Yötöiden lopettamisen jälkeinen elämä

Posted on Posted in Duunit, Kisat, Punttimimmi, Ratsastus, Reissumimmi, Tapahtumat, Treeni, Yleinen

Hei ja terkkuja junasta!

Lokakuussa olin viimeeksi Savonlinnassa kuuluttamassa voimanostokisoissa ja nyt on huomenna taas kuulutushommia luvassa siellä. Siitä en tosin ajatellut nyt päivittää, vaan siitä, miten elämä on ehtinyt muuttua tässä välissä.

Sinä lokakuisena aamuna kun lähdin kohti Savonlinnaa, heräsin poikkeuksellisesti jo aamu kahdeksalta jotta ehtisin junaan. Yleensähän nukuin noin. klo 14 asti joka päivä, sillä tein iltatöitä ja viikonloppuisin yötöitä. Mun kohdalla se rytminkääntö siinä välissä oli pelkkä kaunis ajatus. Tänä aamuna aloin kuitenkin miettimään, että olisihan se aika siistiä, jos olisi mahdollisuus lopettaa valvominen. Vaikka kovasti tykkäsin portsarin töistä, niin ei se ihan kamalalta ajatukselta tuntunut että keskittäisi työnteon arkipäiville ja eläisi vähän normaalimpaa elämää jos sellainen mahdollisuus olisi. Todella kaukaiselta ajatukseltahan se tuntui.

Mietin, että kuinka siistiä olisi herätä oikeasti aamulla, ihan vaikka klo 8. Normaaliin aikaan. Herätä sen takia että on jo nukkunut tarpeeksi koska meni ajoissa nukkumaan, eikä sen takia että herää naapurien ääneihin… 😀

Ja kuinka siistiä olisi, että viikonloppuisin pystyisi olemaan kisoissa ja tapahtumissa ja myös tekemään muutakin kuin duunia, tai ainakin olemaan stressaamatta sitä että hommat hoituu silloin kun itsellä olisi muuta menoa. Ja kuinka siistiä olisi käydä vaikka aamuisin jumppaamassa ennen töitä, ilman että pitäisi hoitaa se tosi nopeasti että ehtii kun nukkui niin pitkään.

Tänään elän sitä elämää mikä silloin tuntui kaukaiselta ajatukselta. Maaliskuun alussa lopetin portsarihommat ja vuorokausirytmini alkaa jo olemaan aika normaali. Herään itsestäni joskus 8-9 välissä aamulla ja uskokaa tai älkää, mutta tämä yökukkuja simahtaa nykyään ihan viimeistään klo 24. Ja silloin olen jo väkisin yrittänyt pitää silmiä auki muutaman tunnin. Vielä on tottumista siihen että klo 21 voi oikeasti mennä nukkumaan jos väsyttää, koska edelleen se tuntuu kelloa katsoessa vähän siltä että eläisi iltapäivää.

Olen ollut tosi vahvasti ennen sitä mieltä että valvominen sopii mulle, eikä sillä ole väliä mihin aikaan on hereillä. Mutta kyllä minusta tuntuu siltä, että nyt saan ihan eri tavalla asioita aikaiseksi, kun olen hereillä aamusta, enkä valvo johonkin aamu kolmeen katsomassa sarjoja tai mitä silloin nyt keksiikään. Aamupäivällä on paljon helpompi nähdä kavereitakin kuin yrittää sopia että jos nähtäisiin vaikka arki-iltana klo 22.. 😀

Kiirettä riittää, mutta onhan se kivaa kun on mielekästä tekemistä. Tässä vähän kuvia viime aikojen tekemisistä:

imageHelsingin ju-jutsuklubin ja Hokutoryu ju-jutsun 40-vuotisjuhlat joissa olin yksi järjestäjä. Mekko täältä*.

imageCarlan kanssa Hokutoryu ju-jutsun SM-kisoissa Tampereella.

imageKävin taas Tampereella laittamassa tukka kuosiin, Prime hair & Beauty designin Umpun käsittelyssä.

imagePääsiäinen Vuokalanjärvellä näissä maisemissa.

Tästä kun vielä tottuu paremmin uuteen rytmiin ja tavallaan uuteen elämään miltä tämä vähän tuntuu, niin opin vielä organisoimaan ajankäytön paremmin. Vähän turhan kiire tulee kun teen esim. niin kuin yksi päivä, että hieronnan jälkeen oli pari tuntia luppoaikaa ennen töiden alkua. Siis tasan kaksi tuntia siitä kun hieronta loppui siihen että duunit alkaa. Sille ajalle olin sitten sopinut lounaan kaverin kanssa keskustaan, muutaman paketin noutamisen eri paikoista ja todennut että pitää takkikin käydä tässä välissä ostamassa. Vähän meinasi hikeä pukata mutta ehdin kaiken suorittaa. Voisi kuitenkin ehkä järjestää aikaansa järkevämmin niin ettei lounaalla tarvitsisi katsoa kelloa minuuttitarkkaan että ehtii… 😀

Vaikka treenaaminen on mun harrastus, se ei oikein tunnu siltä että vietän vapaa-aikaa kun treenaan työpaikan yhteydessä. Olen pohtinut asiaa ja todennut että tekisi hyvää että olisi myös joku harrastus joka on täysin päinvastainen työasioista. Päätin jo aiemmin keväällä että SM-kisojen jälkeen aloitan uudestaan ratsastusharrastuksen, kun sitä olen ikävöinyt ja olen nyt pari kertaa käynyt kokeilemassa potentiaalista vuokrahevosta. Vitsi miten siistiä melkein seitsemän vuoden tauon jälkeen palata heppahommiin. Olin ihan varma että olisin unohtanut kaiken, mutta tallille kun pääsin niin tuntui ettei olisi ollut taukoa ollenkaan. Katsotaan jos saisin jossain vaiheessa vähän ratsastuskuvia mitä voisin laittaa tänne.

imageMuutama vuosi sitten.

Kiinnostaako teitä lukea hevosjuttuja myös vai pitäisikö Punttimimmin blogi kuitenkin pyhittää punttijutuille? 😀

26 thoughts on “Yötöiden lopettamisen jälkeinen elämä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.