Parasta mitä tiedän

Posted on Posted in Yleinen

Hehe, onpa omaperäinen otsikko, mutta sopii vain niin hyvin tämän tekstin aiheeseen.

Lauantaina Kaapelitehtaalla oli NFC-ammattilaisvapaaottelutapahtuma, jossa oli myös Hokutoryunäytöksiä ja yksi Hokutoryu PRO-ottelu, jossa olin ajanottaja. Tässä otteluvideo:

Hokutoryuosuuden jälkeen jäätiin saliporukan kanssa viettämään iltaa, toiset pidemmän kaavan mukaan mutta itse jouduin jossain vaiheessa lähtemään töihin. Harmitti kun kiinnostavimmat MMA-ottelut olivat vasta myöhään illalla, mutta minkäs teet! Ei tullut oikein otettua kuvia, mun tukka ketuttaa niin paljon ettei kiinnostanut ottaa kuvia ja tulla muistutetuksi siitä miltä näyttää.

image

Eilen kävin ohjatuissa sambotreeneissä, en rehellisesti sanottuna muista milloin viime kerta olisi ollut. Ehkä viime kesänä? Ja ai että miten siistiä oli. Painittiin ilman pukua, ensin katsottiin pari tekniikkaa jossa lähdetään selästä hakemaan käsilukkoa ja miten niitä puolustetaan ja katsottiin myös vähän juttuja mitä lauantain otteluissa tehtiin. Sen jälkeen otettiin sparria lukkopainisäännöillä, meitä oli paikalla vain kolme, valmentaja Yauhen, Ed ja minä, joten painittiin ilman kelloa.

Yauhen seurasi meidän painimista ja aina kun toinen mokasi pysäytti ja selitti mitä siinä olisi kannattanut tehdä ja sitten harjoiteltiin sitä ennen kun jatkettiin sparraamista. Tosi hyödyllistä, tuntui että opin monta uutta asiaa, kun olen tehnyt muutaman typerän virheen aina, ilman että osaan perustella että miksi teen niin. Miksi lähden väärään suuntaan guardista esimerkiksi? Mitä siellä suunnassa on? En osannut perustella niin silloin ei tehdä niin! 😀

Ja kuten olen tänne blogiinkin varmaan jonkun mielestä kyllästymiseen asti jauhanut, on toi hikisenä salilla pyöriminen vaan parasta mitä tiedän!!!

image

Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään. Siitä on kohta kaksi kuukautta, kun aloin treenaamaan säännöllisesti kaksi kertaa viikossa, eli en ole ihan nolla liikunnalla nyt ollut. Tähän muuten välikommentti, että tämä lienee ensimmäinen kerta ainakaan viiteen vuoteen, kun melkein kaksi kuukautta olen putkeen pystynyt treenaamaan edes kevyeesti ilman sairastumista.

Mutta tosiaan ihmetyttää, kun ei tuntunut yhtään siltä että viime kovista sparreista olisi vuosi, vaan siltä ettei olisi ollut taukoa ollenkaan. En tiedä, ehkä siitä ihan oikeasti on ollut hyötyä että salilla on tullut pyörittyä ja katsottua ja analysoitua muiden treenejä, kuten kovasti olen yrittänyt itselleni väittää vaikka en ole itse treenannut? Muistan nimittäin aiemmin kun oli muutaman viikon treenaamatta niin tuntui heti että oli ihan kujalla ja unohtanut kaiken eikä kunto kestänyt. Edelleen hengästyn kyllä rapuissa, mutta voimat eivät ole vuoden levossa kadonneet mihinkään ja painiakin ilmeisesti jaksan. On tämä ihmiskeho ihmeellinen! 🙂

imageSeuran rashguard ensimmäistä kertaa kokeilussa!

Tällä viikolla olen ollut joka päivä salilla aika monta tuntia, mutta ei haittaa yhtään kun on niin mielekästä tekemistä. Ja kuten totesin kun eilen menin toista kertaa pukkariin hengaamaan, että mihin sitä nyt jotain ns. muuta elämää tarvitsisikaan? 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.