Motivaatiosta ja tekosyistä

Posted on Posted in Mielipiteet, Motivaatio, Punttimimmi, Treeni, Yleinen

Välillä on sellaisia päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia, kun treeni maistuu puulta. Ei huvittaisi treenata, vaan mielummin tekisi jotain muuta tai jäisi ihan vaan sohvalle katsomaan leffaa. Tämä onkin asia joka monesti erottaa voittajat häviäijistä, menestyjiä luovuttajista, että treenataanko rutiinista silloinkin kun ei ole motivaatio huipussaan vai voittaako tekosyyt ja treenataan vain silloin kun on sopiva fiilis ja tähdet ovat oikeassa asennossa?kuvv
”Pitäisi kyllä treenata, mutta kun…” Ette usko miten usein kuulen tuon lauseen. Eihän kenenkään ole pakko treenata, jos ei halua.

Silti kuulen tekosyitä ja selityksiä ihan viikottain, että miksi ei olla treenattu viimeaikoina. En tiedä onko tarvetta selitellä muille, koska oikeasti on kyllä tosi kova jätkä/muija? Vai onko tarvettta selitellä itselleen, kun ei halua myöntää ettei vain halua sitä tarpeeksi?

Mutta kun on  työkiireitä, koulukiireitä, tyttö/poikaystävä, koira, sattuu johonkin kun tökkii, oli joku paikka kipeä viime vuosituhannella, väsyttää, on mustelma, unohtui salihanskat kotiin, on liian huonossa kunnossa, on tukka kipeä ja mitä näitä nyt on.

Siis tottakai, jokaisella on välillä kiireisempiä vaiheita elämässä, eikä kyse aina ole tekosyistä. Mutta lähtökohtaisesti kaikilla jotka eivät urheile ammatikseen on työ, ja kaikilla on elämässään muita asioita. On perhe, kavereita ja jokaisella omat murheensa. Minulla ei ole kokemusta siitä, kun on ruokittava muukin suu kuin oma, joten en ota kantaa siihen että miten lapset mahdollisesti rajoittavat treenaamista. Voi myös olla joku sairaus tai muita terveysongelmia jotka oikeasti rajoittavat tai jopa estävät treenaamisen.kuva 1 (5)

Lähtökohtaisesti ei kannata aloittaa päivä miettimällä, että onko tänään motivaatiota treenata vai ei. Jos on treenipäivä, treenataan jokatapauksessa. Tai aina ennen treeniä tunnustella että sattuisiko nyt johonkin jos oikein kääntää ja vääntää joka paikkaa? Kuten yksi pitkän linjan kamppailija totesi ”jos olisin aina ennen treenejä miettinyt että sattuuko nyt vähän johonkin, en olisi koskaan treenannut”. Jos joku paikka on oikeasti hajalla niin mennään tietysti sen mukaan, mutta mustelma ei estä treenaamista.

Muistan ikuisesti vanhan salinpitäjän kommentin, kun kepeillä hypin yhdellä jalalla salille treenaamaan yläkroppaa: ”älä kuvittele että olet jotain vain koska käyt jalka kipeänä treenaamassa, niin olen minäkin tehnyt”. Sen pitäisikin olla se lähtökohta, että tehdään se mitä pystytään. Jos ei voi käyttää jalkoja, treenaa yläkroppaa ja toisinpäin niissä puitteissa kun se on mahdollista. Tai jos ei voi osallistua treeneihin, niin käy ainakin katsomassa.kuva 3 (5)

Tai sitten toinen valituksen aihe, ei ole motivaatiota treenata kun ei kehity, koska: ei ole lahjakas, muut ovat parempia, muut ovat huonompia, on vääränlainen ruumiinrakenne, on vääränlaiset geenit, ei ole aikaa panostaa tarpeeksi, on vääränväriset varusteet tai jotain sellaista.

Koskaan syynä ei ole esimerkiksi se, että treenaamisen sijaan käyttää aikansa tekosyiden keksimiseen.

Mitä jos vaikka kertoisi rehellisesti, ettei halua treenata tai että on muita asioita mitä tekee mielummin? Ei minusta ole häpeä miljoonan tekosyyn sijaan sanoa suoraan, että just nyt ei treenaaminen nappaa. Voittaa se ainakin selittämisen.

Translation: Your body doesn’t care if your mind isn’t motivated, just show up.

6 thoughts on “Motivaatiosta ja tekosyistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.