Henkinen läski

Posted on Posted in Kuntokuvia, Mielipiteet, Punttimimmi, Yleinen

Tämä teksti on roikkunut luonnoksissa jo jonkun aikaa.

Monelle on varmaan tuttu asia se, että kun laihtuu huomattavasti, on vaikea nähdä peilistä että miten hoikka oikeasti on, kun on edelleen näkevinään lihavan ihmisen. Mutta mites toisinpäin, kun paino nousee huomattavasti eikä silti ole lihava?

Välillä, viimeaikoina aiempaa useammin, minua ahdistaa mun korkea paino ja iso vaatekoko, vaikka samalla näen peilistä ihan normaalikokoisen naisen.

Saan kokoajan kuulla, että olen iso. En usko että kukaan tarkoittaa sitä pahalla tai silleen että ”oletpa lihava”, mutta koita nyt saada nainen ymmärtämään, että iso ja lihava ei olisi sama asia… 😀 Olenhan minä isompi kuin muut tuntemani naiset. Olen paljon pidempi, niin luonnollisesti olen myös painavampi, isompi. Vaikka olisin kuinka hoikka, olen silti isompi kuin minua 20 senttiä lyhyempi nainen.

kuva 3 (4)

Tässä yksi päivä aloin kaupungilla katsomaan ympärillä olevia tuntemattomia naisia ja pohdin, että olen suhteellisen hoikassa kunnossa vaikka siltä ei tunnu. Ei ole kerran eikä kaksi, kun vaatekoko XL on jäänyt liian pieneksi. Juuri yritimme viikonloppuna kaverin kanssa puoliväkisin vetää kokoa 42 olevan mekon selästä kiinni. Ei mennyt edes kahden ihmisen voimilla. Mekko, joka oli isoin koko mitä kaupasta löytyi. Näinhän minä ihan silmämääräisesti, että oli liian pieni. Että oli aika pieni muutenkin. Silti olin liian iso isoimpaan mekkoon.

Ja olen painavampi, kuin mitä olen koskaan ollut. Olen painavampi kuin silloin nuorempana, kun minuun on viitattu ”ai se lihava natalia” tai ”sotanorsu natalia”. En mä silloin ole edes mitenkään kovin lihava ollut. Olin isompi kuin muut, mutta kuitenkin pienempi kuin nyt.

Musta onkin tullut vähän sellainen henkinen läski. Huomaan että välillä pohdin, että olenko mä nyt kuitenkin ihan älyttömän lihava, lyllertävä sotanorsu, mutta en vain itse ymmärrä sitä? Mitä jos elän jossain harhakuvitelmassa ja pakenen todellisuutta, enkä näe miten läski olen? Kun näen kuvia itsestäni yllätyn, enhän minä näytä ollenkaan niin isolta kuin mitä kuvittelen.

Tiedän että olen kirjoittanut aiheesta aiemmin ja nyt kirjoitan uudestaan, koska se vaivaa minua. On ihan hemmetin vaikeaa hahmoittaa omaa kokoaan ja olla tyytyväinen omaan kroppaan, kun yhteiskunta kokoajan viestittää että olen väärän kokoinen, vaikka kuvista olisin näkevinäni, etten ole.

kuva 1 (4)

Kävin eilen fysioterapeutilla (teen siitä erillisen postauksen) ja siellä otettiin kuvia joista sain tämän kuvan. Laitoin kuvaajalle viestiä, että onko tämä kuva photoshopattu? Miten voin näyttää tuolta, kun olen ylipainoinen ja liian iso tavallisiin vaatteisiin?

Minun kohdallani erittäin suuri ongelma onkin se, että viimeisen vuoden mun pääsääntöinen liikuntamuoto on ollut jääkaapille käveleminen ja sohvan kuluttaminen. Siltä ainakin tuntuu, verrattuna siihen miten aktiivinen olin ennen sairautta. En vain osaa yhdistää sitä, että painan yli 90kg, liikun epäsäännöllisesti enkä mahdu mihinkään vaatteisiin ja silti en olisi lihava? Eihän siinä ole mitään järkeä.

10 thoughts on “Henkinen läski

  1. mun silmään et ainakaan näytä lihavalta, vaan vahvalta ja raamikkaalta punttimimmiltä 😊

  2. Minun tilanne on vähän eri mutta yhtenäisiä piirteitä löytyy. Pudotan painoa ja olen ruenut harrastamaan liikuntaa nyt vuoden vaihteen jälkeen. Puntari ilmoittaa ylipainoinen läski, mutta silti vaikka painan saman verran kuin pari vuotta takaperin kesällä niin koen että kroppa on paljon pienempi, tästä huolimatta. Haluan ajatella että hiteen puntarit ja vaate koot, sillä haluan olla terve. Jos se että minulla on tuolla vielä olemassa olevan höttöni alla lihaksia, eikä vaan läskiä, niin enemmin olen sitten lihaksikas läski yhteiskunnan silmissä kuin kuin joka kaupan kokoihin mahtuva laiha läski.

  3. Loppujen lopuksi vain sillä on merkitystä miten näet itsesi. Olet juuro sopivan kokoinen kun olet tyytyväinen itseesi. Trendipelleily ei tee ketään onnelliseksi eikä hyvään elämään tarvitse näyttää lehden kansikuvalta. Ole ihana oma itsesi.

  4. Täällä nyt 54 kiloinen neitokainen vaihtaisi riisikintut ja narukädet siun kroppaan milloin vaan! Olet terveennäköinen ihminen. Ihanaa!

  5. Mulla on ollut juuri sellainen tilanne, että paino alkoi nousta pikkuhiljaa hiipien ja aivoni vääristelivät asiaa.

    Painoin kauan sen 58 kg 170 sentin varrella ja lopettaessani aktiivisen urheilemisen (”harrastin” yleisurheilua) paino lähti nousuun. Huomasin tietysti, että koon S/36 vaatteet muuttuivat matkan varrella pikkuhiljaa kokoon xl/44-46, mutta peilistä katsoi edelleen tiimalasivartaloinen kiinteä kroppa. Ajattelin, että kyse on lihaksista tai vaatekoot ovat vain muuttuneet noin yleisesti. Sitten menin vaa’alle ja meinasin pyörtyä, se näytti 93 kg! Aluksi yritin selittää sitäkin pois väittäen, että vaaka on rikki. Noh, muille se näytti ihan oikein joten pakko kai sitä oli uskoa.

    Edelleenkään peilikuva ei minusta ollut lihavan ihmisen, koska mittasuhteet pysyivät kokoajan oikeina (ei siis isoa vatsaa, jenkkakahvoja tms.), mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtämään, että aivoni valehtelivat minulle, ihan niinkuin anorektisen aivot väittävät painoa olevan liikaa vaikka vaaka näyttää 36 kg. Minun aivoni kieltäytyivät uskomasta realiteetteja eli sitä, että koko 46 on iso, minulla ei voi olla niin isoja lihaksia, koska en treenaa rankasti 3-6 kertaa viikossa, olen huomattavasti isompi kuin muut samanmittaiset naiset ja ennenkaikkea sitä, että 93 kiloa on aivan liian paljon 170cm.n pituiselle naiselle.

    Siitä huolimatta, että edelleenkin olen sitä mieltä, että on olemassa vähemmän imartelevasti asettuvaa ylipainoa, jolloin heti voi sanoa, että ihminen on lihava ja toisaalta on olemassa kroppia, joissa läski asettuu niin tasaisesti, ettei ilman vieressä seisovaa normaalipainoista voi kuvista tai peilistä sanoa onko toinen lihava vai ei, niin jossakin vaiheessa on uskottava niitä realiteetteja, koska sydän- ja verisuonitaudit tai diabetes eivät katso peilistä kehen iskevät vaan elimistä sprakaa liikaan massaan olipa se sitten miten kivasti asettunutta tahansa.

    Näin minä järkeilin ja päätin pudottaa ainakin sen 25 kg.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.