevat ihmiset ja muut ”yksittäistapaukset”.

  19. Hyvältä näyttää! Itsellä on ollut lähes koko elämän samanlainen ”ongelma”. Mittari näyttää ylipainoista mutta kuva ja muut ihmiset eivät. Lihasta löytyy ja tuntuu että vain vaaka on se oikea mittari.. Sanopa lääkärissä että paino on vaan lihasta. Ei edes kaikki terveydenalan ihmiset osaa katsoa toiselta kantilta! Rohkeaa julkaista kuvia! Ehkä itsekin pian uskaltaa 🙂

  20. Hyvä kirjoitus.

    Ihmisten ei kannata BMI:tä tuijottaa juurikaan. Varsinkaan huomioimatta omaa liikuntataustaa ja kuntoa. Kehon rasvaprosentti on yksilölle hieman hyödyllisempi mittari, mutta sitäkään ei kannata liikaa tuijotella.

    Molemmat noista mittareista on hyödyllisimmillään kansanterveyttä tutkaillessa. Yksittäisen ihmisen kohdalla ne eivät oikeasti kerro mitään. Varsinkin paljon urheilevien kannattaa itse opetella se logiikka (mm. miksi ne on kehitty) noiden mittarien takana, se helpottaa kummasta stressiä siitä jos (kun) nuo antavat välillä hassuja tuloksia. Itse olen noin 172 cm ja karvan alle 60kg, ja erään mittarin mukaan ylipainon rajoilla (rasvaprosentti selvästi alle 10, BMI noin 20).

    Natalielle sanoisin vielä että asenteesi on hyvä. Älä stressaa vaan ota rennosti ja nauti elämästä.

  21. Kommenttien perusteella ihmisten silmä on tottunut ylipainoon ja se näyttää nykyään normaalilta. Onhan puolet ylipainoisia niin ei ihmekään. Täällä aika moni kehuu kuinka on useita kiloja ylimääräistä, mutta ei se mitään meinaa. Varmasti osalla on oikeasti lihasten takia ylipainoa ja rasvat normaalit. Totuus on vaan se, että nainen saa olla pirun lihaksikas, ettei 5-10 kg ylipainoisena rasvaa olisi 30-40 % kehonpainosta. Omaa silmääkin on helppo huijata, mutta kun näkee itsensä jonkun muun ottamasta kuvasta, niin totuus yleensä paljastuu.

  22. Vähän kyllä pehmeä kondis omaan makuun. Ei kai se niin vaikea ole laittaa kaloreita miinuksille ja nostaa kulutusta pikku hiljaa? Toi naisten bulkkaaminen on vaan älytöntä. Ei kyllä yhtään kiihoita makkarin puolella tollainen touhu. Ei naisen pidä olla ”iso”. Sporttinen look a la crossfit on paras!

    1. Höpöhöpö, naisen ei pidä olla yhtään mitään. Jokainen nainen saa olla juuri niin iso tai pieni kuin itsestä tuntuu parhaalta. Aika monet tosissaan crossfitia tahkovat naiset ovat melkoisia jytkyjä, mutta varmasti joka lajista löytyy erilaista fysiikkaa. Toisilla on leveämmät hartiat luonnostaan kun toisilla ja toisille kertyy lihasmassaa toisia helpommin. Naisten bulkkaaminen on älytöntä? Todellako sukupuoli määrittää sen kuka saa bulkata ja kuka ei? Nyt jotain valoja päälle….

    2. Voit hankkia ihan itse ne laihat sporttiset naiset sinne makkariin, makunsa kullakin 😉

    3. SportMan85 – ei kai kukaan teitä ole parittamassakaan 😀 😀 On minullakin tietty miesmaku, mutta en käy sitä kuuluttamassa kaikille ”muottiin” sopimattomille, koska olen sitä mieltä, että jokainen saa olla sellainen kuin on ja jokaiselle löytyy se oman maun mukainen puoliso eikä mikään vartalonmalli ole huono tykkäämisen näkökulmasta. Joku tykkää tuhdimmasta ja joku laihemmasta. Ei se sen vaikeampaa ole. Olisihan se kamalaa jos kaikki olisivat samanlaisia, vaikka superlaihoja, niin sinäkin jäisit ilman sitä sporttista naista 😉 En siis tajua sitä, että vaikka ei ole edes kiinnostunut jostain naisesta/miehestä niin pitää kommentoida ulkonäköä tyyliin ”yök” – Suomessa ei onneksi pakoteta esim. vanhempien toimesta avioitumaan heidän valitsemansa kumppanin kanssa joten mitä väliä on blogistin ulkonäöllä, tuskin sinun makuuhuoneeseesi oli tulossakaan ;D

  23. Moikka!

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja blogista 🙂 ! Tätä on ihan pakko kommentoida :D! Itse olen 165 cm ja painan siinä 62-64 kiloa. Koko on s/ 36 ja harrastan paljon liikuntaa ( erityisesti maratonjuoksu). Muistan pari kertaa kun terveydenhoitaja laittoi mut vaakaan ja joutui lisään painoo paljon et sai mut mitattua, kattoo vaan mua ett ” ei tää voi olla totta” ja ” kyllä sulla sitä painoo on ”. Olen kai suht pienen näköinen sitten ? Toinen rupes mittaan mun peban ympäri kun piti ottaa vyötärö mitat ja ilmoitti että ” tässä on kyllä nyt vähän liikaa” ( mun vyötärö on noin 69 centtii). Itse katson että olen ihan normi ja syön tosi hyvin, mutta tuollaiset kommentit ovat aika turhia ! Ja nuokin on olleet terveystarkastuksia !

  24. Paino-indeksi ei ole tarkoitettukaan olemaan absoluuttinen lihavuuden mittari. Painoindeksi ei sellaisenaan sovi poikkeuksellisen lihaksikkaille, mutta ei myöskään lapsille, vanhuksille tai lyhytkasvuisille. Tämä on kyllä mainittu kaikissa painoindeksin tulkintaan liittyvissä ohjeissa, jopa niin arkisessa ja kaikille tutussa paikassa kuin wikipedia. Anteeksi jos kommenttini kuulostaa pätemiseltä, pointtini oli että painoindeksi ei kerro kaikkea, mutta ei väitäkkään kertovansa. Upea sporttinen nainen olet! 😊💪

  25. Heippa

    Olen ylipainoinen nyt puhutaan siis runsaasta ylipainosta. Minusta näkyy ylimääräiset rasvat ja hiilarit. 20 vuotta elin no vähemmän urheilullisesti lukuunottamatta lapsuutta jolloin olin liikkuvainen. Kerään aina halveksuntaa salilla ollessa joten ne ahdistavat suunnattomasti vieläkin. Viime helmikuussa sain innon ruveta kokeilemaan erilaisia voimalajeja ja jäin koukkuun niihin. Kunto kasvoi mutta kilot ei kadonneet. Sain treeniapua kaveriltani jonka luona kävin treenaamassa, hän suositteli myös salia. Paino oli ehkä -3 saman näköinen kuin aina ennen kun astuin saliin taas minulle naurettiin, päätin että nyt treenataan ja annetaan lapsellisten ihmisten nauraa. Koin olevani hyvässä kunnossa kuin aikoihin, saavutin ihan kohtalaisia tuloksia kunnes sairastuin vakavasti. Nyt sairaudesta päästy yli ja haen motivaatiota.

    Vaikka minulla on läskit ympärillä se ei tarkoita sitä että makaisin kotona mättäilessä, en edes juuri ikinä syö mättöä.. Toki ei painonpudotus olisi haitaksi en sitä sano mutta viime vuonna voin todella hyvin vaikka minulla on elopainoa!

  26. Jos joku terveydenhuollon ammattilainen vielä kertoo mulle jotain BMI:stä, vastaukseni on, että Ancel Keys, joka kehitti nykyisin käytetyn BMI:n, tarkoitti sitä käytettävän VÄESTÖtason tutkimuksiin eikä yksilötason terveyden tarkkailuun. Hän vielä erikseen painotti sitä, että metodi ei sovi yksilötasolle. Olenko väestö vai yksilö? Duh.

    Samoin minua ihmetyttää se, että naisten vyötärönympärys ei saisi ylitää 80 senttiä. Aivan sama onko nainen 160cm vai 180cm pitkä, nin mitta on sama.

    Sanonpa tähän vielä sen, että minussa on liikaa rasvaa, mutta turha tulla perustelemaan ylipainoa em. asioilla. Silmällä sen näkee.

  27. Onhan tuossa kehossa todella paljon ylimääräistä, jakautunut kyllä aika tasapuolisesti ympäri kehoa.

  28. En alkais aukomaan lättyä, varsinkin kun bokrauksessa sijoitun itse tuonne ”light heavyweight” – miesten sarjaan, eli alle 80kg. Erittäin hyvältä näyttää ja kaunis nainen kuvissa!

  29. Kiitos tästä kirjoituksesta. Tuli oikeen hyvä mieli 😊

    Olen itse 172 pitkä ja vuosi sitten painaessani 84 näytin jotakuinkin samalta ja olo oli vaatekaupassa juuri kuvailemasi kaltainen.
    Tein kuitenkin ahneuksissani virheen ja treenasin itseni ylikuntoon keräten tauolla samalla neljä kiloa höttöä, jonka aion sulattaa heti kun pääsen tästä..
    Nyt raskauden toisella kolmanneksella olen vasta kerran joutunut käymään neuvolassa terveydenhoitajilla ja sain siellä jo kuulla lihavuudesta ja minua opastettiin ruokailun ja liikunnan suhteen, vaikka kerroin harrastavani säännöllistä liikuntaa ja ohjaavani sitä myös samalla kun syön terveellisesti. Ensi viikolla taas terveydenhoitajalle. Painoa on nyt 90,5. Saas nähdä mitä seuraavaksi, sokerirasitustestiin ainakin laitetaan. Olenhan kuitenkin jo merkittävästi ylipainoinen..

  30. Näytät todella hyvälle, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta nää kuvat on selkeesti harhaanjohtavia, koska: kuvakulma (eritoten ensimmäisessä kuvassa), fitness-valaistus ja vääristävä (korkea kontrastinen) peili. Kokeile huviksesi ottaa seuraava setti luonnonvalossa, ilman poseerausasentoja ja -kuvakulmia, ja keskivartalon lihasten jännittämistä.

  31. Löysin blogiisi tämän postauksen kautta ja luin myös toisen tekstisi kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyen. Onko sinulta testattu muita hormoniarvoja? Oletko kuullut aivolisäkkeen kasvaimista?

    Omalla kohdallani sain ensin diagnoosiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan väsymykseen ja kropan palautumattomuuteen treenauksen jäljiltä, sekä outoon turvotukseen ja hikoiluongelmiin. Oloni oli todella outo, aivan kuin kehoni toiminta olisi muutamassa vuodessa muuttunut aivan päälaelleen! Eikä thyroxin lääkitys
    poistanut sitä tunnetta, vaikka tsh ja t4v näyttivät labratuloksissa hyviltä.

    Seuraavaksi jäivät pois kuukautiset, jotka olivat olleet kymmenen vuoden ajan aina säännölliset. Hakeuduin selvittämään syytä naistautien erikoislääkärille, ja kuultuaan kaikista oireistani hän passittikin minut tapaamaan Endokrinologia (sisätautien ja hormonien lääkäriä). Minulla epäiltiin olevan harvinainen aivolisäkekasvain, joka tuottaa kasvuhormonia. Kävin magneettikuvauksessa ja labra-arvoni (kasvuhormoni) mitattiin ja diagnoosiksi varmistui Akromegalia. Olin ihan shokissa! En ollut ennen moisesta sairaudesta kuullutkaan!

    Kasvaimeni leikattiin kolme kuukautta diagnoosista, ja sen jälkeen olen ollut taas oma energinen itseni! Painonikin putosi 6 kiloa ennen leikkausta edeltäneestä. Luulin aiemmin olevani hyvin treenattu, koska vatsalihakseni näkyivät ja kehonkoostumusmittauskin antoi tulokseksi todella hyviä tuloksia. Oikeasti olin kerännyt muutamassa vuodessa useamman kilon nestettä, joka leikkauksen jälkeen poistui nopeasti kehostani.

    Akromegalia on erittäin harvinainen, mutta salakavala ja alidiagnosoitu sairaus. Useimmin se todetaan vasta keski-iän ylittäneellä, kun oireet ovat jo vakavat ja ulkonäkö on muuttunut pysyvästi erilaiseksi. Itse olin onnekas saadessani diagnoosin viipymättä 25-vuotiaana.

    Tietenkään en voi tietää johtuvatko sinun oireesi kasvaimesta, niitä on monenlaisia ja myös sellaisia, mitkä eivät eritä hormoneita. Kaikki niistä kuitenkin häirisevät normaalia aivolisäketoimintaa, eli kropan hormoneiden toimintaa. Kannattaa kuitenkin kysyä lääkäriltäsi tai lukea netistä lisää aiheesta, jos tuntui, että omalla kohdalla kyse voisi olla samasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.