SUOMEN ENNÄTYS

Posted on Posted in Kisat, Motivaatio, Puntti, Punttimimmi, Reissut, Tapahtumat, Terveys, Treeni, Yleinen

Nyt on pöly vähän laskeutunut ensimmäisistä kisoista ja alan vihdoinkin tajuamaan mitä Porissa tapahtui. Huhhu.

image

En halunnut etukäteen kirjoittaa blogiin tai muutenkaan someen kisasuunnitelmistani, jos asiat ei menisikään niin kuin suunniteltua niin ei tarvitsisi sitten selitellä.

Alunperin olin siis ajatellut, että kävisin ensimmäiset kisat vasta ensi vuonna, kun se on viimeinen vuosi minulle kisata junnuissa. Juniori on siis siihen päivään asti kun täyttää 24. Sain kuitenkin facebookissa kutsun Power Team Open -kilpailuihin Porissa ja heräsi ajatus, että mitä jos lähtisin osallistumaan vetoon? Kyse oli siis kansallisista FPO-liiton alaisista kilpailuista.

Ajattelin että tässä mennään kropan ehdoilla ja jollain tasolla olin aika varma, etten kuitenkaan pääse kisoihin asti mutta tuntui kivalta haaveilla niistä. Kyse ei edes ole pessimismistä vaan realismistä, kun kattoo miten hyvin kroppa on kestänyt edes kevyttä treeniä viime vuosina…..

Kroppa kuitenkin näytti pelittävän sillä hetkellä ja sain kaikilta jolta mielipidettä tiedustelin vihreää valoa, joten mikäpäs siinä. Samana päivänä kun ajatuksen sain olin jo järkännyt töistä vapaata, huoltajan ja alkanut selvittelemään että mitä kaikkea tarvitsen kisoihin. Mun salivyö ei ole kisoihin sopiva niin piti ostaa kunnon vyö ja aloittaa totutteleminen siihen.

voimanostotrikoot1Nostotrikoiden sovittelua

Ajattelin myös, että jos en mainosta kisoja etukäteen niin en ottaisi turhia paineita. ENPÄ! 😀 Mun vahvuus ei todellakaan ole se, etten itse asettaisi itselleni superpaljon paineita. Ja kuten tässäkin nähtiin, ne eivät johdu mistään ulkopuolisista tekijöistä, eli sillä ei ole väliä että tietäisikö koko maailma mun suunnitelmista vai ei, mutta halusin kokeilla että kestäisikö pää paremmin näin. Sinänsä hyvä tietää, että kaikki paineet on ihan mun itse itselleni asettamia.

Vaikka nämä olivat mun ekat viralliset voimakisat, en osannut päässäni suhtautua siihen että nämä on ekat kisat niin käyn vähän kokeilemassa että miltä tuntuu ja mikä fiilis. Ehei. Viimeiset neljä viikkoa ennen kisoja stressasin että mitä laitan aloitukseksi ja mitä jos ei nousekaan ja mitä jos oonkin ihan surkea ja heikko eikä musta ole mihinkään. Ihan surkea siis siihen nähden mitä itse vaadin itseltäni. Koska ihan aikuisten oikeasti niin kukaan muu tuskin menettäisi yöunensa sen takia että nostan jotain tai jätän nostamatta! 😀

Alkoi kuitenkin näyttämään siltä että kisoihin mennään ja siinä samalla jännitys kasvoi. Viimeiset treenitkin meni ihan päin persettä kun aloin jo siinä stressaamaan. Ei ainakaan itsetuntoa skaboja varten boostannut, kun painot joiden pitäisi olla mulle verrattain helpot jäivät nostamatta. Vika treeni ennen kisoja olin jo ihan valmis vaihtamaan harrastusta johonkin mihin mulla olisi edes jotain lahjoja, kun 140kg ei noussut.

fitnesstukkuvaatteetVaatteet saatu Fitnesstukulta, huppari tästä ja housut tästä.

Viimeiset kaksi viikkoa yritin parhaani mukaan palautella kroppaa, yhden nopeusvetotreenin tein sekä vähän kevyttä painia. Siinä sitten kun muutenkin alkaa jännittää eikä edes treenaa niin se kaksi viikkoa tuntui kestävän ikuisuuden. Muutama päivä ennen kisoja odotin jo vain sitä että kisat olisivat ohi, ettei tarvitsisi enää jännittää.

En ole ollenkaan jännittäjätyyppiä vaan yleensä ennen tärkeitä asioita on ollut ihan tervettä innostusta ja jännitystä ilmassa, eikä niistä voi puhua edes samana vuonna kuin tästä jännityksestä. Minua ei siis ole ikinä koskaan elämässäni mikään asia jännittänyt näin paljon. Ei mikään pääsykoe, työhaastattelu, muun lajin kilpailu tai ottelu. Ei mikään. Niissä on kuitenkin niin monta muuttujaa, mutta tässä olisi vain tanko ja minä. Ei mitään selityksiä jotka eivät olisi joko oman mielen tai fyysinen heikkous.

image

Kisaviikolla söin vielä ihan normaalisti, torstai-iltana ison annoksen nepalilaista ettei olisi enää yöllä nälkä. Perjantai-aamuna join kahvia ja söin ihan vähän puuroa että vatsa toimisi ja sitten alkoi mun rynnäkköpainonveto! 😀 Eli siihen loppui sitten syöminen ja juominen iltapuntariin asti. Oikeastihan mun ei olisi tarvinnut mitään kikkailla, mutta en halunnut ottaa turhaa painoa puntarille ja kiinnosti myös nähdä että miten kroppa reagoi. Tämä menettely toimi yllättävän hyvin, koska normaalisti juon tosi paljon vettä ja syön ja juon kokoajan.

Poriin saavuttiin puntarille juuri ennen seitsemää. Paino oli tippunut 4kg siitä kun oon viimeeksi pari viikkoa sitten käynyt puntarilla, mitä ihmettä!! 😀 Oli jotenkin niin sekava olo siinä, että unohdin että paljon painoin ja oli pakko kysyä heti kun olin saanut vähän juotua 😀

image

Aloin sitten tankkaamisen, käytiin Colinin ja Iiron kanssa syömässä ja hotellihuoneessa odotti irtokarkkipussi. Ei yhtään lähtenyt käsistä kun kävin kaupassa, yksi ihminenhän tarvitsee yhdeksi illaksi melkein 900g irtokarkkia….. 😀

Vaikka olin ajoissa hotellihuoneessa sain unesta kiinni vasta joskus kahden maissa yöllä. Ja neljä tuntia myöhemmin heräsin ihan pirteänä, koska jännitti niin paljon. Harvemmin meikäläisen näkee aamu kuudelta tekemässä aamujumppaa, mutta en malttanut enää olla paikallani. Eikä hirveän useassa ole nekään kerrat kun odotan hereillä että hotelliaamupala aukeaisi.

imageimage

Kisapaikalle tulin puoli kaksitoista. Osallistuin tosiaan pelkkään vetoon, eli ennen sitä oli kaikki kyykyt ja kaikki penkit. Kisapaikalle lähtiessä jännitti niin paljon, etten ole koskaan tuntenut vastaavaa jännitystä. Aloin ihan tosissani toivomaan että pyörtyisin ja Iiro ja Colin saisivat todeta että ”oli vähän liian väsynyt” ja raahata mut pois sieltä eikä mun siten tarvitsisi mennä.

Pukkarissa taisin ihan fyysisesti täristä jännityksestä ja jossain vaiheessa siirryin katselemaan kisapaikkaa. Eli käytännössä seisoin varmaan vartin yhdessä nurkassa ja hoin vain itselleni että hengitä!

image

Lämmittelyyn sain onneksi edeltävänä päivänä hyvät ohjeet, koska muuten olisin varmasti siinä jännittyneenä vetänyt itseni ihan piippuun. Monesti mulla on vähän taipumusta muutenkin ”ylilämmitellä” jos niin nyt voi tehdä, eli haaskaan voimia turhaan kun pelkään että paikat hajoaa jos en ole lämmitellyt super paljon.

pori1

Sitten vain odottelemista, en yhtään pystynyt seuraamaan kisoja vaan kävin välillä pötköttelemässä kun jännitti niin vietävästi. Siinä kohtaa aloin kyllä jo miettimään että olisin tyytyväinen itseeni vaikka tulos jäisi aloitukseen, ei sen takia että sitä rautaa kehtaisin koskaan ikinä kenellekään mainita, mutta sen takia että olisin selvinnyt siitä jännityksestä.

image

Colin tuli kanssani lämmittelyyn ja oli ihan superavuksi kun luki ohjeet ja vaihteli painoja. Siitä odottelemaan että veto alkaisi, kun henkilöltä jonka piti olla mun huoltaja tuli viestiä että on jo lähtenyt paikalta… Onneksi Colin oli siinä, en vieläkään pysty käsittämään miten osasi olla niin loistava huoltaja. Mimmi siis ekaa kertaa ikinä voimanostokisoja katsomassa ja hoiti homman kun mikäkin prohuoltaja.

image

Ekaan nostoon kunnon raivo päälle, aina ennen nostoja sovittiin Colinin kanssa että montako kertaa lyö mua naamaan! 😀 Siinä pakko jotenkin suuttua ja kyllä ne avokkaat siinä poskilla sen verran lämmittää että herää vaikka kuinka jännittäisi! Tästäkin oli etukäteen puhetta että pitää lyödä kunnolla, koska alkaa vaan v**uttamaan väärällä tavalla jos just ennen nostoa vähän silitellään poskia.

image

Ekaan nostoon 135kg, joka tuli helposti. En muista siitä yhtään mitään. Noston jälkeen kysyttiin että paljolla koroitan, 5 tai 10kg lisää? 162,5kg seuraavan nostoon, eli 27,5kg koroitus 😀 Ensimmäisen noston jälkeen pahin jännitys lähti, kuten mulle oli myös kerrottu että kävisi ja oli hyvä olo odottaa seuraavaa nostoa.

Seuraavaan nostoon sitten 162,5kg joka oli oma henkilökohtainen ennätys. Tätä olin jännittänyt niin paljon, koska kesäkuussa otin 160kg salilla pienellä reisikannatuksella ja se oli super raskaan tuntuinen.

Hitto tota fiilistä kun se onnistui! Ehkä paras fiilis ikinä, olin niin onnellinen. Onnistuin tavoitteessani, tein uuden oman ennätyksen ja Suomen ennätyksen junnusarjaan. Ihan mahtava fiilis. Seuraavaan nostoon 170kg, mutta se oli jo aika selvää ettei tulisi kun kaikki paineet katosivat kun olin niin onnellinen.

imageIlme kertoo kaiken oleellisen.

Kisojen jälkeen lähdettiin syömään ja sitten illanviettoon nostajien kanssa. Olipa mukavaa tutustua uusin ihmisiin! Meillä oli ainakin ihan superhauskaa, en muista milloin olisi noin paljon nauranut!

image

Ikimuistoinen viikonloppu, kiitos Pori!

11 thoughts on “SUOMEN ENNÄTYS

  1. Hurja mavettaja olet! Ensi kerralla sitten kokonainen kisa, eikö? 🙂 Minulla ekat kisat tulossa kolmen viikon päästä ja kyllä jo vähän jännittää! Girl power! Kannattaa seurata IGssä girlswhopowerlift:iä, sieltä saa hyvää tsemppiä ja tervettä fitspoa.

  2. Jeee onneksi olkoon! Arvaa onko täälläkin jotenkin upea fiilis, koska olen tainnut hieman vuosien saatossa jankuttaa kommenteissa, että tuo on sinun lajisi!

  3. Olipa hieno nosto! Onnittelut!
    Olis kyllä kiinnostava kuulla tuosta lämmittelystä, itse olen myös ylilämmittelijä ettei sitten itse suorituksiin ole enää kunnolla energiaa. Pelkään tämmösenä vanhuksena (37 v) että selästä pullahtaa nikamat, tyrät rytkyy ja verisuonet katkeaa mikäli en ole lämpännyt riittävästi 😀

  4. On toi hurja tulos, paljon onnea!
    Ootko miettinyt, että kisaisit joskus IPF:n alla? Siellä olis meinaan SM-ennätys junnuissa aika lähellä. http://livescoresheet.com/records/1/0/F/23/
    Ylipäätään kannattaa ehkä miettiä tuota liittovalintaa, koska FBO on ns. ”ammattilaisliitto” ja esim. WADA ei tunnusta näitä ammattilaisliittoja lainkaan urheiluksi juuri kunnon doping-valvonnan puutteen takia. Ei se tietenkään tarkota, että kaikki siellä roinaa, mutta muiden kun IPF-kisaajien tuloksille ehkä vähän naureskellaan tyyliin ”helppoohan se siä roinaliitossa on kyykätä vajaita maailmanennätyksiä”. Ite myös ajattelen, että on tavallaan kunnia edustaa puhdasta urheilua, joka toivottavasti joskus olympialaisiinkin pääsee.
    Kovia mavereenejä, tossa on vaan taivas rajana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.