SUOMENMESTARUUS

Posted on Posted in Kisat, Puntti, Punttimimmi, Tapahtumat, Treeni, Yhteistyöt, Yleinen

Heippa, siitä onkin vähän aikaa kun olen blogia päivittänyt ja paljon on ehtinyt tapahtua. Toissa viikonloppuna oli Juvalla WPC-liiton SM-kilpailut, joissa nostin maastavedon Suomenmestariksi junnujen +90kg sarjassa.

Kisavalmistautuminen ei mennyt ihan putkeen, mutta en tiedä että onko ihan täydellistä kisavalmistautumista jossa kaikki menee kaikilla elämän osa-alueilla nappiin edes olemassakaan? 😀 Helmikuun alussa aloin olemaan aika puhki ja pidin treeneistä lepoviikon. Siitä lähti sitten huono kierre, oli migreeniä ja pahoinvointia ja ihan rehtiä flunssaa, niin etten päässyt kunnolla treenaamaan kuukauteen. Tai olisin tietysti puolikuntoisena voinut mennä salille hakemaan pahan mielen, mutta en usko että se kehittäisi kovin paljon.

Kaksi viikkoa ennen kisoja tein viimeisen maksimitreenin, jossa nostin uuden henkilökohtaisen ennätyksen 165kg. Tämä treeni oli minulle todella tärkeä, sairastelu ja huonot treenit oli saanut minua epäilemään että onko kisoihin järkeä lähteä, mutta tämä antoi hyvän mielen ja luottoa itseeni kisoihin.

Tämän treenin jälkeen seurasi kisalepo, eli kahden viikon täysi lepo treeneistä. Lepo teki tehtävänsä ja oli tosi hyvä fiilis lähteä kisaamaan. Nyt ei saa sekoittaa hyvää fiilistä siihen ettei minua jännittäisi, koska ihan paskankankeanahan mä olin taas! 😀 Lauantaina kun Colinin kanssa jonotettiin puntariin iski se kamala ekoista kisoista tuttu jännitys. Oli kuitenkin ihanaa että omat nostot oli vasta sunnuntaina, niin päästiin rauhassa tutustumaan kisapaikkaan ja pystyin mielessä valmistautumaan kisatilanteeseen paremmin etukäteen, kun tiesin millainen kisapaikka ja miten asiat toimivat.

unnamed-5unnamed-6Punnitusjonossa

Meillä oli blogiyhteistyönä majoitus Mikkelin Sokos Hotel Vaakunassa perjantaista sunnuntaihin. Hotelli oli viihtyisä ja hyvällä sijainnilla, Mikkelin sydämessä. Hotellissa on sekä ruokaravintola että yökerho, sekä kivannäköinen poreallas saunatilojen yhteydessä, joka valitettavasti jäi meiltä tällä reissulla kokeilematta. Heti perjantaina käytiin syömässä hotellin ranskalaisessa ravintolassa Frans & Michellessa. Olimme alunperin ajatelleet että perjantaina syödään vain ”jotain” ja lauantaina sitten kunnolla, mielellään pihviä. Mielessäni mietin, että ehkä sunnuntainakin sitten voisi kisojen jälkeen käydä jossain hienosti syömässä. Toisin kävi! 😀

Perjantaina mentiin tosiaan Frans & Michelle ravintolaan ja kun nähtiin ruokalista innostuttiin syömään ihan pitkän kaavan mukaan, alkupala, lämmin ruoka ja jälkkäri. Jälkkäri jäi kuvaamatta mutta vitsi että oli hyvä! 🙂 Niin ja mitä meidän suunnitelmaan tuli, lauantain pihviravintolassa jäi käymättä kun söin pihviä perjantaina, joten mentiin sitten paikalliseen Amarilloon ja sunnuntain voittoateria syötiin huoltoaseman Hesburgerissa… 😀

unnamedunnamed-2unnamed-3unnamed-13

Pakko kehua Vaakunan henkilökuntaa vielä erikseen, kaikki olivat todella mukavia ja jäi tosi hyvä fiilis joka kerta kun asioitiin henkilökunnan kanssa. Heistä välittyi sellainen aito halu palvella asiakkaita ja fiilis oli jotenkin välitön. Kiitos erittäin miellyttävästä majoituskokemuksesta!

Lauantaina puntarin jälkeen keksittiin mennä iltapäivästä salille ja laitettiin google töihin kun selvitettiin mitä salimahdollisuuksia siihen aikaan lauantaita on Mikkelissä. Vähän hiljaiselta näytti mahdollisuudet kertakäynneille, mutta respasta kun tiedusteltiin niin järjestyi mahdollisuus käydä treenaamassa viereisellä Fressillä. Katsottiin Colinin maastavetotekniikkaa (yllättäen koska viikonlopun teema, heh) ja hän paransikin omaa henkilökohtaista ennätystään.

Lauantai-sunnuntai yön nukuin tosi hyvin ja levollisesti, jännitys iski vasta herättyäni. Tuli oikein haikea olo kun siinä mietin, että miten tärkeä päivä kyseessä ja miten paljon sitä on odotettu. Sitten alkoikin se kamala jännitys, Colin oli herännyt siihen kun pyörin ympäri huonetta kuulokkeet korvilla ääntäen epämääräisesti musiikin tahtiin ja ajatellut että teen jotain manausrituaalia tms… 😀

unnamed-10Kisa-aamun fiilis! 😀

unnamed-11

Lauantaina en käynyt hotellin aamupalalla ennen puntaria, mutta sunnuntaina pääsin vihdoinkin syömään kunnon hotelliaamupala! Periaatteessahan mun sarjassa saa painaa vaikka 200kg, mutta en halunnut ottaa riskiä että jos mun sarjassa joku nostaisi saman verran kuin minä, mutta olisi juuri sen aamupalan verran minua kevyeempi niin kirkkain mitali menisi siinä. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin syömään kunnon aamupalan, toiset ajattelee että ei pitäisi syödä niin paljon kisapäivänä, mutta kun suoritus on joskus 14-15 maissa minusta on tärkeää saada kunnon aamupala alle, kun sen jälkeen ei pahemmin enää syö. Monesti vaan jännittää niin paljon, ettei saa mitään syötyä kisapäivänä.

Kun mua jännittää, en oikein osaa olla sosiaalinen vaan haluan olla hiljaa omissa oloissani. Onneksi Colin ymmärtää sen ilman että mun tarvitsisi olla kokoajan selittämässä, etten ole vihainen tms. kun ei juttele tai vastaa puheeseen. Tai toisaalta, ettei hän suutu siitä etten yhtään keskity siihen mistä puhutaan!

Mitä lähemmäs tultiin Juvaa, sitä enemmän mua jännitti. Nyt jo kuitenkin osaan ajatella jännitystä positiivisena juttuna, koska olen ehdottomasti sitä mieltä että jos ei jännitä ollenkaan on ihan turha lähteä. Vaikka jännittäminen tuntuukin ikävältä niin jotenkin myös nautin siitä, koska siinä testataan että kestääkö pää vai ei. Kun rehellisesti tekisi vaan mieli hypätä autosta ulos ja lähteä juoksemaan toiseen suuntaan niin lujaa kun pystyy, mutta silti ei tee sitä vaan menee kisaamaan. Vähän hauskaa sinänsä, että ensin odottaa kisoja kuin kuuta nousevaa ja sitten kun kisapäivä tulee toivoo vaan että olisi jo ohi! 😀 Tai ainakin että ne tunnit ennen omia nostoja vierähtäisi nopeasti.

Kisapaikalla oltiin joskus ennen puoltapäivää, ehdittiin jonkun aikaa seurata kisoja ennen kun oli aika lämmitellä. Kisat meni täydellisesti mun päässäni lasketun aikataulun mukaisesti, mun arvio siitä milloin aloittaa lämmittely meni juuri nappiin! 😀

unnamed-14Todistetusti lenkillä Juvalla.

Tein päätöksen etten lisäile kisavideoita nettiin. Kisoissa tuomarit arvostelevat ja kisojen jälkeen käydään valmentajan kanssa läpi videot, miten meni ja miten lähdetään parantamaan. Se palaute riittää mulle, ei kiinosta lukea nettiosaajien mielipiteitä, joten suosiolla jätän videot julkaisematta.

Suuri kiitos tässä kohtaa Marko Patterille, joka on ollut todella isona apuna treeneissä. Varsinaisesti ei voi ehkä puhua valmentamisesta, koska ollaan sovittu että tehdään tämä yhdessä tiiminä, niin että mun täytyy ajatella itse ja kuunnella omaa kroppaa, eikä vain seurata sokeasti mitään lappuja. Varsinainen valmentaja saattaisi myös kehua enemmän ja varoa mun tunteita eikä laukoa totuuksia suoraan niin kuin ne on. Juuri sen takia ja koska Patteri tuntee minut niin hyvin niin homma toimiikin, jos haluaisin että taputettaisiin selkään ja kannustettaisiin vaikka olisin huono, niin pyytäisin apua joltain toiselta.

Ja tosiaan vaikka tässä nyt kirjoitan siitä miten paljon mua jännitti, niin fiilis kisoihin oli kuitenkin itsevarma. Tiesin että jos mulla hermot vain kestää niin voimat on nostaa tavoite 170kg, koska sen eteen on tehty paljon töitä. Pelkäsin kuitenkin että mulla olisi jonkinlainen henkinen este sille, kun tätä painoa olen kolme kertaa kisoissa yrittänyt ja aina epäonnistunut.

Ensimmäiseen nostoon laitoin 150kg ja tästä nostosta en muista yhtään mitään. Ennen nostoa mua jännitti niin paljon että melkein itketti. Videolla kuitenkin näkee että nousee tosi helposti. Tämän noston jälkeen jännitys lähti ja odotin vain että pääsisin nostamaan 170kg.

unnamed-15

170 tangossa, rauta nousi kevyeen tuntuisesti ja hyväksyttiin kaikin tuomariäänin. VIHDOINKIN! Jotenkin tämä meni multa kuitenkin ihan ohi, olin vaan niin keskittynyt että ”noniin, nyt otetaan seuraava rauta”. Hyvä juttu että näin, koska ekoissa kisoissa kun tein uuden ennätyksen tulin niin onnelliseksi etten enää saanut tarvittavaa raivoa seuraavaan nostoon. Seuraavaan nostoon 175kg, mulla oli niin hyvä fiilis että olisi tehnyt mieli laittaa 180kg, mutta onneksi järki pysyi matkassa ja Colinkaan ei innostunut ideasta.

175kg oli jo ihan v**un painava, anteeksi sanavalintani. Sitä kun lähdin nostamaan tuntui aika toivottomalta ja olin melko varma ettei nouse, mutta tässä huomasi yleisön merkityksen. Kun huomasin että yleisö alkoi kannustamaan syntyi toivo että jos se ei näytä niin toivottomalta kuin miltä tuntuu niin ehkä saan sen. Ja ylöshän se tuli, tästä olen ihan hiton tyytyväinen itseeni, vaikka nosto hylättiin kaikin tuomariäänin. Tämä rauta ei kyllä nostettu ollenkaan voimalla vaan puhtaasti tahdolla! 😀

unnamed

Meinasi iskeä paniikki kun mulla ote tangosta irtosi kun olin laskemassa tangon maahan, kun oli ehkä 10cm jäljellä lattiaan, että jos se olisi syy siihen että nosto hylättiin. Onneksi videosta näkee että noston aikana reidet menee tangon alle (reisikannatus) joten ei jäänyt tiputtamisesta kiinni. Mutta vaikka ei ollut hyväksytty kisanosto, niin vitsi miten siistiä että sain sen ylös! 😀

unnamed-16

Tätä naista ei voi kehua tarpeeksi, niin mahtava huoltaja ja tietysti ystävä! Vaikka vain toinen meistä nosti kisoissa, niin tehtiin tämä yhdessä! En osaa kuvitellakaan parempaa huoltajaa, Colin osaa niin hyvin ottaa kaiken huomioon ja tehdä asiat oma-aloitteisesti. Jo ennen kun ehdin sanoa että mitä seuraavaksi niin Colin on jo ottanut sen huomioon ja osaa kisapaikalla lukea mun ajatukset. Ihanaa kun ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin itse kisasuoritusta!

unnamed-17

Toisin sanoin kisat meni todella nappiin ja olen todella tyytyväinen, sillä onnistuin tavoitteessa mitä näihin kisoihin asetettiin. Kiitos kaikille jotka ovat olleet mukana mahdollistamassa tämän! Ei muuta kuin kohti seuraavaa tavoitetta!

13 thoughts on “SUOMENMESTARUUS

  1. Moikka!
    Olisko sulla linkkiä, johonkin semmoseen videoon, missä näkyy tuo ”reidet menee tangon alle”. En siis keltanokkana tajua, mitä tarkoittaa. Eikä tarvitse olla sun video, mutta jos jonkun löytäisit esimerkiksi. Kiitos!

    1. Moi, en äkkiseltään löytänyt sopivaa videoa. Säännöissä määritellään reisikannatus siten, että tankoa tuetaan reisien päällä niin että asento on sellainen, jota nostaja ei pystyisi ylläpitämään ilman tangon vastapainoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.