MM-kisat Moskovassa – videoblogi ja kisaraportti

Posted on Posted in Kisat, Puntti, Punttimimmi, Reissumimmi, Reissut, Tapahtumat, Treeni, Yleinen

On aika palata ajassa taaksepäin, tarkalleen marraskuuhun 2017. Silloin kone nousi kohti Moskovaa, jossa oli viimevuoden päätavoitteeni; nimittäin voimanoston MM-kilpailut. Tarkennuksena teille jotka ette tiedä, niin kilpailen pelkässä maastavedossa, eli en tee yhteistulosta, en siis kyykkää enkä penkkaa kisoissa. Viime vuonna olin vielä 23-vuotta, joten kisasin juniorisarjassa, painoluokassa -90kg. Voimanostossa on juniori siihen asti että täyttää 24.

Mulla oli pyhänä tarkoituksena laihduttaa taas ylimääräisen painon pois, mutta mun dieetillä ei kiristynyt mikään muu kuin pipo. Stressiä muutenkin riitti vaikka muille jakaa niin päätin etten stressaa siitä painosta sen enempää vaan vedän sitten ylimääräisen painon. Rehellisesti minusta on kiva vetää painoa. Kuulostaa vähän hullulta, mutta minusta se on aika mukavaa puuhaa. Yleensä ei toki enää siinä kohtaa kun ne viimeiset grammat hikoillaan pois, mutta siihen asti! 😀 En tälläkään kertaa tule avaamaan täällä blogissa sitä että miten sitä painoa vedetään, kun en halua että kukaan alkaa sen perusteella mitä on pintapuoleisesti mun blogista lukenut sitä itse yrittämään.

Ehkä tärkein painon vetämisessä kun on mielestäni se, että on suunnitelma ja siinä suunnitelmassa pysyy. Tarkoitan siis tällä sitä että asiat ei voi vain tehdä suurin piirtein ja vähän sinne päin. Ekoilla kerroilla kun olen vetänyt olen stressannut tosi paljon että pääsenkö painoon, varsinkin jos kisaviikolla on useampi kilo vielä yli ja ihmiset kyselevät painoa ja kauhistelevat että ”et tule pääsemään painoon jos syöt vielä”, vaikka suunnitelmaan kuuluu syöminen. Painonvetotapoja on monta, mutta siihen tapaan mihin päättää ryhtyä on pakko sitoutua jos haluaa päästä painoon, eikä lähteä hommaa sekoittamaan kun joku ulkopuolinen muutama päivä ennen kisoja kertoo että ”toi ei toimi, teekin näin”. Nyt kun sitä on muutaman kerran tehnyt niin oli jo kohtalaisen luottavainen mieli.

Täytyy kyllä nostaa hattua Hannalle joka taas kerran sai mut painoon, siitä huolimatta että olin Moskovassa ja yhteydenpito ei sujunut ihan niin helposti kuin Suomessa. Saatoinkin kisaviikolla mainita, että jos oikeasti saa mut painoon niin pystyy ihan mihin vain enkä enää ikinä epäilisi! Ja niinhän siinä kävi, että kisapuntari näytti 89,4kg. Ja ihan totta, seuraavan kerran kun vedin painoa en stressannut koska luotin että jos pääsin Venäjällä painoon niin pääsen Suomessakin, mutta se on sitten eri tarina.

Lähdettiin Moskovaan perjantai-iltana, lauantaina oli puntari ja sunnuntaina kisat. Etukäteen oli tiedossa että mun sarja alkaisi sunnuntaina klo 12:30 ja sen perusteella oli suunnitelma. Olin ollut etukäteen majoitusliikkeeseen yhteydessä ja sauna piti järjestyä, mutta ylläripylläri sellaisesta ei ollut tietokaan kun tultiin perille. Olin laskenut tällaisten asioiden varaan ja mukana oli saunapuku. Muutenkin olimme koko reissussa sillä asenteella että todennäköisesti kaikki mikä voi mennä pieleen niin menee, niin ei stressattu pienestä. Onneksi seura oli mitä parhain eli Eva oli reissussa mukana, jos yksin olisin ollut ei varmaan olisi ollut hymy yhtä herkässä.

Kisat olivat Dolgoprudnyissa, joka sijaitsee Moskovan alueella n. 20 km Moskovasta pohjoiseen. Tämä ei todellakaan ollut mikään turistikohde, mutta oli aika siistiä kokea tällainen paikka. Hyvin tarpeellinen lause ja ”jäänmurtaja” etsittiin matkasanakirjasta heti kun päästiin rajatarkastuksesta läpi, nimittäin että miten venäjäksi kysytään että ”puhutteko englantia?”. Onneksi ollaan molemmat Evan kanssa opiskeltu vähän venäjää, sillä englannilla ei kovin pitkälle päässyt. Mutta vaikka meidän venäjäntaito on erittäin pököpökövenäjää, oli tosi kiva huomata että ihmiset yrittivät kovasti ymmärtää mitä haluttiin sanoa. Ranskasta esimerkiksi minulla on ihan päinvastainen kokemus, kun lähdin sinne kahden vuoden kieliopiskelun jälkeen ja kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan…

Anyway, lauantai aamuna mulla oli kilon verran painoa yli ja alkoi hikoileminen. Kolme tuntia myöhemmin olin painossa ja lähdettiin kohti puntaria. Tähän asti kaikki meni aika nappiin, kisapaikalle kun tultiin mua jännitti tosi paljon että olenhan varmasti painossa. Oma vaaka näytti että olin, mutta koska kerran on käynyt niin että on ollut 300g heitto ylöspäin, en sen jälkeen ole uskaltanut luottaa oman vaa’an lukemaan sataprosenttisesti. Löydettiin punnituspaikka tai toisinsanoin punnitusjono. Voin kertoa että siinä kohtaa kun olet painossa, tyhjänä ja kuivana, etkä halua mitään muuta kuin päästä syömään ja juomaan, kolmen tunnin jonottaminen kuumassa huoneessa jossa ilma ei kierrä ei ole mitään suurinta nautintoa… 😀 Mutta Evalle täytyy kyllä nostaa hattua, hän ymmärsi tilanteen hyvin ja sen ettei se valittamalla parane vaan jonotti iloisesti sen kolme tuntia mun kanssa! Se oli vaan tehtävä!

Ovelle kun päästiin, selvisikin seuraavat ilouutiset. Aikataulut olivat muuttuneet, sen sijaan että mun sarja alkaisi klo 12:30, se alkaisikin klo 9:50. Tässä vaiheessa kello oli n. 16, joten aikaa tankkaamiselle jäi huomattavasti suunniteltua vähemmän. Mutta ei auta itku markkinoilla vaan tähän oli vain asennoiduttava. Tankkaus meni tosi hyvin ja kisa-aamuna kun kuudelta lähdin lenkille oli sellainen fiilis että tänään rikon kaikki ennätykset ja olen elämäni kunnossa. Onneksi kukaan ei nähnyt mua, kun herättelin kroppaa juoksemalla pilkkopimeällä parkkipaikalla ja väistelin kuoppia, samalla kun kyyneleet valui poskilla kun tuli niin tunteellinen olo, kun tajusin että tässä sitä nyt ollaan ja tänään nostan mm-kisoissa. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita, että mua tuppaa jännittämään kisaaminen tosi paljon!

Lähdettiin kisapaikalle ajoissa heti seitsemän jälkeen, koska Venäjä, ja siinä kohtaa kun ovet aukesi selvisi, että ne aikataulut jotka kisapaikalla oli edeltävänä päivänä ollut seinillä ja jonka mukaan suunnitelma oli muutettu olikin väärät. Mun sarja alkaisi vanhan aikataulun mukaisesti klo 12:30 🙂 🙂 🙂 🙂 🙂 🙂 Siinä kohtaa ei olisi ollut järkeä lähteä enää takaisin hotellille vaan aamupäivä meni kisapaikan lattialla pötkötellessä. Lopulta mun sarja alkoi klo 13:30. Lämmittelyt oli tehty liian aikaisin siihen nähden, kun tein ne sen mukaan että kisat alkaisi klo 12:30. Koko aamupäivän olin vain jännittänyt niin siinä kohtaa kun kisat viivästyivät entisestään toivoin jo että kisat olisivat ohi. Niin raastavaa odottaa siinä jännityksessä.

Olin laittanut aloitukseen kovat raudat kun tiesin olevani parhaassa kunnossa ikinä, mutta jotenkin siinä kaiken säätämisen seurauksena se paras kunto katosi ja lämmittely oli niin tahmeaa että vaihdoin aloitukseen 170kg. Se tuntui raskaalta. Sitten tokaan 175kg, joka oli tosi vaikea. Olin ihan varma ettei se tulisi kun lähti niin huonosti, mutta jotenkin se vain nousi. Luulin että se hylättiin mutta yllätyksekseni hyväksyttiin! Viimeiseen nostoon 180kg ja mainittakoon tässä välissä, että kisapaikalla ei näytöt toiminut, niin nostojärjestystä ei ollut tiedossa vaan se piti kuulutusten perusteella arvata. Mun viimeiseen nostoon oli kuulutettu joku toinen ja yhtäkkiä olikin bar is loaded ja minun nimi. Olin niin hämmentynyt mennessäni lavalle että unohdin ottaa painetta ennen kun otin tangosta kiinni ja se ei luonnollisesti liikkunut ollenkaan. Tosin se tuskin muutenkaan olisi liikkunut, kun edeltävät nostot olivat niin vaikeat.

Mutta vaikka kisat olivat henkisesti rankimmat kisat ikinä, illalla palkintojen jaossa kaikki tuntui kuitenkin olevan sen arvoista! Se oli siinä! Maailmanmestaruus!

Maanantai oli varattu kaupunkiin tutustumiseen ja Moskovassa asuva Irina ja hänen perheensä näyttivät meille kaupunkia.

Näillä taustatiedoilla on ehkä helpompi lähteä katsomaan meidän videoblogia, leikkasin siitä pois suuren osan meidän selostuksesta, niin ne asiat on nyt tässä tekstissä avattu. Alkuun video oli reilu 20min, mutta tämä 13 minuutin pätkä lienee hieman yleisöystävällisempi. Eli ei muuta kuin mukava asento ja video pyörimään!

Kaikessa kurjuudessaan, oli niin siisti kokemus!!! Lähtisin milloin tahansa uudestaan!

68 thoughts on “MM-kisat Moskovassa – videoblogi ja kisaraportti

  1. Jutussa olisi hyvä kertoa myös sijoitus eikä vaan näyttää mitalia, ainakaan mulle ei sattunut silmään onko kulta vai pronssi vai mikä.
    Toinen kun puhut ”painonvedosta” ja tarkoitat sillä painonpudotusta ei varmaan kaikille aukea sanamuodosta johtuen, ainakaan nille jotka vähemmän aikaa pyörineet saleilla.

    1. Kyse on kultamitalista!

      Jos ei videon katsomisen ja tekstin lukemisen jälkeen ole selvinnyt mikä on painonveto, eikä ole aikaisemmista teksteistä tuttu käsite, niin sen voi varmaan googlettaa. Olen aikaisemmassa kirjoituksessa sanan selittänyt, joten olisi lukijoiden aliarvoimista joka tekstissä kerrata kaikkien termien tarkoituksen.

  2. Mukava video ja kiva kuulla sun ääntäsi:) On varmasti rasittavaa olla monta tuntia nälässä jonkun painon tavoittamiseksi. Olisiko ollut mahdollista tehdä suoritukset ilman painon pudottamista? Tee jatkossakin video joskus.

  3. Oi vitsit, onnea mitalista! 🙂

    Ja pakko sanoa, että kyllähän tuosta tekstistä ilmeni että kulta=maailmanmestaruus tuli.

  4. Paluuviite: air jordan 7 fadeaway
  5. Paluuviite: 90s nba shirts
  6. Paluuviite: swarovski Nike Roche
  7. Paluuviite: or volt air force
  8. Paluuviite: nike id hyperdunk
  9. Paluuviite: the block cavs
  10. Paluuviite: regular white t shirt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.